|
''Kristinusko'' on [[wp:monoteismi|monoteistinen]] eli yksijumalinen [[wp:uskonto|uskonto]], ja kannatusmäärältään maailman suurin uskonto. Kristinuskossa on erilaisia suuntauksia, joiden kaikkien alkuperä on kuitenkin kristittyjen pyhän kirjan, [[wp:Raamattu|Raamatun]] ja sen [[wp:Uusi testamentti|Uuden testamentin]] [[wp:Jeesus Nasaretilainen|Jeesuksen]] opetuksissa. Kristinuskoon kuuluu [[wp:usko|usko]] [[wp:kolminaisuusoppi|kolminaisuusoppi]]in eli yhden kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän jumalan {{Marginaalimerkintä|Kolminaisuusoppi <br>– kristinuskon ydin}}[[wp:kolminaisuusoppi|kolmeen persoonaan]], jotka ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Poika eli [[wp:Jeesus|Jeesus]] on yhtä aikaa kokonaan sekä todellinen ja aito Jumala että todellinen ja aito ihminen.<ref>[http://www.evl.fi/sanasto/selitysD.htm Hakusana dogmi]</ref> Jeesus on kristinuskon mukaan [[wp:Jumala (kristinusko)|Jumala]]n [[wp:Logos|Sana]], eli Jumala puhuu Jeesuksen kautta. Olennainen osa kristinuskoa on ajatus siitä, että usko Jeesukseen on ainoa keino pelastua [[wp:kadotus|kadotuksesta]]. Kristinuskoa tunnustavaa tai kristilliseen kirkkokuntaan kuuluvaa henkilöä kutsutaan nimellä ''kristitty''. Nimitys perustuu Jeesuksesta käytettyyn [[wp:muinaiskreikka|kreikankieliseen]] nimitykseen voideltu, ''Χριστος'' eli Kristus. [[wp:Apostolien teot|Apostolien tekojen]] mukaan nimitys kristitty otettiin käyttöön ensimmäisenä [[wp:Antiokia|Antiokia]]n seurakunnassa.<ref>{{rp|Ap.t. 11:26}}</ref> Kristinuskon mukaan Jeesukseen uskovat ja hänen opetuksiaan seuraavat saavat [[wp:pelastus (uskonto)|pelastuksen]].<ref>[http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kristinusko&oldid=2755404 Wikipedia (luettu 1.5.2007)]</ref>
== [[wpw:Kristinuskon historia|Kristinuskon historia tiiviisti]] ==
{{Katso Wikipediasta|[[wpw:Kristinuskon aikajana|Kristinuskon aikajana]]}}
{{Marginaalimerkintä|Kristinusko syntyy}}Kristinuskon keskeinen hahmo on Jeesus Nasaretilainen, joka eli [[wpw:Israel|Israel]]in alueella [[wpw:Ensimmäinen vuosisata|ensimmäisen vuosisadan]] alussa. Kristinuskon alkoi levitä Jeesuksen [[wpw:ristiinnaulitseminen|ristiinnaulitsemisen]] jälkeen noin vuonna [[wpw:30|30]]. Ensimmäisellä vuosisadalla kristinuskoa levittivät erityisesti [[wpw:Paavali Tarsolainen|Paavali Tarsolainen]] ja muut [[wpw:apostolit|apostolit]]. Raamatun mukaan kristittyjä kutsuttiin ensimmäisen kerran sillä nimellä [[wpw:Antiokia|Antiokia]]n kaupungissa, johon he olivat paenneet [[wpw:Palestiina|Palestiina]]n vainojen jälkeen.
Rauha [[wpw:Rooman valtakunta|Roomassa]] ja tieverkoston hyväkuntoisuus mahdollistivat kristinuskon nopean leviämisen valtakunnan alueella seuraavan kolmen vuosisadan aikana. Kristinuskon menestystä auttoi pitkälle menevä yhteisöllisyys, kun kristityt kokoontuivat salaa [[wpw:katakombi|katakombeissa]].
