Ero sivun ”Katsele taivasta” versioiden välillä

Tätä kirjaa voi käyttää ilman kummempia esitietoja. Pitää kuitenkin hahmottaa, että maapallo pyörii kierroksen akselinsa ympäri joka vuorokausi, että se kiertää aurinkoa, ja pitää tietää hiukan päiväntasajasta, napapiiristä, pituuspiireistä ja leveyspiireistä.

Oppiminen perustuu tietynlaisiin kuva-arvoituksiin. Jos näkee vastauksen heti, oikeata vastausta ei tarvitse tarkistaatarkastaa, vaan voi mennä eteenpäin. Vastauksen yhteydessä on laajempi keskustelu kyseisestä ilmiöstä eri puolilla maapalloa. Kysymykset tai selitykset eivät edellytä aiempien tehtävien ratkaisua. Kuva-arvoitusten lisäksi kirjassa on selittäviä osia, jotka vievät eteenpäin. Nämä on tarkoitus lukea suurinpiirtensuurin piirtein järjestyksessä, esimerkiksi [himmelsekvatorn] käsittelevä luku on syytä lukea ennen lukua ekliptikasta. Vastausten [[/Vastaukset#Esipuhe|esipuheessa]] on selvitetty pedagogiikkaa tarkemmin.

Eivät entisen ajan ihmiset olleet mitään tähtitieteen mestareita, koska heillä olisi ollut niin paljon aikaa katsella taivasta. Silloinkin oli kiirettä, silloinkin vedettiintehtiin vääriä johtopäätöksiä. Mutta usein tiedettoontiedettiin, mistä ja mihin aurinko ja kuu nousivat ja laskivat, milloin ne olivat korkealla ja milloin matalalla ja miten kuu muuttui päivä päivältä. Aikalaisistamme useimmat ovat oppineet, että aurinko nousee idästä, mutta harvempi tietää mistä kuu nousee. Ja on muita kysymyksiä, joista olemme epävarmoja:

* Tiedämme että kuu ja aurinko liikkuvat taivaalla, vaikkakin liian hitaasti että silmä sen näkisi – mutta mihin suuntaan ja kumpi liikkuu nopeammin? Voivatko ne kohdata, tai voiko toinen saavuttaa toisen?

Vastaukset tällaisiin kysymyksiin saa usein katsomalla ja miettimällä tarkkaan, mutta useimmiten emme ole tottuneita miettimään, mitä oikeasti taivaalla näemme, vaan etsimme vastauksia mahdollisiin tähtitieteen kysymyksiimme televisiosta, aikakausilehdistäaikakauslehdistä ja kirjoista. Vastaukset ovat silloin helposti tiedon, tarun ja arvausten sekoitusta. Usein asiaa tulee enemmän alkuräjähdyksestä ja avaruusolennoista, vähemmän siitä miten tähdet ja planeetat vaeltavat taivaalla. Tämän kirjasen luettuasi osanetosannet keksiä vastaukset jälkimmäistä koskeviin konkreettisiin kysymyksiin.[tarkista käännös]

Tänä päivänä, matkustaesssammematkustaessamme toisille leveyspiireille, teemme vielä enemmän havaintoja joita miettiä --– ja kaiken saaminen yhteyteensä on vielä vaikeampaa:

* Kulkeeko aurinko vastaväiväänvastapäivään eteläisellä pallonpuoliskolla?

Silloin ehkä miettii hetken näkemiään kuvia Maasta ja aurinkokunnastamme --– ja luovuttaa. Olemme nähneet kaaviokuvia aurinkokunnasta, lähikuvia planeetoista avaruusaluksien kuvaamina ja scifi-leffoja, joissa avaruusalukset risteilevät planeettojen välissä. Mutta tuntuu kuin nämä tietomme taivaankappaleista sopisivat paremmin avaruusmatkoille kuin selittämänselittämään maassa kokemaamme. Miten näin on päässyt käymään?

Nyt näytämme joukon kuvia, joista pitäisi vetäätehdä mahdollisimman paljon johtopäätöksiä.

Perussuunnat ovat ''itä, länsi, etelä ja pohjoinen'' sekä ''ylös'' ja ''alas''. Ylös, eli suoraan maanpinnasta ylöspäin, on ''zenitzeniitti'', suoraan alas maahan on ''nadirnadiiri''. Perussuuntien välillä on 90 astetta, tai 180 astetta. Jos näkee taivaankappaleen ja haluaa kertoa toiselle missä se näkyy, voi esimerkiksi sanoa, että se on idässä 20 astetta taivaanrannasta. Antamalla katseen kulkea taivaanrannasta zenitiinzeniittiin voi arvioida, montako kertaa taivaanrannan ja taivaankappaleen välinen kulma mahtuu koko 90 asteen kulmaan ja siten montako astetta tämä pienempi kulma on.

