|
=== Kristinuskon laillistaminen Rooman valtakunnassa ===
{{Marginaalimerkintä|Konstantinus laillistaa kristinuskon}}Myöhemmin kristinuskon asemaa edesauttoi [[wpw:Rooman keisari|keisari]] [[wpw:Konstantinus Suuri|Konstantinuksen]] kristittyjä suosiva politiikka. Konstantinuksen antaman [[wpw:Milano|Milano]]n [[wpw:edikti|edikti]]n seurauksena kristittyihin kohdistuneet ajoittaiset vainot loppuivat. Konstantinus myös kutsui koolle [[wpw:Nikean ensimmäinen kirkolliskokous|ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen]], jonka tarkoitus oli ratkoa opillisia riitoja. Konstantinuksen elinaikana kristityt olivat vielä vähemmistönä eikä keisari itse uskaltanut ottaa kastetta ennen kuin kuolinvuoteellaan. Kristittyjen lukumäärä kuitenkin kasvoi nyt nopeasti.
==== Pakanuuden henkiinherättäminen ====
{{Marginaalimerkintä|Julianus Luopio yrittää nostaa pakanallisen kulttuurin jaloilleen}}Pakanallinen keisari [[wpw:Julianus Apostata|Julianus Luopio]] yritti 300-luvun puolivälissä palauttaa pakanallisen kulttuurin. Häntä kutsuttiin "luopioksi", koska hän hylkäsi kristinuskon ja omaksui mithralaisuuden ja [[wpw:uusplatonismi|uusplatonismi]]n. Hän tuki pakanakultteja ja juutalaisuutta, mukaan lukien pieleen mennyt yritys uudelleenrakentaa Jerusalemin temppeli, sekä lakkautti edeltävien keisareiden papeille antamat etuoikeudet, kuten vapautuksen veroista. Hän myös kielsi katolisia vainoamasta harhaoppisiksi tuomittuja ja palautti piispanvirkoja areiolaisuuden vuoksi viroistaan pidätetyille. Hän ei kuitenkaan saanut pakanallista sivilisaatiota nousemaan enää jaloilleen.
==== Kristinuskosta tulee valtionuskonto ====
{{Marginaalimerkintä|Theodosius I tekee kristinuskosta valtionuskonnon}}Julianuksen vastaisku oli lyhytikäinen, sillä häntä seuranneet keisarit, kuten [[wpw:Konstantinus II|Konstantinus II]], peruivat hänen toimensa ja rohkaisivat kristinuskon kasvua. Kristinuskon asema vahvistettiin lopulta nikealaisen uskontunnustuksen omaksuneen keisari [[wpw:Theodosius I|Theodosius I]]:n [[wpw:300-luku|300-luvun]] lopulla antamilla säädöksillä. Kristinuskosta tuli valtionuskonto vuonna [[wpw:390|390]] ja kaikki pakanalliset kultit kiellettiin vuonna [[wpw:392|392]]. Pakanauskontojen temppelit hävitettiin, ja vuonna [[wpw:416|416]] [[wpw:Theodosius I|keisari Theodosius]] kielsi pakanoilta julkiset virat. Pakanakulttien ja -sivilisaation hävittämisessä käytettiin myös väkivaltaa, tunnetuimpana tapauksena munkkien vuonna [[wpw:415|415]] surmaama matemaatikko [[wpw:Theon|Theon]]in tytär [[wpw:Hypatia Aleksandrialainen|Hypatia Aleksandrialainen]].
==== Kirkon järjestäytyminen ====
{{Marginaalimerkintä|Uskontojen valtataistelua}}Kirkko kasvoi Konstantinus Suuren valtakauden jälkeen voimakkaasti ja lähetystyötä tehtiin myös Rooman ulkopuolella. Kristinuskon keskittyi itäiseen [[wpw:Rooma|Rooma]]an, [[wpw:Vähä-Aasia|Vähään-Aasiaan]], [[wpw:Syyria|Syyria]]an, [[wpw:Palestiina|Palestiina]]an ja [[wpw:Egypti|Egypti]]in, jotka olivat voimakkaita alueita niin poliittisesti kuin taloudellisestikin. Kristinusko ei pystynyt selättämään muita uskontoja, vaan ne elivät usein rinnakkain, mutta muut uskonnot joutuivat usein taipumaan organisoituneen kristinuskon rinnalla.
===== Hallinto =====
Nykyisistä kirkoista tutut [[wpw:pappi|papin]], [[wpw:diakoni|diakoni]]n ja [[wpw:piispa|piispa]]n virat olivat käytössä jo [[wpw:100-luku|100-luvun]] lopulle tultaessa.
