Ero sivun ”S4 Suurten sotien aika/Keskitysleirit ja juutalaisvainot” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 15:
[[File:Electrical workshop.JPG|thumb|Juutalaisten oli natsijohtajien määräyksestä kannettava vaatteissaan keltaista daavidintähteä.Tähden puuttumisesta tai jopa sen tahattomasta peittämisestä saattoi saada ankaran rangaistuksen.]]
Natsit alkoivat vainota Saksan vähemmistöjä lähes välittömästi Hitlerin noustua maan johtoon vuoden 1933 vaaleissa. Erityisesti vainon kohteeksi joutui saksan juutalaisvähemmistö. Natsit olivat jo vuosia uhkailleet juutalaisia. Esimerkiksi Nobel-palkittu juutalainen fyysikko Albert Einstein päätti Hitlerin valtaannoususta kuultuaan, ettei uskaltanut enää palata Saksaan.
Erityisesti Natsit vainosivat saksan juutalaisvähemmistöä. SA-joukot estivät ihmisiä asioimasta juutalaisten omistamissa liikeyrityksissä. Vuonna 1935 säädettiin joukko lakeja, jotka kielsivät avioliiton juutalaisen ja ei-juutalaisen välillä sekä riistivät juutalaisilta maan kansalaisuuden. Kaikkien saksalaiset luokiteltiin syntyperän mukaan ja niiltä, joilla oli juutalaisia esivanhempia vietiin kansalaisoikeudet. 1938 alkaen juutalaiset lapset eivät saaneet käydä tavallisia kouluja. Myös juutalaisten ajokortit peruttiin. Juutalaisia myös kiellettiin harjoittamasta tiettyjä ammatteja, eivätkä he saaneet liikkua kuin rajatulla alueela. Huhtikuuhun 1939 mennessä miltei kaikki juutalaiset yritykset oli lakkautettu taloudellisen ahdingon tai natsien uhkailujen vuoksi.▼
Natsit tuhosivat myös vammaisia, joita he pitivät taakkana yhteiskunnalle ja "arjalaiselle rodulle". Niin kutsutun eutanasiaohjelman kautta tapettiin satojatuhansia sairaita ja vammaisia ihmisiä. Kymmeniä tuhansia tehtiin lisääntymiskyvyttömiksi, koska natsit pelkäsivät heidän jälkeläistensä huonontavan "rodun" ominaisuuksia.▼
▲
▲Natsit tuhosivat myös vammaisia, joita he pitivät taakkana yhteiskunnalle ja "arjalaiselle rodulle". Niin kutsutun eutanasiaohjelman kautta tapettiin satojatuhansia sairaita ja vammaisia ihmisiä. Kymmeniä tuhansia tehtiin lisääntymiskyvyttömiksi, koska natsit pelkäsivät heidän jälkeläistensä huonontavan "rodun" ominaisuuksia. Lisäksi natsit vainosivat esimerkiksi homoseksuaaleja.
===Vainot ajavat ihmisiä pakolaisiksi===
[[File:WW2-Holocaust-Europe.png|thumb|Natsit pakottivat valloittamiensa alueiden juutalaisväestön muuttamaan omiin kortteleihinsa, joita kutsuttiin Ghetoiksi. Ghetoista heidät haettiin vietäviksi keskitys- ja tuhoamisleireille.]]
Rivi 28:
Heti natsien valtaannousun jälkeen Saksaan perustettiin ensimmäiset keskitysleirit, joille vietiin vangeiksi Hitlerin vastustajia, homoseksuaaleja, romaneja sekä uskonnollisia vähemmistöjä, kuten juutalaisia ja Jehovan todistajia. Vuoden kuluttua Hitlerin valtaannoususta natsihallinto oli vanginnut leireille jo 80 000 ihmistä. Myöhemmin vankien määrä laski, mutta toisen maailmansodan syttymisen jälkeen keskitysleirejä alettiin perustaa lisää. Samalla vankeja alettiin käyttä työvoimana Saksan teollisuuden ja ennen kaikkea sen sotatarviketeollisuuden palveluksessa.
Vuoden 1938 marraskuussa natsit määräsivät SA-joukot tekemään kaikkialla Saksassa yöllisen hyökkäyksen juutalaisten asuinalueille. Kymmeniä pahoinpideltiin kuoliaaksi ja noin 30 000 juutalaista vangittiin. Viimeistään tässä vaiheessa monet juutalaiset ymmärsivät, että Saksasta olisi hyvä paeta ulkomaille. Matkustusluvan saaminen esimerkiksi turvaan Yhdysvaltoihin saattoi kuitenkin kestää vuosia. Nekin jotka pääsivät lähtemään saattoivat joutua pettymään. Esimerkiksi Yhdysvaltoihin suunnannut St.Louis -niminen pakolaislaiva käännytettiin ja pakotettiin palaamaan Eurooppaa. Monet sen matkustajista kuolivat myöhemmin natsien vainoissa.