'''Montako astetta on Pohjantähdestä zenitiinzeniittiin? '''

Jos pitää käden suorassa, nyrkin koko vastaa tavallisesti noin 10 astetta. Kuvan henkilöllä tämä pätee, niin että yhdeksän nyrkkiä tosiaantodella vastaa suoran kulman 90 astetta.

Jos on tarve arvioida pieniä kulmia, niitä voi vastaavasti verrata kuun läpimittaan. Se – kuten auringonkin -– on melko tarkkaan puoli astetta. Tämän pitäminen mielessä voi olla kätevää.

Sanoessamme ”20 astetta taivaanrannasta” tarkoitamme kulmaa, jonka kärki on silmämme kohdalla. Hieman huolimattomasti usein kuitenkin puhumme ”korkeudesta” tai ”etäisyydestä” kulmien sijasta: ”20 asteen korkeudella” tai ”70 asteen etäisyydellä zenitistä”zeniitistä”. Tähtitaivashan näyttää maisemalta tai karttakuvalta katsoessamme korkealle, ja lähellä taivaanranta olevaa vertaamme puihin tai taloihin, joilla on oikea korkeus. Käyttämämme mitta on kuitenkin kulmamitta, yksikkönä esimerkiksi asteet.

Suunnat ovat hyvin tärkeitä arvioidessamme mitä taivaalla näkyy. Lintuja katsellessäkatsellessa pääsee pitkälle tarkkailemalla lintujen ''ulkonäköä'', mutta erottaaksemme esimerkiksi Venuksen Jupiterista suunta on usein aivan ratkaiseva, tässä tapauksessa suunta verrattuna aurinkoon.

Auringon ja kuun kuitenkin tunnistamme niiden ulkonäöstä. On myös hyvä tuntea yksi tähtikuvio, nimittäin ''Otava''. Se on helppo tunnistaa ulkonäöstään, ja sen avulla löydämme ''Pohjantähden'', joka on keskikirkas tähti sen läheisyydessä.

Koska Pohjantähti on niin tunnettu, luulisi että se on erikoisen kirkas tähti, ja ehkä että se on pohjoisessa. Se ei kuitenkaan ole erikoisen kirkas, eikä sitä kannata etsiä pohjoiselta taivaanrannalta (paitsi jos olemme troppikissatropiikissa päiväntasaajasta pohjoiseen). Pohjolassa Pohjantähti on korkealla, vain kolmisenkymmentä astetta zenitistäzeniitistä. Pohjoisnavalla Pohjantähti on suoraan zenitissäzeniitissä.

Löytääkseen Pohjantähden voi kuvitella Otavan ”takapyörien” välille viivan, jonka pituus on suurinpiirteinsuurin piirtein 5 kertaa pyörien väli. (Takapyörä-nimitys tulee ajatuksesta, että Otava olisi vaunu, jossa vain yksi aisa. Vertaus ei ole kovin hyvä, koska vaunu silloin, kuten kohta tulemme näkemään, liikkuisi takaperin yön aikana, takapyörät edellä ja aisa takana.) Hieman mileikuvitustamielikuvitusta käyttäen Pohjantähden lähellä olevat tähdet voi nähdä Otavan pienempänä ja muunnettuna kuvana -– vastakkaiseen suuntaan käännettynä. Sitä kutsutaan ”Pieneksi karhuksi”.

Jos katsomme Otavaa koko yön säännöllisin väliajoin, näemme, että se koko ajan liikkuu, kun taas Pohjantähti koko ajan onpysyy samassa suunnassa. Koko tähtitaivas näyttää pyörivän Pohjantähden ja itsemme ympäri, kuin meidän ja taivaan napojen läpi kulkisi akseli, toinen napa Pohjantähden kohdalla ja toinen vain eteläisellä pallonpuoliskolla näkyvä. Tähtitaivas näyttää pyörivän tämän akselin ympäri. Siksi meidän, pohjoisella pallonpuoliskolla, on hyvä osata löytää Pohjantähti, jotta etukäteen voimme arvioida, mihin suuntaan tähdet tulevat yön aikana liikkumaan.

== Kahdeksas luku. Myötä- ja vastapäivään ==