Ero sivun ”S4 Suurten sotien aika/Keskitysleirit ja juutalaisvainot” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 15:
 
[[File:Electrical workshop.JPG|thumb|Juutalaisten oli natsijohtajien määräyksestä kannettava vaatteissaan keltaista daavidintähteä.Tähden puuttumisesta tai jopa sen tahattomasta peittämisestä saattoi saada ankaran rangaistuksen.]]
Natsit alkoivat vainota Saksan vähemmistöjä lähes välittömästi Hitlerin noustua maan johtoon vuoden 1933 vaaleissa. Samana vuonna Saksaan perustettiin ensimmäiset keskitysleirit, joille vietiin vangeiksi Hitlerin vastustajia sekä juutalaisia ja romaneja.
 
Erityisesti Natsit vainosivat saksan juutalaisvähemmistöä. SA-joukot estivät ihmisiä asioimasta juutalaisten omistamissa liikeyrityksissä. Vuonna 1935 säädettiin joukko lakeja, jotka kielsivät avioliiton juutalaisen ja ei-juutalaisen välillä sekä riistivät juutalaisilta maan kansalaisuuden. Kaikkien saksalaiset luokiteltiin syntyperän mukaan ja niiltä, joilla oli juutalaisia esivanhempia vietiin kansalaisoikeudet. 1938 alkaen juutalaiset lapset eivät saaneet käydä tavallisia kouluja. Myös juutalaisten ajokortit peruttiin. Juutalaisia myös kiellettiin harjoittamasta tiettyjä ammatteja, eivätkä he saaneet liikkua kuin rajatulla alueela. Huhtikuuhun 1939 mennessä miltei kaikki juutalaiset yritykset oli lakkautettu taloudellisen ahdingon tai natsien uhkailujen vuoksi.
Rivi 25:
 
[[File:WW2-Holocaust-Europe.png|thumb|Natsit pakottivat valloittamiensa alueiden juutalaisväestön muuttamaan omiin kortteleihinsa, joita kutsuttiin Ghetoiksi. Ghetoista heidät haettiin vietäviksi keskitys- ja tuhoamisleireille.]]
 
Heti natsien valtaannousun jälkeen Saksaan perustettiin ensimmäiset keskitysleirit, joille vietiin vangeiksi Hitlerin vastustajia, homoseksuaaleja, romaneja sekä uskonnollisia vähemmistöjä, kuten juutalaisia ja Jehovan todistajia. Vuoden kuluttua Hitlerin valtaannoususta natsihallinto oli vanginnut leireille jo 80 000 ihmistä. Myöhemmin vankien määrä laski, mutta toisen maailmansodan syttymisen jälkeen keskitysleirejä alettiin perustaa lisää. Samalla vankeja alettiin käyttä työvoimana Saksan teollisuuden ja ennen kaikkea sen sotatarviketeollisuuden palveluksessa.
 
Yritykset paeta maasta, St. Louis, Einstein...
Rivi 34 ⟶ 36:
===Tuhoamisleirit - lopullinen ratkaisu===
 
Toisen maailmansodan aikana natsihallinto päätti käynnistää "lopulliseksi ratkaisuksi" nimittämänsä suunnitelman Euroopan juutalaisväestön tuhoamiseksi. Saksan valtaamille alueille alettiin perustaa suunnattomia tuhoamisleirejä, joiden tehtävänä oli tappaa mahdollisimman nopeasti niille lähetetyt vangit ja tuhota ruumiit. Pahamaineisin näistä tuhoamisleireistä oli Puolaan Varsovan ulkopuolelle perustettu Auschwitz-Birkenau.
Puolan valtauksen jälkeen natsit perustivat useisiin kaupunkeihin ghettoja, joihin juutalaiset ja jotkut romanit kerättiin odottamaan kuljetusta keskitysleireille. Ghetoista suurin oli Varsovan ghetto, jossa eli 380 000 ihmistä. Ghettojen elinolosuhteet olivat usein epäinhimillisen kurjat, kun suuria ihmismääriä ahdettiin asumaan hyvin pienelle alueelle. Esimerkiksi Varsovan ghetossa asui 30 prosenttia kaupungin väestöstä, mutta gheton pinta-ala oli vain 2,4 prosenttia kaupungin pinta-alasta. Keskimäärin noin kymmenen henkeä asui yhdessä huoneessa. Siksi kulkutaudit levisivät ghetoissa nopeasti, ja tuhansittain juutalaisia kuoli nälkään.
 