{{Marginaalimerkintä|Kirkon virkojen synty}}Avainhenkilöitä olivat ''piispat'', joiden tehtäviin kuului opin säilyttäminen ja kristittyjen sisäisten riitojen sovittelu. Heidän uskottiin olevan apostolien seuraajia. Piispoja avustivat ''diakonit'', jotka toimivat vähempiosaisten parissa ja auttoivat ehtoollisen jaossa. Piispat olivat kaupunkiseurakuntien johtajia ja heidän valtapiirejänsä alettiin kutsua [[wpw:hiippakunta|hiippakunniksi]], joista arvostetuimmat sijaitsivat [[wpw:Rooma|Rooma]]ssa, [[wpw:Konstantinopoli|Konstantinopoli]]ssa, [[wpw:Antiokia|Antiokia]]ssa, [[wpw:Jerusalem|Jerusalem]]issa ja [[wpw:Aleksandria|Aleksandria]]ssa. Näiden hiippakuntien piispoja alettiin kutsua [[wpw:patriarkka|patriarkoiksi]].
Hiippakunnat jaettiin pienempiin alueisiin, [[wpw:seurakunta|seurakuntiin]], joita johti piispan vihkimät [[wpw:presbyteeri|presbyteerit]] eli vanhimmat. Presbyteerin virasta kehittyi ''papin'' virka. [[wpw:Orja|Orja]]kin saattoi päästä papiksi, jos isäntä ensin vapautti hänet.
{{Marginaalimerkintä|Selibaattikysymys}}Papeilta alettiin vaatia naimattomuutta eli [[wpw:selibaatti|selibaatti]]a [[wpw:askeesi|askeettisen]] ihanteen saadessa suosiota kirkossa. Lännessä selibaattivaatimus koski pappeja ja piispoja, kun idässä se koski vain piispoja – papit saivat olla naimisissa, jos avioliitto oli solmittu ennen [[wpw:pappisvihkimys|pappisvihkimys]]tä.
===== Kirkolliset juhlat =====
{{Marginaalimerkintä|Kodeista kirkkoihin}}Kristityille erityisen tärkeä tapahtuma, [[wpw:jumalanpalvelus|jumalanpalvelus]], sai vaikutteita juutalaisten synagogajumalanpalveluksesta. Aluksi ihmiset kokoontuivat kodeissa, mutta kirkkoja alettiin rakentaa jo 200-luvulla. 300-luvulla alkoi käyttöön vakiintua erilaisia jumalanpalvelusjärjestyksiä, joissa määriteltiin, mitä jumalanpalveluksen kussakin vaiheessa tulee tehdä tai sanoa. Jumalanpalveluksen keskeisiä osia olivat [[wpw:ehtoollinen|ehtoollinen]], raamatunluku ja rukous. {{Marginaalimerkintä|Liturgia alkaa muodostua}}Kristityt halusivat luoda kristilliset vastineet pakanallisille [[wpw:riitti|riiteille]] erottuakseen pakanoista. Kristillisiä vastineita pakanallisille riiteille ovat muun muassa vihkiveden pirskotus ja kynttilöiden polttaminen.
[[wpw:Kirkollinen juhlakalenteri|Kirkollinen juhlakalenteri]] syntyi 300-luvulla. Ennen Konstantinusta [[wpw:pääsiäinen|pääsiäinen]] oli ainoa kirkollinen juhla, mutta 300-luvulla siihen liitettiin 40 päivää kestävä paasto. Myös joulua alettiin viettää 300-luvulla. Joulu kehitettiin kristikunnan läntisissä osissa korvaamaan tavan juhlia hallitsijoiden ja sankareiden syntymäpäiviä. Koska Jeesuksen tarkkaa syntymäpäivää ei tiedetty, valittiin päiväksi pakanallisen aurinkojumaluuden syntymäpäivä, 25.12.
=== Kristologiset kiistat ===
[[Kuva:Nicaea icon.jpg|thumb|180px|Ikoni [[wpw:Nikean ensimmäinen kirkolliskokous|Nikean ensimmäisestä kirkolliskokouksesta]]]]
[[wpw:Kristus|Kristus]] on ollut koko kristinuskon historian aikana keskeinen hahmo. Erityisesti käsitys Kristuksesta on jakanut kirkkokuntia ja uskontoja; Jeesus oli juutalaisten mielestä huijari, areiolaisten mielestä Jumalan Poika, katolilaisten mukaan tosi Jumala, nestoriolaisten mielestä ihminen ja jehovantodistajien mukaan arkkienkeli Mikael.{{Marginaalimerkintä|Kristus ja kolminaisuus}} 300-luvun kristillistä kirkkoa jakoivat syvästi kiistat [[wpw:Pyhä Kolminaisuus|Pyhän Kolminaisuuden]] luonteesta ja erityisesti Jeesuksen luonteesta kolminaisuuden osana. Nämä [[wpw:kristologia|kristologiset]] kiistat käsittelivät muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä:
* Oliko Kristus jumala, ihminen vai luotu enkelimäinen olento, vai kaiken tällaisen luokittelun ulkopuolella?
