Ero sivun ”Klassinen mekaniikka” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 9:
<math>1 \, \operatorname{N} = 1 \, \frac{\operatorname{kg} \cdot \operatorname{m}}{\operatorname{s}^2} = 1 \, \frac{\operatorname{J}}{\operatorname{m}}</math>
 
==Isaac NewtonKehittäjät==
Sir Isaac Newton (25. joulukuuta 1642–20. maaliskuuta 1727) oli englantilainen fyysikko, matemaatikko, tähtitieteilijä, alkemisti ja filosofi. Hän loi perustan klassiselle mekaniikalle teoksessaan Philosophiae Naturalis Principia Mathematica vuonna 1687. Principiassa Newton esitteli painovoima- ja liikelakinsa. Newtonia pidetään Gottfried Leibnizin ohella differentiaali- ja integraalilaskennan keksijänä.
 
Klassisen mekaniikan teorian kehittelyä jatkoivat 1700- ja 1800-luvuilla Joseph-Louis Lagrange ja William Rowan Hamilton, joiden kehittämässä mekaniikan esitystavassa valittiin perussuureeksi Newtonin mekaniikassa käytetyn ''voiman'' tilalle ''energia''. Siirtyminen modernissa alkeishiukkasfysiikassa käytettyyn kvanttimekaniikkaan on huomattavasti helpompaa Hamiltonin energiaan perustuvasta mekaniikasta kuin aiemmasta voimiin perustuvasta teoriasta.
 
Uudempiin klassisen mekaniikan ilmiöihin, joita alettiin varsinaisesti ymmärtää vasta 1900-luvulla, kuuluvat kaaosteoria, pyörteiset nestevirtaukset ja fraktaaliset rakenteet (esim. särkyvän lasin tai keraamisen materiaalin murtumapinnat ovat matemaattisen fraktaalin kaltaisia). Näiden ilmiöiden tutkiminen kynällä ja paperilla tapahtuvan laskennan avulla on hyvin työlästä, ja siten siitä tuli mahdollista vasta tietokoneiden myötä.
 
==Kinematiikka==