Avaa päävalikko

Wikikirjasto β

Ihmisen tarkoituksellisuus Raamatun näkökulmasta

50%.svg    Kirjoittajat: Arto Alanenpää 15. helmikuuta 2009 kello 21.15 (UTC) alkaen.

Sisällysluettelo

Ihmisen tarkoituksellisuus Raamatun näkökulmasta tutuksiMuokkaa

  • On kristillinen teos, ihmisen tarkoituksellisuutta käsittelevä opaskirja.
  • On kirjoitettu kristityille ja ei-kristityille, jotka tahtovat tietää ihmisen olemassaolon tarkoituksellisuudesta Raamatusta ja sen arvomaailmasta käsin.
  • On Raamattua tuntevien kristittyjen kirjoittama.
  • Auttaa kristittyä löytämään elämälleen tarkoitusta ja tiedostamaan selkeämmin jumalsuhdettaan.
  • Auttaa löytämään vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin järjellisen olevaisuudesta.
  • Kirjan pyrkimys on tuoda Raamatun ainutlaatuisuutta selkeämmin esille.
  • Kirjan pyrkimys ei ole tuoda Raamatun ulkopuolisia oletuksia ensisijaisena vaihtoehtona vaan Raamatun kerronan oletetaan olevan ensisijaisena lähteenä.
  • Erityiskohderyhmänä opaskirjaa voidaan suositella harkittavaksi seuraavien koulujen käyttöön: Helsingin kristillinen koulu, Suur-Helsingin seurakunnan Kristillinen Koulu, Espoon kristillinen koulu, Toivonlinnan yhteiskoulu, Turun kristillinen koulu, Jyväskylän kristillinen koulu, Siikasalmen koulu, Liperi, Tampereen kristillinen koulu, Kuopion kristillinen koulu, Porin kristillinen koulu ja Kopun koulu, Nummela.

Tarkoituksellisuus Raamatun luomisessaMuokkaa

 
Eedenin puutarha, Thomas Cole, 1848.

Kun Jumala Raamatun luomisessa loi maailmankaikkeutta, elollista kutakin lajinsa mukaan, niin Jumala teki havaintoja siitä mitä oli luonut. Näistä Jumalan havainnoista Raamattu mainitsee luomisen yhteydessä usein "Ja Jumala näki, että se oli hyvä." [1] Ihmisen kohdalla Jumala ei erikseen todennut, että tämä olisi hyvä, mutta myöhemmin Jumala katsoi kaikkea luomaansa, josta hän totesi sen olevan "sangen hyvää". [2] Monet kristityt uskovat, että juuri syntiinlankeemus poisti sen, "sangen hyvän" luomakunnastamme. Tämän seurakusena uskotaan, että ihmisestä tuli altis eri sairauksille ja taudeille. Myös kuolevaisuuden uskotaan pohjautuvan siitä, mikä synnin palkka on. Ei siis nykyihmisen tekemästä yksittäisestä synnistä, vaan syntiinlakeemuksessa tapahtuneen rikon, Luojan ja luodun välillä aikaisempaan, "sangen hyvää" -suhteen välille. Näin sangen hyvästä luomakunnasta tuli langennut luomakunta.

Jumalan hyvyys, pitkämielisyys ja rakkaus ihmistä kohtaan ilmenee siinä, kun Hän sääti tälle vallan suhteessa muuhun luomakuntaan; "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".[3] Toki tämäkin valta mureni, kun luotu erotettiin Luojastaan. Luoja siunasi heitä ja puhui heille myös mitä tuli syödä. Ehkä nykyihmiselle hyvinkin tuntematon seikka on se, että luomisessa Luoja käski eläinten syödä vihreää ruohoa eikä toisiaan tai ihmistä, mikä sinänsä oli varmasti suuri turvallisuutta luova seikka tässä Jumalan luomassa "sangen hyvää" -maailmassa. [4]

 
Hugo van der Goes, 1480.

