Ero sivun ”Puutarha/Japanilainen puutarha” versioiden välillä

Kukkula- ja lammikkotyyli on yleisin. Niissä on lampia tai järviä kuvaamassa merta ja kukkulta lammikoissa kuvaamassa saaria. Joskus lammikoissa kasvatettiin myös karppeja. Historiallisina aikoina tämäntyyppisiä puutarhoja oli esim. keisareilla ja ne saattoivat olla hehtaarien kokoisia. Kierreltävässä kävelypuutarhassa polku voi kiertää lammikkoa, koska veden kuvajaiset ovat tärkeitä. Lisäksi polun varrella on jotain yllätyksiä, koska ideana on, ettei puutarha ole nähtävissä kokonaan vain yhdeltä suunnalta. Jokaisessa puutarhassa on vettä jossain muodossa, osassa sitä on oikeasti ja osassa sitä on kuvattu hiekan avulla. Puutarhassa voi olla vesiputous, puro tai lammikko. Varsinkaan vesiputouksen teko ei ole aivan yksinkertaista. Vesialueita on hoidettava, että niistä ei tule epäsiistejä.

 

Erityisesti zen-munkit harrastivat kuivia kivipuutarhoja. Niitä rakennetaan usein pieneen tilaan, jossa maa on tasaista. Kasveja käytetään hyvin vähän, ne ovat pieniä ja matalia. Kivet kuvaavat erilaisia asioita, kuten vuoria, laaksoja ja merta. Vettä voidaan kuvata myös esim. sammaleella tai matalalla ruohikolla. Kiviä on kuitenkin melkein kaikissa japanilaisissa puutarhoissa. Kivien on oltava mahdollisimman luonnollisen näköisiä, ei kuitenkaan pyöreitä tai neliöitä. Niitä asetellaan useimmiten ryhmiksi. Haravoitua hiekkaa voidaan käyttää erityisesti zen-puutahoissa kuvaamassa vettä. Hiekka-alueilla ei yleensä kävellä ja niitä on muutenkin hoidettava, että ne pysyvät siistinä.

 

Maanpintaa peittää nurmikon sijasta sammal tai sora. Kasvit valitaan useammin muotonsa kuin kukkaloistonsa takia ja on tärkeää tietää, että miltä kasvit näyttävät eri vuodenaikoina. Usein valitaan ikivihreitä kasveja.

 

 

* [http://puutarha.net/suorakanava/kasvikirjahaku.asp? Kasvikortisto] Tietoa jo yli 1300 kasvilajista ja -lajikkeesta

 

[[Luokka:Puutarha|{{SUBPAGENAME}}]]