Ero sivun ”S1 Minä ihmisenä/Aistit” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: Ihmisen aisteja ovat näköaisti, kuuloaisti, hajuaisti, makuaisti, tuntoaisti ja tasapainoaisti. Aistien avulla ihminen saa tietoa ympäristöstään. Aistimus jostakin asiasta sy...
 
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
Ihmisen aisteja ovat näköaisti, kuuloaisti, hajuaisti, makuaisti, tuntoaisti ja tasapainoaisti. Aistien avulla ihminen saa tietoa ympäristöstään. Aistimus jostakin asiasta syntyy ihmisen aivoissa. Aivot saavat aistimuksen syntyyn tarvittavaa tietoa hermoimpulsseina eri aistielimien vastaanottamista ärsykkeistä.
 
Esimerkiksi korva on aistielin, jonka kuuloaistisolut vastaanottavat ärsykkeinä erilaisia ääniä. Äänet saavat kuuloaistinsolut lähettämään hermoimpulsseja aivojen kuuloalueelle, jossa varsinainen kuuloaistimus syntyy. Silmä puolestaan on aistielin, jonka näköaistisolut vastaanottavat ärsykkeinä valoa. Valo saa näköaistinsolut lähettämään hermoimpulsseja aivojen näköalueelle, jossa näköaistimus syntyy.
 
Makuaistin aistisolutaistielin sijaitsevaton kielessäkieli, tuntoaistintosin osa maistamisesta syntyy myös hajujen antaman tiedon perusteella. Tuntoaistin aistielin on iho, jonka aistinsolut ihollatuntevat kylmää, kuumaa, painetta ja kipua. Tasapainoaisti on hieman muita aisteja monimutkaisempi.: Sensen aistisolut sijaitsevat korvassasisäkorvassa, mutta tasapainon pitämiseksi ihmisen aivot tarvitsevat lisäksi tietoa ihmisen asennosta myös lihaksilta, luilta ja jänteiltä.
 
Aivot tottuvat nopeasti uusiin aistimuksiin. Näin meidän ei tarvitse esimerkiksi tuntea koko päivän aijan sitä, että paita koskettaa ihoamme. Jos aivot eivät tottuisi aistimuksiin ne väsyisivät ja ylikuormittuisivat kaikesta ympäristöstä jatkuvasti tulevasta tiedosta. Yksi aisteista ei kuitenkaan totu koskaan. Se on kipuaisti. Kivun on tarkoitus varottaa ihmistä vaarasta tai sairaudesta. Siksi siihen ei voi tottua.