Todellisuuskäsitysten käsitteitä
Todellisuuskäsityksen käsite muokkaa
Todellisuus tarkoittaa kaikkea sitä, mikä on. Tieteen eli todellisuustutkimuksen avulla on pyritty muodostamaan yhä totuudenmukaisempi käsitys todellisuudesta.[1] Pelkän logiikan eli johtomukaisuuden ja matematiikan eli suuretutkimuksen avulla ei voida todistaa mitään tosiasioihin ja todellisuuteen liittyvää, vaan todellisuutta tulee tutkia kokemuksen kautta.[2] ”Todellisuus on se, joka ei häviä silloin, kun lakkaat uskomasta siihen.” – Philip K. Dick[3]
Käsitys on asenne, jonka vallitessa asioita tarkastellaan.[4] Ihmisen käsitysten kokonaisuus muodostaa todellisuuskäsityksen.[5] Inhimilliset käsitykset todellisuudesta ovat karkeistuksia ja usein virheellisiä. Yksilöllä on käsitys omista arvoista ja tavoitteista. Tämä käsitys on osa yksilön todellisuuskäsitystä, vaikka arvot ja tavoitteet eivät ole tosia tai epätosia. Todellisuuskäsitys ja totuus ovat eri asioita.[6]
Koska elämä on todellisuuden osa, elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä. Yksilöllä on käsitys omista arvoista ja tavoitteista. Tämä käsitys on osa yksilön todellisuuskäsitystä, vaikka arvot ja tavoitteet eivät ole tosia tai epätosia.[7]
Todellisuuskäsitysten jaotteluja muokkaa
Ilkka Niiniluodon ajatuksia soveltaen voidaan sanoa, että todellisuuskäsitys tarkoittaa henkilön hyväksymien, todellisuutta koskevien käsitysten joukkoa. Nämä käsitykset koskevat esimerkiksi sitä, millaisista aineksista todellisuus muodostuu, miten kaikkeus on syntynyt ja kehittynyt ja millaisia säännönmukaisuuksia siinä vallitsee.[8]
Todellisuuskäsitys voi olla:
- Tieteellinen, jos todellisuuskäsitys on tieteellisin menetelmin muodostettu ja vallitsevan tietämyksen mukaan tosi. Tieteellinen todellisuuskäsitys on historiallisesti kehittyvä, avoin ja itseään korjaava: sen kaikki osat ovat periaatteessa arvosteltavissa ja muutettavissa uuden tosiasia-aineiston perusteella.
- Arkikokemukseen perustuva, jos todellisuuskäsityksen perustana on jokapäiväisen havainnon ja elämänkokemuksen antama tieto itsestä ja ympäristöstä.
- Epätieteellinen, jos todellisuuskäsitys sisältää väitteitä, jotka ovat ristiriidassa tietyllä hetkellä vallitsevan tieteellisen todellisuuskäsityksen kanssa.
- Taikauskoinen, jos todellisuuskäsitys perustuu perinteeseen pohjautuviin käsityksiin luonnossa vaikuttavista hengistä sekä hyvistä ja pahoista voimista.
- Uskonnollinen, jos todellisuuskäsitykseen sisältyy sellaisia väitteitä, joiden ainoana perusteluna on vetoaminen joihinkin uskonnolliseen arvovaltaan, kuten uskonnollisiin kirjoituksiin tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin. Uskonnollinen todellisuuskäsitys on epätieteellinen, jos se muodostuu näkemyksistä, jotka ovat ristiriidassa tieteen kanssa.[9]
Tieteellisen todellisuuskäsityksen väitteiden tulee läpäistä vaatimus julkisesta perusteltavuudesta ja koeteltavuudesta, eli niiden on kestettävä vertailussa todellisuuteen sekä arvostelevaan keskusteluun.[10]
Tieteellinen todellisuuskäsitys ei koskaan ole täydellinen: aina tulee olemaan kysymyksiä, joihin ei ole vielä löydetty tieteen menetelmien avulla vastauksia. Tieteen arvostelevalla menetelmällä voidaan kuitenkin muodostaa muuttuva ja kehittyvä käsitysjärjestelmä, jossa aikaisempia virheitä poistetaan ja löydetään entistä tarkempia ja paremmin todellisuutta selittäviä käsityksiä. Tieteen tekeminen edellyttää muun muassa rajanvetoa tieteen ja näennäistieteen välillä.[10]
Todellisuuskäsitys on epätieteellinen silloin, jos se sisältää tieteellisen maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevia väitteitä. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, on ristiriitatilanteessa järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu arvostelevan ja julkisen menetelmän avulla.[10]
Lähteet muokkaa
- Niiniluoto, Ilkka: Tiede, filosofia ja uskonto. Teoksessa Niiniluoto, Ilkka: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08016-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ Kallio-Tamminen, Tarja: Kvanttilainen todellisuus: Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina, s. 232. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 951-570-625-4.
- ↑ Hick, John: Uskonnonfilosofia, s. 75. (Philosophy of religion, 1963.) Suomentaneet Taisto Nieminen ja Heikki Kirjavainen. 2. painos (1. painos 1969). Helsinki: Kirjapaja, 1992. ISBN 951-625-167-6.
- ↑ ”Reality is that which, when you stop believing in it, doesn't go away.” Philip K. Dick: Do androids dream of electric sheep? (1968). Suom. Dick, Philip K.: Palkkionmetsästäjä. Suomentanut Kari Nenonen. Jalavan scifi-sarja 16. Helsinki: Jalava, 1989. ISBN 951-8954-13-5.
- ↑ Hartikainen, Erkki (toim.): Käsityksen (katsomuksen) käsite Elämänkäsitys, todellisuuskäsitys ja hyvä yhteiskunta: Peruskoulun elämänkatsomustieto 9. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 2.2.2008.
- ↑ Hartikainen, Erkki (toim.): Usko, uskomus, vakaumus Ajattele seurauksia: Peruskoulun elämänkatsomustieto 5. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 2.2.2008.
- ↑ Hartikainen, Erkki (päätoim.): Inhimilliset käsitykset ja todellisuus Todellisuuskäsitykset: Lukion elämänkatsomustieto 5. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 13.7.2010.
- ↑ Hartikainen, Erkki (päätoim.): Inhimilliset käsitykset ja todellisuus Todellisuuskäsitykset: Lukion elämänkatsomustieto 5. Suomen ateistiyhdistys ry. Viitattu 13.7.2010.
- ↑ Niiniluoto 1984.
- ↑ Niiniluoto 1984, s. 79–83.
- ↑ 10,0 10,1 10,2 Niiniluoto 1984, s. 80–81.