|
== Keskiaika ==
{{marginaalimerkintä|Latinankielinen länsi, kreikankielinen itä}}Eurooppa oli [[wpw:200-luku|200-luvulta]] lähtien jakautunut kielellisesti ja kulttuurillisesti latinankieliseen länteen ja kreikankieliseen itään. Myös tavoissa oli eroja. Lännessä papit ja piispat elivät selibaatissa, kun taas idässä vain piispat elivät selibaatissa. Pääsiäistä vietettiin eri aikaan. Lännessä käytettiin happamatonta ehtoollisleipää, kun ehtoollisleipä oli idässä hapanta. Tärkeä opillinen ero oli, että lännessä oli päätetty Pyhän Hengen lähtevän Isästä ja Pojasta, kun taas idässä Pyhä Henki lähtee vain Isästä.
{{Marginaalimerkintä|Idän ja lännen kirkon tuho}}Vuonna 395 Rooma jakautui kahtia ja syntyi Länsi-Rooma sekä Itä-Rooma, eli [[wpw:Bysantti|Bysantti]]. Bysantista kehittyi mahtava valtakunta, jossa oli keisarin johtama [[wpw:valtionkirkko|valtionkirkko]]. Kuitenkin Bysantti kukistui turkkilaisten valloitettua [[wpw:Konstantinopoli|Konstantinopoli]]n vuonna 1453.
Länsi-Rooma puolestaan kukistui germaanien hyökkäyksiin jo vuonna 476, mutta germaanit omaksuivat kristinuskon Roomaan työntyessään ja näin kristinusko levisi muuallekin Länsi-Eurooppaan. Paavin katolisesta kirkosta kasvoi voimakas mahti. Läntinen kristikunta pirstoutui kuitenkin lopulta eri kirkkoihin [[wpw:reformaatio|reformaatio]]n seurauksena.
{{Marginaalimerkintä|Suuri skisma alkaa}}Idän ja lännen kirkot olivat 1000-luvun alussa selvästi erillään toisistaan ja vuonna [[wpw:1054|1054]] Konstantinopolissa pidetyssä neuvottelussa sovittelu epäonnistui ja ortodoksinen sekä katolinen kirkko julistivat toisensa kirkonkiroukseen eli [[wpw:panna|panna]]an, joka purettiin vasta vuonna [[wpw:1965|1965]].
=== [[wpw:Suuri skisma|Suuri skisma idän ja lännen välillä]] ===
Suuri skisma vuonna [[wpw:1054|1054]] erotti toisistaan Länsi- ja Itä-Rooman alueiden paikalliskirkot latinankieliseksi roomalaiskatoliseksi ja kreikankieliseksi ortodoksiseksi kirkoksi. Ortodoksinen kirkko poikkeaa eron jälkeen [[wpw:paavi|paavi]]n johtamasta kirkosta myös siten, että se koostuu itsenäisistä eli [[wpw:autokefalia|autokefaalisista]] tai [[wpw:autonomia|autonomisista]] paikalliskirkoista.
{{Marginaalimerkintä|"Firenzen välirauha"}}Katolinen ja ortodoksinen kirkko sopivat [[wpw:Firenzen kirkolliskokous|Firenzen kirkolliskokouksessa]] ([[wpw:1438|1438]]–[[wpw:1445|1445]]) niin sanotun [[wpw:Firenzen unioni|Firenzen unioni]]n, mikä Itä-Roomassa kuitenkin melko pian peruttiin teologisten syiden ja kansan vastustuksen takia. Myös ortodoksinen [[wpw:Venäjä|Venäjä]] kieltäytyi paavin alaisuudesta. Kun [[wpw:Osmanien valtakunta|ottomaanit]] valloittivat Konstantinopolin vuonna [[wpw:1453|1453]], he määräsivät kaikki suhteet [[wpw:Vatikaani|Vatikaani]]in katkaistaviksi. [[wpw:Idän katoliset kirkot|Idän katolisista kirkoista]] 1500–1900-luvuilla katolisen kirkon yhteyteen liittyneitä tai liitettyjä ortodoksisia kirkkoja kutsutaan [[wpw:Uniaattikirkot|uniaattikirkoiksi]].
=== Bysantti keskiajalla ===
{{Marginaalimerkintä|Justinianuksesta Jumalan käskynhaltija}}Rooman valtakunnan länsiosan kukistuttua itäinen osa, Bysantti, jatkoi Rooman perinteitä. Bysantista kehittyi mahtava valtio, jonka keisarit yrittivät kukin vuorollaan valloittaa muinaisen Rooman alueet takaisin. Parhaiten siinä onnistui keisari [[wpw:Justinianus Suuri|Justinianus Suuri]] ([[wpw:483|483]]–[[wpw:565|565]]), joka piti itseään Jumalan käskynhaltijana ja ylipappina, jolla oli vastuu alamaisten käännyttämisestä kristinuskoon. Hän tahtoi rakentaa valtakuntansa kristilliselle pohjalle Konstantinus Suuren tapaan.
