Ero sivun ”S1 Kasvaminen hyvään elämään/Arvot ja normit” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Opetustuubi (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 40:
'''Normit syntyvät yhteisön arvoista, ja samalla normit pyrkivät suojelemaan näitä arvoja.''' Normit kertovat yhteisön arvoista ja niiden rikkomisesta tai niiden vastaisesti toimimisesta seuraa yleensä vähintäänkin paheksuntaa toisten ihmisten osalta. Esimerkiksi elokuvateatterissa kovaan ääneen kännykkään puhuminen saa aikaan muiden elokuvan katsojien paheksuntaa, mutta ei välttämättä rangaistusta. Mikäli ihminen rikkoo jotain sääntönormia, kuten lakia, siitä voi seurata myös rangaistus.
 
Tällä tavoin paheksumalla tai rankaisemalla ympäröivä ihmisyhteisö pyrkii viestimään, ettei yhteisiä normeja saa rikkoa, koska nämä normit suojelevat yhteisölle tärkeitä arvoja. '''On kuitenkin erittäin tärkeää muistaa, että joskus on ihan hyvä ja jopa hyväsuotavaa rikkoa normeja.''' Esimerkiksi pitkä tukka tai korvakoru miehillä tai housut naisilla ovat asioita, jotka herättivät joskus paheksuntaa, kunnes osa ihmisistä alkoi rikkoa normia. Tai tiesitkö, että vielä 1950-luvulla tietyissä USA:n osavaltioissa oli normi (laki), etteivät tummaihoiset saaneet käyttää samoja vessoja valkoihoisten kanssa tai matkustaa bussin etuosassa, joka oli varattu valkoihoisille. Nämä ovat esimerkkejä syrjivistä normeista, joita tuleekin vastustaa. Joskus jopa valtion laki voi olla väärässä.
 
Vaikka normit siis syntyvät arvojen pohjalta, sama ei saa tapahtua toisinpäin. '''Arvoja ei pidä johtaa normeista.''' 1700-luvulla elänyt skotlantilainen filosofi David Hume muotoili tämän '''Humen giljotiiniksi''' nimetyn periaatteen seuraavasti: ''"Siitä, miten asiat ovat (normit), ei pidä tehdä johtopäätöksiä siitä, miten asioiden tulisi olla (arvot)".'' Esimerkiksi edellä mainitussa esimerkissä Yhdysvaltojen tummaihoisia syrjivistä laista, normit eli lait kertoivat lainsäätäjien arvoista, mutta vaikka syrjintä oli normi, se ei tee syrjinnästä arvoa.