* Muuttivatko Kristuksen tekemät ihmeet fyysistä todellisuutta, vai olivatko ne vain symbolisia?
* Nousiko Kristuksen ruumis todella fyysisesti kuolleista, vai oliko ylösnoussut Kristus yliluonnollinen olento, jota fyysiset rajoitukset eivät koskeneet?
Vuonna 325 [[wpw:Nikean kirkolliskokous|Nikean kirkolliskokous]] oli tuominnut [[wpw:Areios|Areioksen]] opetukset, joiden mukaan Poika eli [[wpw:Logos|Sana]], joka kristillisen uskon mukaan oli lihaksi tullut Jeesus Kristus, oli luotu olento ja Isä Jumalaa alempi, ja että Isä ja Poika olivat samanlaista substanssia (kreikaksi ''homoiousion'') mutta eivät identtisiä. Kirkolliskokous muotoili [[wpw:Nikean uskontunnustus|Nikean uskontunnustuksen]], joka julisti, että Poika ja Isä olivat samaa substanssia (kreikaksi ''homoousion'').{{Marginaalimerkintä|Homoiousion vs. homoousion}}
Kirkolliskokous ei kuitenkaan saanut kiistoja päättymään, ja vielä keisari Theodosioksen astuessa valtaan valtakunnassa oli useita lahkoja, jotka pyrkivät saattamaan oppinsa kristikunnan yleiseksi näkemykseksi. Vaikka kukaan merkittävä valtavirran kirkonmies valtakunnassa ei varsinaisesti seurannut Areioksen oppia, osa papeista kuitenkin käytti ''homoiousion''-muotoa, ja osa taas pyrki välttämään koko kiistan sanomalla vain, että Jeesus oli samanlainen (kreikaksi ''homoi'') kuin Isä. Heidän vastustajansa leimasivat yleensä kaikki tällaiset henkilöt areiolaisiksi, vaikka he eivät ehkä itse katsoneet olevansa sellaisia.
{{Marginaalimerkintä|Tuomiota tuomion perään}}
[[wpw:Efesoksen kirkolliskokous|Efesoksen kirkolliskokous]] vuonna [[wpw:413|413]] erotti puolestaan [[wpw:nestoriolaiset|nestoriolaiset]], joiden mielestä Kristus oli täysi ihminen mutta ei täysi Jumala, ja [[wpw:Khalkedonin kirkolliskokous|Khalkedonin kirkolliskokous]] vuonna [[wpw:451|451]] [[wpw:monofysiitit|monofysiitit]], joiden mielestä Kristus oli täysi Jumala mutta ei täysi ihminen. Kokousten päätös oli, että Kristuksessa ihmisyys ja jumaluus olivat molemmat täysin läsnä yhtä aikaa.
=== [[wpw:Luettelo Raamatun kirjoista|Raamatun kaanonin kehittyminen]] ===
[[Kuva:CodexAlexandrinus.jpg|thumb|180px|[[wpw:Codex Alexandrinus|Codex Alexandrinus]], kreikankielinen Raamatun käsikirjoitus 400-luvulta]]
Raamatun pohjana kristityt käyttivät Jeesuksen aikana käytetyn juutalaisten pyhien kirjoitusten, [[wpw:Tanakh|Tanakh]]in, kirjojen kokoelmaa. Sen lisäksi mukaan otettiin niitä kristillisiä kirjoituksia, joiden katsottiin olevan apostolista alkuperää. [[wpw:Kaanon|Kaanon]]in eli kirjojen kokoelman muodostuminen tapahtui niin, että eri tahot kokosivat yhteen kirjoituksia, {{marginaalimerkintä|Autoritäärisistä kirjoituksista uudeksi testamentiksi}}joita varhaiset kristityt pitivät uskon ja opin lähteinä, jotka olivat merkittäviä siinä historiallisessa tilanteessa, jossa he elivät, ja jotka sopivat yhteen Vanhan testamentin opetusten kanssa. Näin niitä kirjoja, joiden katsottiin omaavan auktoriteettia, ei nuijittu läpi missään byrokraattisissa kirkolliskokouksissa, vaan kaanon syntyi kirjoitusten seurakuntalaisten parissa nauttiman arvostuksen perusteella. Myöhemmin kirkolliskokoukset vahvistivat jo syntyneen kirjojen kaanonin. Lopullisesti kaanon hyväksyttiin [[wpw:Karthagon kolmas kirkolliskokous|Karthagon kolmannessa kirkolliskokouksessa]] vuonna [[wpw:397|397]].
== Keskiaika ==
| 