Ero sivun ”S1 Esihistoriallinen aika ja sivilisaation synty/Suomen esihistoria” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätty kappale elinkeinoista |
Lisätty kappale ajoituksesta |
||
Rivi 1:
== Ajoitus ==
Esihistoriallinen aika jaetaan Suomessa kolmeen osaan, jotka voidaan jakaa vielä pienempiin osiin piirteittensä mukaan. Viimeisimmän jääkauden jälkeen Suomessa alkoi kivikausi. Kivikausi on ajanjaksoista pisin ja se kestikin noin vuodesta 8500eaa. vuoteen 1700eaa. Sen jälkeen metallien käyttö rantautui Suomeen ja siirryttiin pronssikauteen, joka kesti reilut tuhat vuotta noin vuoteen 500eaa. asti. Esihistoriallinen aika päättyi Suomessa rautakauteen. Esihistoria jatkui Suomessa kuitenkin maailmanlaajuisesti suhteellisen pitkään aina 1200-luvulle asti.
Esihistoriallinen aika kesti Suomen alueella siis noin 10 000 tuhatta vuotta. Esihistorian aikana on siis ehtinyt elää satoja sukupolvia ja kulttuuri, elintavat sekä ympäristö ovat ehtineet muuttua suurestikin. Arkeologin tehtävään kuuluu tutkia ja muodostaa kuvaa ihmisten menneisyydestä tutkien jälkiä, joita ihmiset ovat jättäneet jälkeensä eläessään. Jotta arkeologi voi käyttää tutkimuskohteita tehokkaasti hyödykseen tutkimuksessa täytyy ne ajoittaa. Jos esine tai muu ihmisen jättämä jälki on ajoittamaton, se on vaikea tulkita osaksi isompaa kokonaisuutta.
Esihistoriallisista muinaisesineistä ja -jäännöksistä hyvin harvoin tiedetään varmaa ajoitusta, mutta arkeologeilla on monia keinoja, joilla voidaan tehdä hyvin tarkkojakin arvioita iästä.
Seuraamalla muutosta voidaan muodostaa aikajanaa löydöistä ja verrata niitä toisiinsa, mutta näin ei kuitenkaan saada tietää absoluuttista ikää. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi typologia, joka luokittelee esineitä ryhmiin niin piirteiden, kuten kuvioinnin ja materiaalin avulla sekä rannansiirtymäkronologia, jossa arvioidaan löytöjen ikää vähittäin kohoavan maanpinnan avulla.
Absoluuttisia menetelmiä eli keinoja, jotka kertovat tarkan iän vuosissa on myös olemassa. Orgaanisista aineista eli eloperäisistä aineista voidaan mitata radioaktiivisen hiilen puolittumista. Koska hiilen puolittumisaika on vakio, kertoo tieto hyvinkin tarkan esineen ajoituksen hyvinkin tarkasti. Ongelma on kuitenkin, että Suomen happamassa maaperässä orgaaniset aineet säilyvät hyvin harvoin. Muita absoluuttisia menetelmiä ovat esimerkiksi lämpösäteilyajoitus, jolla pystytään mittaamaan poltettujen saviesineiden ikää ja dendrokronologia, joka tutkii ajoitusta puiden vuosirenkaiden kehityksen avulla.
Arkeologia ei selvitä nykyään yksin ajoituksia vaan apuna on paljon muiden tieteiden keinoja. Luonnontieteet ovat suuressa osassa monessa nykyaikaisessa ajoituskeinossa, mutta myös esimerkiksi kielitieteitä ja antropologiaakin käytetään hyväksi arkeologisissa tutkimuksissa.
== Esineet ==
[[Tiedosto:Juomasarvi; lasinen juomasarvi (musketti.M012-KM13200-5a).jpg|pienoiskuva|KM13200:5a Juomasarvi
| |||