Ero sivun ”ET5 Todellisuuskäsitykset” versioiden välillä

Elämänkatsomustieto pyrkii antamaan valmiuksia ymmärtää ja tutkia todellisuutta. Elämänkatsomustiedon tavoitteena on tarjota tietoja, joista opiskelija saa aineksia minän ja oman elämänkäsityksen muodostamiseen. Elämänkatsomustiedon opetus korostaa järjen käyttöä ja vapaan tutkimuksen merkitystä hyvän elämän ehtoinaehtona. Erityisesti elämänkatsomustiedon opetus opettaa havaitsemaan hyvän tieteen, huonon tieteen ja valetieteen rajat.

·• kehittää herkkyyttään arvioida arvostuksissa ja uskomusjärjestelmissä esiintyviä eroja ja yhtäläisyyksiä

·• oppii arvioimaan uskomuksia ja elämänkatsomuksia koskevia väitteitä

·• tuntee eri kulttuureissa vaikuttavia ja tärkeinä pidettyjä uskomusjärjestelmiä ja elämänkatsomuksellisia ratkaisuja sekä kasvattaa tietämystään niiden taustoista sekä niiden välittymisestä nykyajassa

·• ymmärtää myyttien ja uskonnollisten käsitysten historiallisen synnyn ja nykyisen merkityksen maailman ilmiöiden selittäjinä

Länsimaisessa yhteiskunnassa tärkeitä "itseymmärrystä tuovia" taruja ovat olleet esimerkiksi taru Frankensteinin hirviöstä, jota erityisestion tieteellisen todellisuuskäsityksen vastusjat käyttävätkäytetty varoittavana tarina tieteen viemisestä liian pitkälle. Tarinaan sisältyy heidänvaroitus mukaansaniin varoitussanotusta hybriksestä ja siten se noudattaa antiikin tarujen todellisuuskäsitystä.

Sigmund Freud ammensi romaanikirjailijan ottein antiikin tarustosta aineksia rakentaessaan psykoanalyyttista ihmisäsitystään. Freudin näennäistieteelliset käsitykset olivat huomattavan vahingollisia länsimaiselle mielentutkimukselleihmiskäsitystään. Myytit Oidipuksesta ja Narkissoksesta kuuluvat siten eurooppalaiseen kulttuuriperintöön, ja ovat monella tavalla muovanneet länsimaista tajuntaaajattelua. Jotkut kriitikotarvostelijat ovat pitäneet koko psykoanalyysia myyttisen selittämisen muotona, sitä kun ei voida todistaa oikeaksi.

Monet raamatun myytit vaikuttavat voimakkaasti kulttuuriseen ympäristöömme. Hyvän ja pahantiedon puun hedelmä näkyy milloin tietokoneen kyljessä, milloin mainoskuvassa. Babylonin tornista tehty nykytaideteos oli rakennettu radioista, joista tuli erikielisiä lähetyksiä. Alkuperäinen raamatunkertomus kuvaa ihmisten torninrakennushanketta, jonka Jumala tuhosi sekoittamalla kansojen kielet. P. C. Jersild vertaa romaanissaan Babylonin tornia nykyaikaiseen sairaalaan, jossa puhutaan kaikkia kieliä ja kukaan ei enää ymmärrä toistaan. Ilmestyskirjan pedon myyttiä hyödynnetään laulunsanoituksissa ja EU-kritiikissä - joskus tosissaan, välillä ironisesti. Erityisesti uskonnonopettajat ja monet elämänkatsomustiedon opettajat pitävät näiden asioiden tuntemista tärkeinä "yleissivistyksen kannalta".

Eri määritelmissä voidaan korostaa myös uskontojen yhteisöllistä, moraalista tai rituaalista ulottuvuutta. Esimerkiksi buddhalaisuuteen tai kungfutselaisuuteen ei sinänsä liity oppia jumalasta tai jumaluudesta, mutta niitä pidetään silti usein uskontoina.

"On aina, kaikkialla ja kaikille ihmisille väärin uskoa mitään, mikä ei ole riittävästi perusteltu", kirjoitti ''William Kingdon Clifford'' vuonna 1871. Niinpä todistustaakka on tämän ajattelutavan mukaan uskovilla, ei ateisteilla.

