Ero sivun ”S4 Suurten sotien aika/Neuvostoliitto ja Itä-Eurooppa” versioiden välillä

Myös Itä-Saksassa esiintyi lakkoilua ja mielenosoituksia jo vuonna 1953. Syynä tyytymättömyyteen olivat alhainen elintaso ja huonot palkat. Neuvostosotilaat hajottivat mielenosoitukset. Länsi-Berliinin sijainti Itä-Saksan keskellä osoittautui pian ongelmalliseksi. Miljoonat itäsaksalaiset pakenivat sitä kautta länteen paremman elintason ja vapaamman yhteiskunnan toivossa. Erityisesti koulutetun väestön joukkopako oli haitta maan taloudelle. Vuonna 1961 Neuvostoliitto ja Itä-Saksa lopulta sulkivat rajan. Berliinin halki rakennettiin muuri, jonka väitettiin suojaavan Itä-Saksaa lännen vakoojilta, mutta jonka tehtävä todellisuudessa oli estää itäsaksalaisia pakenemasta maasta.

 

 

Monet Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johdossa pitivät Hruštševin sovittelevampaa ulkopolitiikkaa merkkinä heikkoudesta. Hruštševin aika päättyikin vuonna 1964, jolloin hänet