Jumala Raamatussa siis loi kaiken olevaisen ja istutti paratiisin Eedeniin, jonne hän myös ihmisen laittoi. Tässä vaiheessa Raamattu jälleen mainitsee, että Jumala istutti sinne puita, joista oli hyvä syödä. Kun aiemmin Jumala mainitsi ihmiselle kelpaavaksi ravinnoksi puun hedelmät, jossa on siemen. Keskelle Paratiisia Jumala istutti elämän puun, niin myös hyvän-ja pahantiedon puun. Jotta ihminen saisi ravintonsa sallituista puista, niin Jumala oli tehnyt Eedenistä lähtevän joen, joka jakautui neljään haaraan, joiden nimet olivat; Piison, Giihon, Hiddekel ja Eufrat. [5]

Myöskin puu on oleellinen teologisen ajattelun kannalta, kun ajatellaan esim. syntiinlankeemusta, kun ihminen söi kiellettyä hedelmää hyvän-ja pahantiedon puusta. Se oli ihmisen ensimmäinen rikkomus Jumalaa kohtaan. Synti, nousu Luojaa vastaan. Vanha suomalainen oppikirja kuvaa puusta, josta oli kiellettyä syödä: "Tämä puu oli merkillinen siitä, että sen hedelmillä oli voima varjella ihmisiä kuolemasta."[6] Samaan aikaa ravintoa olisi saanut muista puista, tai vielä enemmän koko Raamatun kannalta tuosta elämän puusta. Syntiinlankeemuksessa ihminen ensimmäisenä puollusteli tekoaan Jumalalle, että käärme tämän vietteli, joka sinäänsä oli totta. Ehkä ainoastaan tämän totuuden takia, Jumala, joka Raamatussa on absoluuttinen totuus, kirosi käärmeen. Mielenkiintoisena seikkana voidaan pitää sitä, että myös tämän pakoilun ja muitten syyttämisen lisäksi syntiinlankeemuksessa ihminen tunsi ensimmäistä kertaa itsensä alastomaksi ja joutui pukeutumaan. Jo siis tässä vaiheessa voidaan Raamatun perusteella päätellä, että elämässä olellisinta ei niinkään ole tietää asioista vaan ojentautua saamansa tiedon mukaan - kasvaa ymmärryksessä ja uskossa. Eikä luomista ole kirjoitettu meidän oman tiedonnälän tyydyttämiseksi vaan ojennukseksi siitä, mikä on Jumalan Pyhyys suhteessa meihin, jos ajatellaan sitä, että kaikki mitä Jumala loi, mahdollisti sen, että ihminen eläisi rauhallista ja turvallista elämää. Synti oli siis sanomista "Ei." sille elämän ravinnolle, jonka Jumala oli ihmiselle antanut.

Ihminen, lajit ja mikroevoluutioMuokkaa

Filosofian ja teologian tohtori Uuras Saarnivaaran (1908–1998) mukaan kristitty käsittää, että maailma on rakennettu Jumalan Sanalla, niin että se, mikä näkyy ei ole syntynyt näkyväisestä.[7] Saarnivaaran mukaan tiedemiehen ja kristityn sielunasenne on suhteessa kaikkeuden syntyyn täysin erilainen. Kysymys on hänen mukaansa siitä, ovatko maailman ja maapallon eliöt syntyneet vähittäisen kehityksen tietä vai erityisen luomisen kautta.[8]

Saarnivaara tietää, että luomisen jälkeen on tapahtunut muuttumista ja erilaistumista eli pienkehitystä, mikroevoluutiota. Tässä yhteydessä hän lainaa Austin H. Clarkin sanoja: "Mikäli eläinten suuremmat ryhmät ovat kysymyksessä, luomiseen uskovat näyttävät olevan väittelyssä paremmalla puolella. Ei ole olemassa vähintäkään todistetta siitä, että mikään suuremmista ryhmistä olisi syntynyt jostakin toisesta."[9] Saarnivaaran mukaan luomisen lajit ovat alkuperäisiä muotoja ja erillaistumisen lähtökohtia. Eliöiden eri ryhmien ilmaantumisen järjestys on suurin piirtein sama fossiilisten todistuksen ja luomiskertomuksen mukaa: kasvit, alemmat eläimet, jotka elävät vedessä ja lentävät ilmassa, maaeläimet - viimeksi imettäväiset - ja lopuksi ihminen. Luomiskertomus, että Jumala saattoi maan tuottamaan eliöiden eri muotoja, osoittaa, että oli olemassa läheinen yhteys maan (luonnonvoimien ja olosuhteiden) ja luotujen eliömuotojen välillä. Saarnivaaran teorian mukaan Jumalan sanat mahdollisesti viittaavat siihen, että luodessaan kasveja ja eläimiä Jumala käytti niitä luonnonvoimia ja -lakejä, jotka hän oli pannut maahan, veteen ja ilmaan.[10]

