Ruotsin kieli/Sanajärjestys

Ruotsin kielessä on kolme erilaista sanajärjestystä yleisesti käytössä; päälauseen suora ja käänteinen sekä sivulauseen sanajärjestys.

Päälauseen suora sanajärjestys

Suora sanajärjestys tarkoittaa, että subjekti on ennen predikaattia. Kieltosanat sekä muut liikkuvat määreet tulevat päälauseissa ensimmäisen predikaattiverbin jälkeen.

Päälauseen käänteinen sanajärjestys

Päälauseen käänteinen sanajärjestys merkitsee, että predikaatti tulee ennen subjektia. Liikkuva määre tulee tällöin subjektin jälkeen.

Käänteistä sanajärjestystä käytetään, kun lause alkaa jollain muulla kuin subjektilla. Käytännössä ensimmäinen sana on siis joku seuraavista:

• ajan määre
• paikan määre
• objekti
• lauseadverbi
• syy / tavan määre
• kokonainen sivulause
• kysymyssana

Sivulauseen sanajärjestys

Sivulauseen sanajärjestys on aina:

konjunktio – subjekti – liikkuva määre – kieltosana – predikaatti – muut sanat

muistisääntönä KonSuLiKiePre

Konjunktion paikalle voi tulla relatiivilauseessa relatiivipronomini (som, vars tai vilket) tai relatiivinen adverbi (där, då, dit), ja epäsuorassa kysymyslauseessa kysymyssana, tai om, mikäli kysymyssanaa ei ole.

Liikkuvat määreet

Liikkuvia määreitä ovat seuraavat sanat:

• kieltosanat:
  • inte
  • aldrig (ei koskaan)
  • ingen, inget, inga
  • ingenting (ei mitään)
  • knappast / knappt (tuskin)
• lauseadverbit:
  • vanligen/vanligtvis (tavallisesti)
  • verkligen (todella)
  • säkert (varmasti)
  • möjligen (mahdollisesti, oletettavasti)
  • antagligen (luultavasti)
  • naturligtvis (tietenkin)
  • väl (kai)
  • gärna (mielellään)
  • hellre, helst (mieluummin)
  • nog (tarpeeksi)
  • kanske (ehkä)
  • egentligen (oikeastaan)
  • ju (-han, -hän)
  • troligen (todennäköisesti)
• epämääräistä aikaa ilmaisevat adverbit:
  • ibland (joskus)
  • sällan (harvoin)
  • ofta (usein)
  • förr/tidigare/förut (aikaisemmin)
  • alltid (aina)
  • snart (pian)
  • genast (heti)
  • nyligen (äskettäin)