Ero sivun ”S4 Luonto ja kestävä tulevaisuus/Mikä on ihmisen ja luonnon suhde?” versioiden välillä

Onko ihminen osa luontoa vai luonnon yläpuolella? Tämä pohditaan, kun pohditaan ihmisen suhdetta luontoon. '''Länsimaisessa ajattelussa on perinteisesti korostunut ajattelumalli, jossa ihminen on nähty luonnosta irrallaan ja luonnon yläpuolella olevana olentona.''' Tällaista tapaa ajatella luonnosta kutsutaan '''ihmiskeskeiseksi''' eli antroposentriseksi. Länsimaisessa ajattelussa on perinteisesti myös tehty selkeä ero ihmisen ja eläimen välillä. On ajateltu, että '''ihminen ei ole vain yksi eläin''' muiden eläinten joukossa. Tätä ihmisen erityisasemaa kuvastaa hyvin ilmaus ihmisestä "luomakunnan kruununa".

Tämänkaltaisen ihmiskeskeisen ja ihmisen luonnosta erottavan ajattelutavan tausta on länsimaisissa kulttuureissa vahvasti vaikuttavassa juutalais-kristillisessä perinteessä. Siinä ajatellaan jumalan luoneen ihmisen omaksi kuvakseen "viljelemään ja varjelemaan maata" sekä "täyttämään maa", eli maan ja luonnon valtiaaksi.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=http://www10.edu.fi/kuvataide/filosofinen_lahestymistapa/luontokasitys/|nimeke=Ympäristökasvatus kuvataiteessa|julkaisu=www10.edu.fi|viitattu=2018-05-07|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/kasvikulttuuri/artikkelit/05_ihminen.htm|nimeke=Ihmisen suhde luontoon|tekijä=Ari Haapanen|julkaisu=www03.edu.fi|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=2018-05-14|ietf-kielikoodi=en}}</ref> Uskontojen kertomuksissa ei ajatella, että ihminen olisi syntynyt luonnon luomisen ohessa. Sen sijaan, kun luonto oli luotu, ihminen luotiin sen herraksi, ikään kuin puutarhan vartijaksi. '''Biologian ja tieteen näkökulmasta katsottuna ihminen on pitkän evoluution tuloksena apinoiden kanssa yhteisistä esivanhemmista kehittynyt ja siksi yksi nisäkkäisiin kuuluva eläin muiden joukossa.''' Miten siis voidaan perustella väite, että ihminen on jotenkin luonnon yläpuolella tai ei ole eläin muiden joukossa?

Toisena ääripäänä ihmisen ainutlaatuisuutta korostavalle näkemykselle on ajatus, jossa ihminen on osa luonnon suurta kokonaisuutta. Tällaisessa '''luontokeskeisessä''' eli biosentrisessä ajattelutavassa ihminen nähdään yhtenä eläimenä ja vain pienenä osana luonnon suurta kokonaisuutta. Ihmisellä ei näin ajatellen ole mitään erityistä asemaa, vaan kaikki maapallolla olevat eliölajit ovat tasavertaisessa asemassa toisiinsa nähden. Ihminen nähdään tällaisessa ajattelussa vain pienenä osana ja palapelin palana luonnon suuressa kokonaisuudessa. Tällainen ajattelumalli on tyypillinen esimerkiksi joissain aasialaisissa uskonnoissa, kuten buddhalaisuudessa, jossa korostetaan kaiken elämän - pienistä eliöistä suuriin - kunnioittamista. Luontokeskeinen ajattelutapa on tyypillinen myös joillekin luonnonuskonnoille ja alkuperäiskulttuureille. <ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.britannica.com/topic/biocentrism|nimeke=Biocentrism {{!}} ethics|julkaisu=Encyclopedia Britannica|viitattu=2018-05-14|ietf-kielikoodi=en}}</ref>