Ero sivun ”S1 Esihistoriallinen aika ja sivilisaation synty/Suomen esihistoria” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kuvia lisätty |
Lisätty kappale elinkeinoista |
||
Rivi 56:
Rautakauden mittaan ihmisiä haudattiin monilla eri tavoilla, mutta tyypillistä ajalle oli, että vainajat poltettiin ja haudattiin kalmistoihin, joiden päälle rakennettiin jo pronssikaudella tutuksi tulleita kiviröykkiöitä. Rautakaudelta hauta-antimiakin on löytynyt enemmän ja esimerkiksi rikki väännetyt miekat ovat ajalle tyypillinen hautalöytö.
Esihistoriallisella ajalla hautaaminen ei rajoittunut kuitenkin vain äskeisissä kappaleissa mainittuihin tapoihin. Voit tutustua laajemmin erilaisiin hautaustapoihin Museoviraston [http://akp.nba.fi/wiki;luokka;hautaaminen arkeologisen kulttuuriperinnön oppaassa]
== Elinkeinot ==
Nykyajan palveluyhteiskunnassa moni meistä ei käytä juurikaan aikaa varsinaiseen ruoan hankkimiseen. Käymme töissä, josta saamallamme palkalla voimme ostaa ruokaa ja tarvikkeita omien tarpeidemme mukaan. Esihistoriallisella ajalla ei ammatteja vielä ollut kehittynyt niin kuin nykypäivänä vaan ihmiset työskentelivät, jotta selviämisen edellytykset täyttyisivät ja tarvittavat esineet saatiin tehtyä. Tämän takia suuri osa työskentelyyn käytetystä ajasta onkin mennyt ruoan hankkimiseen.
Varhaisella kivikaudella ihmiset elivät pyynti- ja keräilykulttuureissa. Elämä oli sitoutunut vuodenaikoihin ja ruoan perässä liikkuminen oli elinehto selviytymiselle. Ruokaa saatiin siis kalastamalla, metsästämällä ja keräilemällä ajankohdalle suotuisia eläimiä ja kasveja. Tärkeitä riistaeläimiä olivat esimerkiksi hirvi ja hylje. Kasveista esimerkiksi vesipähkinä oli suosittu ravinnonlähde. Koira on ollut ihmisen metsästysapuna jo näistä ajoista lähtien.
Kivikauden lopulla alkoivat ensimmäiset maanviljelyn kokeilut ja asutus siirtyi vähitellen pysyvämmäksi. Ruoan hankinta keskittyi pääsääntöisesti edelleen metsästykseen ja keräilyyn, mutta pieniä määriä ohraakin on saatettu viljellä ravinnoksi.
Pronssikaudella viljelyn merkitys kasvoi yhä entisestään ja kun karjatalouttakin aloitettiin harjoittamaan, muuttui asutuskin yhä pysyvämmäksi. Viljelyssä hyödynnettiin paljolti kaskeamista, mutta myös pienet pellot talojen läheisyydessä lisääntyivät. Viljakasveina toimivat ohra ja vehnä. On kuitenkin hyvä huomioida, että maatalouden lisääntyminen ei tarkoittanut entisten tapojen totaalista katoamista vaan pyynti ja keräily olivat yhä tärkeitä keinoja ravinnon takaamiseksi. Tämä pitää paikkaansa myös rautakaudella ja jopa pitkälle historialliselle ajallekin.
Rautakaudella kehitys jatkui saman suuntaisesti. Kaskeamisen ohella peltojen raivaaminen lisääntyi, kun lisääntyneen karjan myötä myös lantaa saatiin enemmän ja peltoja pysyttiin lannoittamaan paremmin. Rautakaudella Suomen alueella asuneet ihmiset tutustuivat ensimmäistä kertaa myös rukiiseen ja kauraan. Kotieläiminä pidettiin jo pronssikaudelta tuttuja lehmiä, sikoja, lampaita ja vuohia, mutta myös ensimmäiset hevoset saapuivat suomalaiseen pihapiiriin rautakaudella. Karjan lisääntyminen vaikutti myös kiinteän asumisen vakiintumiseen. Karja vaatii suojaa kylmyydeltä ja rehua ruuaksi talvellakin. Tämä olisi ollut vaikeaa toteuttaa, jos asuinpaikat olisivat vaihdelleet läpi vuoden.
[[Tiedosto:KM 25771 meripihkariipus Astuvan ukko; Esinekuva (musketti.M012-AKD23183-1).jpg|pienoiskuva|231x231px|KM 25771 meripihkariipus Astuvan ukko.
Meripihkaa tuotiin Suomeen Itämeren etelärannikoilta esimerkiksi koruja vartemn. Se oli todella arvokasta ja sitä onkin kutsuttu jopa ”kivikauden kullaksi”.
]]
| |||