Keskitysleirejä johtivat alun perin hitlerin henkivartiokaartiksi perustetut SS-joukot (Schutzstaffel). Rintamalla sotineita SS-sotilaita pidettiin parhaan koulutuksen ja varustuksen omaavina eliittijoukkoina. Rintamalla ss-joukot syyllistyivät paikoin hirvittäviin julmuuksiin, mistä syystä liittoutuneet toisinaan kieltäytyivät ottamasta heitä vangiksi ja ampuivat suoralta kädeltä jokaisen vangiksi jääneen ss-sotilaan. Keskitysleireillä SS-vartijat syyllistyivät siviilejä kohtaan, jos mahdollista, vieläkin kammottavampiin julmuuksiin.
 
Puolan valtauksen jälkeen natsit perustivat useisiin kaupunkeihin ghettoja, joihin juutalaiset ja jotkut romanit kerättiin odottamaan kuljetusta keskitysleireille. Ghetoista suurin oli Varsovan ghetto, jossa eli 380 000 ihmistä. Ghettojen elinolosuhteet olivat usein epäinhimillisen kurjat, kun suuria ihmismääriä ahdettiin asumaan hyvin pienelle alueelle. Esimerkiksi Varsovan ghetossa asui 30 prosenttia kaupungin väestöstä, mutta gheton pinta-ala oli vain 2,4 prosenttia kaupungin pinta-alasta. Keskimäärin noin kymmenen henkeä asui yhdessä huoneessa. Siksi kulkutaudit levisivät ghetoissa nopeasti, ja tuhansittain juutalaisia kuoli nälkään.
 
19. heinäkuuta 1942 Heinrich Himmler määräsi kuljetukset ghetoista kuolemanleireille aloitettaviksi. Kolme päivää myöhemmin alkoivat kuljetukset Varsovan ghetosta, ja noin 300 000 ihmistä pakkokuljetettiin sieltä seuraavien kahden kuukauden aikana. Joitakin aseellisia vastarintayrityksiä (gheton kansannousuja) tapahtui, mutta natsien onnistui tukahduttaa ne. Jäljelle jääneet juutalaiset tapettiin tai lähetettiin leireille tuhottaviksi. Ghettojen juutalaiset saivat usein melko pian tietää, mikä oli kuljetuksiin joutuneiden kohtalo. Vastarintaa tapahtui kuitenkin varsin vähän ennen kaikkea toivottoman alivoiman vuoksi, mutta usein juutalaiset myös toivoivat voivansa myöntyväisyydellä pelastaa edes osan gheton väestöstä.
 
Etnisen alkuperän lisäksi natsit vainosivat ihmisiä uskonnollisin perustein. Noin 2 000–5 000 Jehovan todistajaa kuoli keskitysleireillä, joihin heidät vangittiin poliittisista ja ideologisista syistä. Jehovan todistajat kieltäytyivät asepalveluksesta, eivät halunneet osallistua politiikkaan ja kieltäytyivät natsitervehdyksistä sekä uskollisuuden vannomista kansallissosialistiselle hallitukselle. Natsien epäluulot kohdistuivat jo varhain myös moniin katolisiin ja muihin kristittyihin pappeihin, jotka kieltäytyivät Hitleriin kohdistetusta henkilönpalvonnasta. Suurin osa vangituista papeista joko teloitettiin tai näännytettiin leireillä nälkään.[4]
 
===Keskitysleirien vapauttaminen===