Ero sivun ”Kirkko, kulttuuri ja yhteiskunta (UE2)” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p (GR) File renamed: File:P6250057.JPG → File:Christ the redeemer.jpg Criterion 2 (meaningless or ambiguous name) |
|||
Rivi 45:
{{Marginaalimerkintä|Juutalaisuudesta kristinuskoon}}Vuosisatojen saatossa kristinusko jatkoi monia juutalaisuuden tapoja, kuten omaksumalla juutalaisen mallin liturgisesta jumalanpalveluksesta, joka siirtyi [[w:synagooga|synagooga]]sta kirkoissa kokoontuneisiin seurakuntiin, sekä rukouksen, pyhien kirjoitusten käytön, pappeuden, uskonnollisen [[w:kalenteri|kalenteri]]n, jossa tiettyjä tapahtumia muistetaan tiettyinä päivinä joka vuosi, musiikin käytön hymneissä ja rukouksissa, kymmenysten maksamisen kirkolle, paastoamisen sekä almujen antamisen. Kristityt ottivat juutalaiset kirjoitukset käyttöön aluksi [[w:Kreikan_kieli|kreikankielisenä käännöksenä]] eli [[w:Septuaginta|Septuaginta]]na, omaksi [[w:Raamattu|Raamatukseen]], ja lisäsivät kirjojen [[w:Kaanon (kristinusko)|kaanoniin]] myöhemmin myös [[w:Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kirjat.
Kristinuskon haasteet ja jakautuminen
Ennen keski-aikaa jo 200 -luvulta lähtien yhtenäinen kristillinen kirkkokunta oli jakaantunut osittain kahtia. Se oli jakaantunut kielellisesti ja kulttuurillisesti. Lännessä vallitsi roomalainen ja latinan kielinen kulttuuri, kun taas idässä kreikkalais-hellenistinen ja kreikankielinen kulttuuri. Teologinen painopiste kulttuureissa oli myös erilainen. Idässä pohdittiin enemmän Jumalan olemusta, kun taas lännessä pohdittiin ihmisen osuutta omaan pelastukseensa. Lisäksi käytännön asioissa oli merkittäviä eroja. Lännessä uskottiin Pyhän Hengen lähtevän Isästä ja Pojasta, kun taas idässä Pyhä Henki lähti vain Isästä. Lännessä piispat ja papit elivät selibaatissa ja idässä vain piispat noudattivat selibaattia. Ehtoollisleipä oli lännessä happamatonta, kun taas idässä se oli hapanta. Myös pääsiäistä vietettiin eri aikaan. Filosofinen pohdiskelu ja kultit kukoistivat idässä ja käytännöllinen yhteiskuntaelämä taas lännessä.
Vuonna 395 Rooma jakautui Länsi-Roomaan ja Itä-Roomaan, eli Bysanttiin. Bysantti oli loistokas valtakunta, jota johti keisarin johtama valtionkirkko. Länsi-Rooma oli heikompi ja kukistui vuonna 476 germaaniheimojen hyökkäyksiin. Germaaniheimot kuitenkin omaksuivat Länsi-Rooman alueella vallinneen kristinuskon itselleen ja germaaniheimojen munkit levittivät kristinuskoa Rooman valtakunnan ulkopuolelle ja vuoteen 600 mennessä kristinusko olikin jo valtauskontona koko Välimeren alueella.
Idässä sen sijaan ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella arabien valtakunnan uskonto Islam syrjäytti kristinuskon lähes kaikkialla Lähi-Idässä sekä Pohjois-Afrikassa. Muslimit hallitsivat pitkään myös Espanjaa.
Vuonna 1054 tapahtunut Suuri skisma oli teologinen ja poliittinen kiista, joka erotti Länsi - ja Itä-Rooman kirkon toisistaan lopullisesti. Molemmat osapuolet julistivat toisensa kiroukseen eli pannaan. Välirikon syynä voidaan pitää paavin ja patriarkan riitoja Etelä-Italian kirkollisissa asioissa.
Keski-ajan jälkeen 1520-luvulla uskonpuhdistuksessa eli reformaatiossa protestanteiksi kutsutut uudistajat vastustivat korruptoitunutta katolista kirkkoa. Reformaattorit kuten Jan Hus sekä Martti Luther pitivät monia kirkon oppeja harhaoppisuutena. Uskonpuhdistuksen seurauksena useat hallitsijat perustivat katolilaisen kirkon tilalle omat valtionkirkkonsa ja katolinen kirkko toteutti suuria omia sisäisiä uudistuksiaan. Esimerkiksi Suomeen reformaatio ylettyi vasta 1500-luvun lopulla osana Ruotsin valtakuntaa ja Ruotsin protestanttinen kirkko määritteli opin tarkemmin evankelis-luterilaiseksi. Eräänä syynä pidetään myös Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan päätöstä saattaa kirkon omaisuus valtiolle.
== Kristinuskon synty ==
| |||
