Ero sivun ”S4 Suurten sotien aika/Keskitysleirit ja juutalaisvainot” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 34:
===Tuhoamisleirit - lopullinen ratkaisu===
 
Toisen maailmansodan aikana natsihallinto päätti käynnistää "lopulliseksi ratkaisuksi" nimittämänsä suunnitelman Euroopan juutalaisväestön tuhoamiseksi. Saksan valtaamille alueille alettiin perustaa suunnattomia tuhoamisleirejä, joiden tehtävänä oli tappaa mahdollisimman nopeasti niille lähetetyt vangit ja tuhota ruumiit. Pahamaineisin näistä tuhoamisleireistä oli Puolaan Varsovan ulkopuolelle perustettu Auschwitz-Birkenau.
 
Pahamaineisin tuhoamisli oli Puolaan Varsovan ulkopuolelle perustettu Auschwitz-Birkenau. Leirillä murhattiin yhteensä yli miljoona ihmistä muutamassa vuodessa. Vangit kuljetettiin leirille junalla ja perillä heikkokuntoisina pidetyt surmattiin välittömästi kaasukammioissa. Työkuntoisina pidetyt vangit määrättiin töihin, mutta ankarat olot ja riittämätön ruoka koituivat vankien kohtaloksi yleensä muutamassa kuukaudessa. Auschwitzin pahamaineinen lääkäri Josef Mengele suoritti vangeille erilaisia ihmis- ja lääkekokeita.
Keskitysleirejä johtivat alun perin hitlerin henkivartiokaartiksi perustetut SS-joukot (Schutzstaffel). Rintamalla sotineita SS-sotilaita pidettiin parhaan koulutuksen ja varustuksen omaavina eliittijoukkoina. Rintamalla ss-joukot syyllistyivät paikoin hirvittäviin julmuuksiin, mistä syystä liittoutuneet toisinaan kieltäytyivät ottamasta heitä vangiksi ja ampuivat suoralta kädeltä jokaisen vangiksi jääneen ss-sotilaan. Keskitysleireillä SS-vartijat syyllistyivät siviilejä kohtaan, jos mahdollista, vieläkin kammottavampiin julmuuksiin.
 
Arviolta noin kaksi kolmannesta Euroopan juutalaisista eli 5–7 miljoonaa kuoli holokaustissa. Noin kolme miljoonaa juutalaista surmattiin varsinaisilla tuhoamisleireillä, liikkuvat tuhoamisyksiköt surmasivat noin miljoonan ja loput surmattiin ghetoissa tai näännytettiin tarkoituksella nälkään ja kovaan työhön työleireillä.
 
19. heinäkuuta 1942 Heinrich Himmler määräsi kuljetukset ghetoista kuolemanleireille aloitettaviksi. Kolme päivää myöhemmin alkoivat kuljetukset Varsovan ghetosta, ja noin 300 000 ihmistä pakkokuljetettiin sieltä seuraavien kahden kuukauden aikana. Joitakin aseellisia vastarintayrityksiä (gheton kansannousuja) tapahtui, mutta natsien onnistui tukahduttaa ne. Jäljelle jääneet juutalaiset tapettiin tai lähetettiin leireille tuhottaviksi.
 
===Keskitysleirien vapauttaminen===
[[File:Mass Grave 3 at Bergen-Belsen concentration camp.jpg|thumb|Englantilaiset joukot vapauttivat Bergen-Belsenin keskitysleirin keväällä 1945. Leirin SS-vartijat laitettiin hautaamaan kiduttamiensa ihmisten ruumiit joukkohautoihin. Myös läheisen kaupungin asukkaat pakotettiin vierailemaan leirillä, jotta he näkisivät todisteet natsien hirmutöistä.]]
KeskitysleirejäTuhoamisleirejä johtivat alun perin hitlerinHitlerin henkivartiokaartiksi perustetut SS-joukot (Schutzstaffel). Rintamalla sotineita SS-sotilaita pidettiin parhaan koulutuksen ja varustuksen omaavina eliittijoukkoina. Rintamalla ss-joukot syyllistyivät paikoin hirvittäviin julmuuksiin, mistä syystä liittoutuneet toisinaan kieltäytyivät ottamasta heitä vangiksi ja ampuivat suoralta kädeltä jokaisen vangiksi jääneen ss-sotilaan. Keskitysleireillä SS-vartijat syyllistyivät siviilejä kohtaan, jos mahdollista, vieläkin kammottavampiin julmuuksiin. SS-joukot yrittivät peitellä rikoksiaan ja pakottivat vangit mukaansa marsseille, jotka koituvat usein heikkokuntoisten vankien kohtaloksi. Perääntyvät SS-joukot myös räjäyttivät esimerkiksi Auschwitz-Birkenaun kaasukammiot tuhotakseen todisteet leirillä tapahtuneista julmuuksisa.
 
Kun liittoutuneiden joukot toisen maailmansodan lopulla etenivät Saksan miehittämille alueille, osa niistä törmäsi keskitysleirien järkyttäviin olosuhteisiin. Ruumisröykkiöt ja luurangonlaihoiksi kuihtuneet vangit, joista osa pieniä lapsia, järkyttivät jopa taisteluissa kovia kokeneita sotilaita.