Ihmisen ravinto ja lepoMuokkaa

Raamattu painotti jo alussa ihmiselle ravinnon sekä levon tärkeyttä. Ei mikään ihme, että nykyisinkin ihmiselle suositellaan juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä (450-600g päivässä)[11] määrällisesti eniten syötäväksi verrattuna muihin ruoka-aineisiin. Se oli Jumalan suunnitelma ihmisen pääravinnoksi alusta asti.

Levolle Jumala sääti oman päivän viikosta, jolloin hän myös itse lepäsi. [12] Kuinka se onkaan luonnollista mikä meissä on suhteessa unen tarpeeseen. Sen puute on kyllä helposti havaittavissa käytöksen ja jaksamisen tuloksena.

Syntiinlankeemuksessa ihmisen sielun levon tarpeeseen tuli varmasti muutos. Miksi Aadan ja Eeva muutoin olisivat lähteneet pakoon Jumalaa Paratiisista? Miksi ihminen tekee jatkuvasti syntiä, jos tällä olisi rauha Jumalan kanssa? Syntiinlankeemus riisti ihmiseltä rauhan Jumalan kanssa. Rauhaton ihminen juuri tekee harkitsemattomia tekoja ja johtopäätöksiä. Niinpä fyysisen levon lisäksi hengellinen rauha on elintärkeää, ellei jopa tärkeämpää. Näistä rauhattomuudesta kumpuavista päätöksistä voimme lukea jo Kainin ja Aabelin elämän vaiheista, kuinka murha oli tuon kaiken rauhattomuuden kitkerä hedelmä. Kain surmasi Aabelin, mutta Jumala ei jättänyt Aadamia ilman vastausta ja iankaikkiseen suruun vaan jo tässä vaiheessa Jumalan armo tulee näkyviin ihmistä kohtaan ja Aadami sai uuden lapsen Seetin.[13] Jumala siis ennalta tiesi jo mitä rauhattomuus saa aikaan ja armossaan hän suojeli Aadamia, joka on Raamatun mukaan meidän kaikkien esi-isä.

Nykyäänkin ihminen tarvitsee yhtälailla lepoa ruumiillisesti sekä henkisesti kuin oli Raamatun aikanakin. Uudessa Testamentissa Jeesus sovitti ristillä ihmisten pahat teot,[14][15] että he saisivat levon Luojansa kanssa [16] vastaanottamalla sen armon[17] ja uskomalla siihen.

Katso myösMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. 1. Moos. 1:10,12,18,21,25
  2. 1. Moos. 1:31; Viitattu jakeeseen; Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.
  3. 1. Moos. 1:26; Ja Jumala sanoi:...
  4. 1. Moos. 1:30; Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi
  5. 1. Moos. 2:9-14
  6. Kristinopin alkeet - Oppikirja, Suomen kreikkalaiskatolisia alempia kansakouluja varten. Rovasti D. Sokolowin. Sivu 16. Savonlinnan kirjapaino 1919.
  7. Kirje heprealaisille 11:2
  8. Kaikkeuden synty: Polveutumisoppi ja luomisusko luonnon tosiasiain valossa. Luonnontiede ja Raamattu. sivut 165 Kuva ja Sana. (1953). ISBN
  9. Kaikkeuden synty: Polveutumisoppi ja luomisusko luonnon tosiasiain valossa. Luonnontiede ja Raamattu. sivut 165- Kuva ja Sana. (1953).
  10. Kaikkeuden synty: Polveutumisoppi ja luomisusko luonnon tosiasiain valossa. Luonnontiede ja Raamattu. sivut 167. Kuva ja Sana. (1953).
  11. Terveys ja toimintakyky. Pääesikunnan terveydenhuolto-osasto. sivu 16. 2003. ISBN 951-25-1274-2
  12. 1 Moos. 2:3: "Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt."
  13. 1. Moos. 4:25
  14. 2. Kor. 5:19: Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
  15. 2. Kor. 5:18: Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
  16. Kol. 1:21: Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
  17. 2. Kor. 6:1: Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.