Ero sivun ”S4 Suurten sotien aika/Kylmä sota jäädyttää suurvaltasuhteet” versioiden välillä

Kommunistien vallankaappaus Tšekkoslovakiassa sai länsivallat vakuuttuneiksi siitä, ettei Neuvostoliiton kanssa kannattanut enää neuvotella. Ne alkoivat puuhata hallitsemilleen miehitysvyöhykkeille valtiota, josta tuli Saksan liittotasavalta eli Länsi-Saksa. Jaetun Berliinin länsiosa jäi Neuvostoliiton hallitseman miehitysvyöhykkeen keskelle. Neuvostoliitto katkaisi Länsi-Berliinin huoltoyhteydet tavoitteenaan painostaa länsivallat luopumaan alueesta. Länsi-Berliinin kahden miljoonan asukkaan ruokahuolto hoidettiin lentokoneilla lähes vuoden ajan, kunnes Neuvostoliitto taipui lopettamaan saarron. Tämän Berliinin saarron nimellä tunnetun kriisin myötä Saksan kahtiajaosta tuli pysyvä vuosikymmenten ajaksi. Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle perustettiin kommunistien johtama Itä-Saksa eli Saksan demokraattinen tasavalta, DDR.

 

Yhdysvalloissa seurattiin huolestuneina Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvua Itä-Euroopassa. Euroopan olojen vakaannuttamiseksi ja tyytymättömyydestä johtuvasta kommunistien valtaannousun estämiseksi Yhdysvallat tarjosi Euroopan maille Marshallin apuna tunnettua jälleenrakennusta varten jaettua rahoitusta. Neuvostoliitto ja sen painostuksesta myös Itä-Euroopan maat kieltäytyivät avusta. Myöskään Suomessa ei haluttu uhmata Neuvostoliittoa, vaan kieltäydyttiin avun vastaanottamisesta. Berliinin saarron jälkeen Yhdysvalloissa haluttiin turvata Länsi-Euroopan maiden asema sotilaallisesti. Vuonna 1949 perustettiin Pohjois-Atlantin puolustusliitto NATO, jonka jäseniksi tuli ensi vaiheessa suuri osa Länsi-Euroopan maista. NATO:n jäsenmaat sopivat puolustavansa yhdessä Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi joutuvaa liittolaistaan. Vastaava itäinen sotilasliitto, Varsovan liitto solmittiin vuonna 1955, sen jälkeen kun Saksa hyväksyttiin NATO:n jäseneksi.