[[Kuva:Ichthus.png|thumb|left|Kerrotaan, että kristittyjen vainojen aikoina kristitty tavattuaan toisen henkilön piirsi maahan kaaren ja jos toinen henkilö oli myös kristinuskoinen, hän piirsi omansa ja näin muodostui Ikhthyksen eli kalan kuva. Kreikan kielen sana "[[wpw:Iktys|Iktys]]" on myös lyhenne varhaisesta uskontunnustuksesta "Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Pelastaja".]]
Myöhemmin kristinuskon asemaa edesauttoi [[wpw:Rooman keisari|keisari]] [[wpw:Konstantinus Suuri|Konstantinuksen]] kristittyjä suosiva politiikka. Konstantinuksen antaman [[wpw:Milano|Milano]]n [[wpw:edikti|edikti]]n seurauksena kristittyihin kohdistuneet ajoittaiset vainot loppuivat. Konstantinus myös kutsui koolle [[wpw:Nikean ensimmäinen kirkolliskokous|ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen]] vuonna [[wpw:325|325]], jossa ratkottiin riitoja. Ei-kristitty keisari [[wpw:Julianus Apostata|Julianus]] yritti vielä 300-luvun puolivälissä palauttaa vanhojen uskojen aseman. Lopulta [[wpw:Theodosius I|keisari Theodosius]] kielsi muiden uskontojen kuin kristinuskon harjoittamisen Rooman valtakunnassa [[wpw:300-luku|300-luvun]] lopulla. Muiden uskontojen temppelit hävitettiin, ja vuonna [[wpw:416|416]] [[wpw:Theodosius I|keisari Theodosius]] kielsi ei-kristityiltä julkiset virat. Muiden uskontojen hävittämisessä käytettiin myös väkivaltaa. Vainot kohdistuivat myös kristinuskon omiin "vääräoppisiin".
{{Marginaalimerkintä|Kristinusko leviää}}Ensimmäisen vuosisadan ja vuoden [[wpw:1050|1050]] välisenä aikana [[wpw:Evankeliumi|evankeliumi]]a ja kristinuskoa julistettiin [[wpw:Eurooppa|Euroopassa]], [[wpw:Aasia|Aasia]]ssa ja [[wpw:Afrikka|Pohjois-Afrikassa]]. Raamattua käännettiin paikallisille [[wpw:Kieli|kieli]]lle ja usein uskontoon sekoittui paikallisten kulttuurien erikoisominaisuuksia.
Katolisen kirkon – joka oli alkujaan ainoa kirkko (tosin se nimettiin katoliseksi vasta myöhemmin) – reunat rakoilivat jo ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina erilaisten opillisten riitojen seurauksena. Kirkosta erosi ryhmiä ja paikalliskirkkoja, jotka eivät hyväksyneet jotakin kirkon opetusta. Toisella vuosituhannella, kristinuskon saavuttaessa maailmanlaajuisuutta, vastaava ilmiö kiihtyi. Niin sanottu [[wpw:suuri skisma|suuri skisma]] vuonna [[wpw:1054|1054]] hajotti kirkkoa lisää. Tämän riitaisan eron perillisiä olivat [[wpw:katolinen kirkko|katolinen kirkko]], jonka päämaja oli [[wpw:Rooma|Rooma]], ja [[wpw:ortodoksinen kirkko|ortodoksinen kirkko]], jonka arvostetuimpana piispana toimi [[wpw:konstantinopoli|Konstantinopolin]] [[wpw:ekumeeninen patriarkka|ekumeeninen patriarkka]]. Ortodoksinen kirkko poikkeaa eron jälkeen [[wpw:paavi|paavi]]n johtamasta kirkosta myös siten, että se koostuu itsenäisistä eli [[wpw:autokefalia|autokefaalisista]] tai itsehallinnollisista eli [[wpw:autonomia|autonomisista]] paikalliskirkoista. Katolinen ja ortodoksinen kirkko sopivat niin sanotun [[wpw:Firenzen unioni|Firenzen unionin]] [[wpw:Firenzen kirkolliskokous|Firenzen kirkolliskokouksessa]] ([[wpw:1438|1438]]–[[wpw:1445|1445]]), mikä Itä-Roomassa kuitenkin melko pian peruttiin jumaluusopillisten syiden ja kansan vastustuksen takia. Myös ortodoksinen [[wpw:Venäjä|Venäjä]] kieltäytyi [[wpw:Paavi|paavi]]n alaisuudesta. Kun [[wpw:Osmanien valtakunta|ottomaanit]] valloittivat Konstantinopolin vuonna [[wpw:1453|1453]], he määräsivät kaikki suhteet [[wpw:Vatikaani|Vatikaani]]in katkaistaviksi. 1500–1900-luvuilla katolisen kirkon yhteyteen liittyneitä tai liitettyjä ortodoksisia kirkkoja kutsutaan [[wpw:uniaattikirkot|uniaattikirkoiksi]] ja kaikkia Rooman kirkon yhteyteen kuuluvia itäisiä kirkkoja [[wpw:idän katoliset kirkot|idän katolisiksi kirkoiksi]].
