Ero sivun ”S1 Esihistoriallinen aika ja sivilisaation synty/Suomen esihistoria” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luotu Suomen esihistoria -sivu ja kirjoitettu siihen ensimmäinen kappale liikkumisesta. |
Lisätty kappale asumisesta |
||
Rivi 1:
== Asuminen ==
== Liikkuminen esihistoriallisella ajalla ==▼
Kun arkeologit tutkivat vanhoja asuinpaikkoja, saattavat he löytää merkkejä asumisesta monelta eri aikakaudelta aina kivikaudelta historialliselle ajalle. Monet nykyisetkin asuinpaikkamme saattavat sijaita tietämättämme kivikautisen majapaikan tai vaikkapa rautakautisen kylän päällä. Vaikka asuinalueet ovat pysyneet osittain samana kuin esihistoriallisella ajalla, ovat asumiseen liittyvät tavat ja uskomukset muuttuneet paljon esihistorian ajasta.
Asuminen on ollut Suomessa rannikoille keskittyvää. Veden lähellä asuminen on mahdollistanut niin liikkumisen, kalastuksen kuin hylkeenpyynninkin, mutta on todennäköistä, että veteen on liittynyt myös erilaisia uskomuksia sekä symboliikkaa, jonka merkityksiä emme voi nykyisin varmaksi tietää.
Jääkauden jälkeen, noin 11 000 vuotta sitten, Suomi asutettiin ja alkoi kivikausi. Ilmaston lämpeneminen oli nopeaa jääkauden jälkeen ja Suomenkin ilmasto oli huomattavasti lämpimämpi kuin mihin me olemme tottuneet. Ilmasto muistutti nykypäivän Keski-Eurooppaa ja metsiä vallitsivat jalopuut, joita nykyisin kasvaa lähinnä vain Etelä-Suomessa.
Kivikauden alussa asuinpaikat eivät olleet vielä pysyviä. Ensimmäiset matkat Suomen alueelle ovat olleet todennäköisesti pyyntimatkoja, joilta on palattu takaisin alkuperäiseen lähtöpaikkaan. Pitkään laajemman asuttamisen jälkeenkin elämäntapa oli liikkuva ja asuinpaikat vaihtelivat vuoden kierron mukaan. Esimerkiksi kesäksi liikuttiin otollisille kalapaikoille, kun taas talvella useammat pienemmät ryhmät saattoivat kerääntyä talviasumuksiin rantojen ääreen, joissa hylkeenpyynti oli mahdollista.
Asuminen tapahtui kivikaudella pitkään kevyissä, pyöreäpohjaisissa kodissa, jotka sopivat liikkuvaan elämäntapaan, mutta noin 4000eaa alkoi ilmestyä pyyntitalouden kasvun ja väestön lisääntymisen myötä myös kiinteämpiä asutuksia. Ajan talot rakennettiin mataliin kuoppiin, jonka päälle tehtiin turpeella tai ruo’olla katettu hirsimökki. Samalle ajanjaksolle ajoittuvat myös niin keramiikan käytön huomattava lisääntyminen, asuinpaikoille vainajien hautaaminen sekä varhaiset merkit maanviljelystä.
Pysyvä asutus muutti myös ihmisten maailmankuvaa ja suhtautumista maahan. Ihmiset alkoivat olla tietoisempia omasta alueestaan ja asuinpaikastaan. Tästä kertovat niin hautaustavat, mutta myös savi-idolit, joita on pidetty suojelevia haltijoita tai vainajien henkiä kuvaavina esineinä.
Pronssikauden asumuksista ei ole säilynyt paljoakaan nykypäivään, mutta tiedetään että asuminen on jatkanut kehittymistä pysyvämpään suuntaan. Asuntoina toimivat ainakin nelikulmion muotoiset pitkätalot, jotka nimestään huolimatta ovat todennäköisesti olleet melko ahtaita. Talossa on nimittäin suuren perheen lisäksi asuneet myös kotieläimet ja karja. Esimerkiksi Rieskaronmäeltä löytynyt pronssikautinen talo oli valmistettu savella tiivistetystä olkipunoksesta ja turpeesta. Se oli kooltaan 17x8 metriä ja se pysyi lämpimänä talon keskellä sijainneen lieden avulla. Talojen läheisyydessä oli myös pieniä vehnä- ja ohrapeltoja, joiden merkitys ravinnonlähteenä kasvoi. Läheisellä kalliolla saattoi nähdä hiidenkiukaan eli hautaröykkiön, johon yhteisö hautasi vainajansa.
Rautakaudella Suomen alueen ilmasto alkoi viiletä ja lehdot jalopuineen vaihtuivat kuusimetsiin. Väestönkasvukin pysähtyi. Rautakaudella maanviljelyn ja karjanhoidon merkitys kuitenkin kasvoi ja asuminen muuttui edelleen pysyvämpään suuntaan. Rautakaudella oli pitkään käytössä myös kivi- ja pronssikaudelta tuttuja asumuksia, mutta vähitellen asuminen siirtyi pieniin savupiiputtomiin hirsitupiin, joita lämmitettiin kiukailla. Tämän tyyliset savupirtit pysyivät käytössä pitkään historialliselle ajalle asti. Pysyvän asutuksen myötä myös kyläyhteisöt alkoivat vahvistua ja talonpoikaiskulttuurin kehittyminen alkoi.
[[Tiedosto:Veistos; puinen hirvenpää (musketti.M012-KM14189-1).jpg|pienoiskuva|Veistos; puinen hirvenpää (musketti.M012-KM14189-1)
Lehtojärveltä löytynyt puinen hivenpää on voinut toimia veneen kokkapuuna.
| |||