Justinianus aloitti yhteistyön vaikutusvaltaisen Konstantinopolin patriarkan kanssa. He laittoivat oppikysymyksistä riitelevät kristilliset kuppikunnat kuriin ankarin rangaistuksin. {{Marginaalimerkintä|Ensimmäinen valtionkirkko}}Kirkko sai vastuulleen sairaiden, köyhien sekä vankien hoidon ja näin kirkon ja valtion välille syntyi läheinen suhde – syntyi valtionkirkko. Lopulta keisarin ja kirkon välillä ei enää ollut selkeää eroa, vaan keisari käytti kirkonkin ylintä valtaa. Keisaria alettiin Jumalan maanpäällisenä edustajana.
=== Katolinen kirkko keskiajalla ===
{{Marginaalimerkintä|Paavin ja Pipin pienen sopimus}}[[wpw:Paavi|Paavi]] eli Rooman piispa oli pyrkinyt keskittämään koko kristillisen kirkon vallan itselleen jo 100-luvulta alkaen. Paaville alkoi kasautua valtaa Bysantin ollessa sekasortoisessa tilanteessa. Aluksi paavin valtikka ylsi vain Rooman kaupungin lähistölle, mutta paavin valta alkoi kasvaa paavien ryhtyessä yhteistyöhön frankkihallitsijoiden kanssa. Paavi ja [[wpw:Pipin pieni|Pipin Pieni]] solmivat 700-luvulla sopimuksen, jossa kuningas lupasi olla uskollinen paaville sekä suojella tätä ja paavi asetti Rooman kirkon kuninkaan suojelukseen. Paavi sai samalla myös maa-alueita [[wpw:Italia|Italiasta]].
{{Marginaalimerkintä|Kaarle levittää kristinuskoa}}Seuraavaksi frankkien valtaistuimelle nousi [[wpw:Kaarle Suuri|Kaarle Suuri]], joka käännytti valloittamansa alueet kristinuskoon. Kääntymispäätöstä helpotettiin asein. Lopulta Kaarle omistikin lähes kaikki Rooman imperiumiin kuuluneet läntiset alueet.
=== Inkvisition synty keskiajalla ===
Kaikkia kerettiläisiä, ateisteja ja muita harhaoppisia ei kuitenkaan tuomittu inkvisitiossa. Tapauksia hoitivat myös paikallisoikeudet, ja rienaajat voitiin tuomita jopa kuolemaan.
=== [[wpw:Ristiretket|Ristiretket]] ===
[[Kuva:Eugène Ferdinand Victor Delacroix.jpg|thumb|240px|Ristiretkeläiset saapuvat Konstantinopoliin (Eugène Ferdinand Victor Delacroix)]]
Ristiretket olivat 1000–1200-luvuilla suoritettuja uskonnollisesti motivoituja ja teologisesti perusteltuja [[wpw:sota|sotaretkiä]], jotka [[wpw:paavi|paavi]] hyväksyi. {{Marginaalimerkintä|Jerusalem takaisin}}Aluksi tarkoitus oli vallata [[wpw:Jerusalem|Jerusalem]], minkä vuoksi ensimmäiset ristiretket kohdistuivat [[wpw:muslimit|muslimeja]] vastaan. Myöhemmin ristiretkiä tehtiin myös muita [[wpw:Eurooppa|Euroopassa]] olevia [[wpw:pakanuus|pakanallisia]] maita ja kansoja kohtaan, muun muassa [[wpw:Suomi|Suomeen]] ja [[wpw:Baltian maat|Baltiaan]]. Ristiretkinä voidaan myös pitää Etelä-Euroopan harhaoppisia kuten kataareja vastaan suunnattuja sotaretkiä.
Ristiretket eivät kuitenkaan tuottaneet kristikunnan kannalta tulosta.{{Marginaalimerkintä|Turpiin tuli}} Ristiretkeläiset hävisivät Pyhän Maan muslimeille ja lopulta turkkilaiset valtasivat Konstantinopolin vuonna [[wpw:1453|1453]], mikä merkitsi samalla [[wpw:Bysantin valtakunta|Bysantin valtakunnan]] loppua.
== [[wp:Uskonpuhdistus|Uskonpuhdistus ja vastauskonpuhdistus]] ==
| 