[[Kuva:Kristitytkaavio.png|thumb|600px|right|Kaavio kristillisten kirkkojen jakautumisesta<ref>[http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/kkohjana.html Kirkkohistorian aikajana]</ref>]]
{{Marginaalimerkintä|Uskoa puhdistetaan}}[[wpw:Reformaatio|Reformaatiossa]] [[wpw:1520-luku|1520-luvulla]] [[wpw:protestanttisuus|protestanteiksi]] kutsutut uudistajat nousivat useissa maissa katolisen kirkon korruptoituneita rakenteita vastaan. Reformaattorit, joista keskeisimpiä olivat [[wpw:Jan Hus|Jan Hus]] ja [[wpw:Martin Luther|Martin Luther]], olivat sitä mieltä, että kirkossa vallitsi useissa kohdin harhaoppisuus – luonnollisesti katolisen kirkon puolella protestantteja pidettiin yhtä lailla [[wpw:kerettiläisyys|harhaoppisina]]. Sen seurauksena useat hallitsijat perustivat maihinsa katolisuuden tilalle omat valtionkirkkonsa, ja katolinen kirkko toteutti suuria sisäisiä uudistuksia. Kuningas [[wpw:Kustaa Vaasa|Kustaa Vaasa]]n toteuttamana [[wpw:Suomi|Suomi]] koki reformaation osana [[wpw:Ruotsi|Ruotsi]]n valtakuntaa: vasta myöhemmin, [[wpw:1500-luku|1500-luvun]] lopulla, Ruotsin protestanttisen kirkon oppi määriteltiin täsmällisemmin [[wpw:luterilaisuus|evankelis-luterilaiseksi]]. Reformaation synnyttämä uskonnollinen rajalinja on edelleen olemassa Euroopassa ja se noudattaa suurin piirtein jakoa, jossa pohjoinen on protestanttista aluetta ja etelä katolista. Poikkeuksia toki esiintyy.
Protestanttisuus levisi myös [[wpw:Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikkaan]] ja myöhemmin [[wpw:Australia|Australia]]an eurooppalaisten kolonisoijien myötä, mutta koska uskontoa ei hallinnut [[wpw:paavi|paavi]] eivätkä kansalliset hallitukset, uuden mantereen protestanttisuus pirstoutui satoihin ja myöhemmin tuhansiin eri suuntauksiin. [[wpw:Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikassa]], jonne uskonto oli tullut [[wpw:espanja|espanja]]laisten ja [[wpw:portugali|portugali]]laisten mukana, säilyi katolisen kirkon voimakas vaikutus.
{{Marginaalimerkintä|Kristinusko nykyään}}[[wpw:1800-luku|1800]]- ja [[wpw:1900-luku|1900-luvuilla]] monet kristinuskon poliittisesti hallitsemat valtiot etenkin Euroopassa kehittyivät yhä maallisempaan, ''sekulaariin'' suuntaan. Suomi on seurannut tässä suhteessa muita eurooppalaisia valtioita. Vaikka maassa on edelleen kaksi kansankirkkoa, on uskonto ainakin periaatteessa erotettu poliittisesta hallinnosta. Myöhemmin kristinusko on kuitenkin alkanut vaikuttaa uudelleen yhteiskunnan päätöksenteossa etenkin [[wpw:Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]].
== Kristinuskon juuret ==
| 