Voltaire kritisoiarvosteli erityisesti kirkon instituutioluonnetta sekä sen vallankäyttöä. Voltairelle Jumala oli silti olemassaoleva voima: "Kaikki luonnossa kuitenkin huutaa, että hän on olemassa, että on olemassa korkein Järki, ylivertainen voima, ihailtava järjestys. Kaikki opettaa, että me olemme riippuvaisia siitä." Voltaire kritisoikin kirkon ohella myös ateismia. Hän uskoi, että kirkon uudistaminen moraalisesti veisi ateismilta pohjan.

Valistusajattelun kirkonvastaisuus kärjistyi 1790-luvulla yritykseen vapauttaa Ranska kokonaan uskonnosta. Viikko muutettiin kymmenpäiväiseksi ja koulujen uskontokasvatus korvattiin kansalaiskasvatuksella. Kirkolliset kulkueet ja kellonsoitot kiellettiin. Ranska julistettiin uskonnollisesti neutraaliksipuolueettomaksi valtioksi. Myöhemmin kirkon julkisyhteisölliset oikeudet palautettiin osin.

''Simone Weil'' edustaa niin sanotun eurooppalaisen "älymystön" uskontokritiikkiä. Weil oli omaksunut opettajansa Emile Chartierin vaikutuksesta "maltilliseksi" kutsutun ateismin, jonka mukaan "tulee pitäytyä siinä, mikä on ilmeistä". Weil ei kuitenkaan kieltänyt "transsendenssia" sinänsä, vain yliluonnollisten selitysten pätevyyden. Ihmisyyteen kuuluu hänen mukaansa myös "sellaista, mitä tiede ei kykene selittämään". Weil piti tärkeänä esimerkiksi "armon kokemusta" ja "aitoa rukousta", jossa "ihminen avautuu tuntemattomalle". Hänelle uskonnon välittämät metaforat olivat kuvia, joiden avulla hahmottuu kokonaisnäkemys maailmasta ja ihmisyydestä. Vallitsevaa uskonnollisuutta Weil kritisoiarvosteli siitä, että se ohjaa ihmisiä hakemaan lohtunsa kuolemanjälkeisestä elämästä. Tämä väärä lohtu vie ihmisen uneksimaan elämisen sijasta. Vallanpitäjät huumaavat kansan uskonnollisuudella tietämättä edes itse, joutuvatko koskaan vastuuseen teoistaan korkeimmalle olennolle. (Lisätietoja: Juha Varto, Mitä Simone Weil on minulle opettanut 2005, Simone Weil: Painovoima ja armo)

Sekularisaatiotutkimuksen suurimpia ongelmia on sanaston moniselitteisyys sekä joissakin maissa se, että ihmiset eivät uskalla rehellisesti myöntää olevansa ei-uskonnollisia. Näyttäisi kuitenkin siltä, että erityisesti rikkaissa länsimaissa sekularisaatio on edennyt 1900-luvulla merkittävästi. Yhä ateismi on terminä monien vierastama - useissa maissa ateistiksi luokittelee itsensä vain murto-osa niistä, jotka eivät usko Jumalaan/jumalaan tai jumaliin.

Uuden ajan tieteenfilosofia (''Locke, Berkeley, Hume''), empirismi oli tärkeä askel kohti humanismia, vaikka useimmat 1600-luvun empiristeistä olivat vielä kristittyjä. Ranskassa kirjailija ''Voltaire'' ja ensyklopedisti ''Diderot'' aloittivat ei-kristillisen liikkeen, jota kutsuttiin valistukseksi. Liike levisi muuallekin Eurooppaan ja maailmalle, eikä kirkko pystynyt patoamaan uskonnottomuuden tulvaa. 1700-luvulla nämä ihmiset käyttivät itsestään nimityksiä naturalisti, rationalisti ja vapaa-ajattelija. Kristityt kutsuivat heitä epäilijöiksi (skeptikoiksi) tai epäuskoisiksi.