Arviolta noin kaksi kolmannesta Euroopan juutalaisista eli 5–7 miljoonaa kuoli holokaustissa.[1] Noin kolme miljoonaa juutalaista surmattiin varsinaisilla tuhoamisleireillä, liikkuvat tuhoamisyksiköt (Einsatzgruppen) surmasivat noin miljoonan ja loput surmattiin ghetoissa tai näännytettiin tarkoituksella nälkään ja kovaan työhön työleireillä▼
===Tuhoamisleirit - lopullinen ratkaisu===
Puolan valtauksen jälkeen natsit perustivat useisiin kaupunkeihin ghettoja, joihin juutalaiset ja jotkut romanit kerättiin odottamaan kuljetusta keskitysleireille. Ghetoista suurin oli Varsovan ghetto, jossa eli 380 000 ihmistä. Ghettojen elinolosuhteet olivat usein epäinhimillisen kurjat, kun suuria ihmismääriä ahdettiin asumaan hyvin pienelle alueelle. Siksi kulkutaudit levisivät ghetoissa nopeasti, ja tuhansittain juutalaisia kuoli nälkään.▼
Toisen maailmansodan aikana natsihallinto päätti käynnistää "lopulliseksi ratkaisuksi" nimittämänsä suunnitelman Euroopan juutalaisväestön tuhoamiseksi. Saksan valtaamille alueille alettiin perustaa suunnattomia tuhoamisleirejä, joiden tehtävänä oli tappaa mahdollisimman nopeasti niille lähetetyt vangit ja tuhota ruumiit. Pahamaineisin näistä tuhoamisleireistä oli Puolaan Varsovan ulkopuolelle perustettu Auschwitz-Birkenau.
Rivi 40 ⟶ 38:
Keskitysleirejä johtivat alun perin hitlerin henkivartiokaartiksi perustetut SS-joukot (Schutzstaffel). Rintamalla sotineita SS-sotilaita pidettiin parhaan koulutuksen ja varustuksen omaavina eliittijoukkoina. Rintamalla ss-joukot syyllistyivät paikoin hirvittäviin julmuuksiin, mistä syystä liittoutuneet toisinaan kieltäytyivät ottamasta heitä vangiksi ja ampuivat suoralta kädeltä jokaisen vangiksi jääneen ss-sotilaan. Keskitysleireillä SS-vartijat syyllistyivät siviilejä kohtaan, jos mahdollista, vieläkin kammottavampiin julmuuksiin.
▲Arviolta noin kaksi kolmannesta Euroopan juutalaisista eli 5–7 miljoonaa kuoli holokaustissa.[1] Noin kolme miljoonaa juutalaista surmattiin varsinaisilla tuhoamisleireillä, liikkuvat tuhoamisyksiköt (Einsatzgruppen) surmasivat noin miljoonan ja loput surmattiin ghetoissa tai näännytettiin tarkoituksella nälkään ja kovaan työhön työleireillä
▲Puolan valtauksen jälkeen natsit perustivat useisiin kaupunkeihin ghettoja, joihin juutalaiset ja jotkut romanit kerättiin odottamaan kuljetusta keskitysleireille. Ghetoista suurin oli Varsovan ghetto, jossa eli 380 000 ihmistä. Ghettojen elinolosuhteet olivat usein epäinhimillisen kurjat, kun suuria ihmismääriä ahdettiin asumaan hyvin pienelle alueelle. Siksi kulkutaudit levisivät ghetoissa nopeasti, ja tuhansittain juutalaisia kuoli nälkään.
19. heinäkuuta 1942 Heinrich Himmler määräsi kuljetukset ghetoista kuolemanleireille aloitettaviksi. Kolme päivää myöhemmin alkoivat kuljetukset Varsovan ghetosta, ja noin 300 000 ihmistä pakkokuljetettiin sieltä seuraavien kahden kuukauden aikana. Joitakin aseellisia vastarintayrityksiä (gheton kansannousuja) tapahtui, mutta natsien onnistui tukahduttaa ne. Jäljelle jääneet juutalaiset tapettiin tai lähetettiin leireille tuhottaviksi.
| |||