Ero sivun ”S2 Erilaisia elämäntapoja/Maahanmuuttajat tuovat mukanaan lähtömaansa kulttuuria” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Opetustuubi (keskustelu | muokkaukset)
Opetustuubi (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 24:
Joskus lähtömaan ja kohdemaan kulttuurierot saattavat aiheuttaa haasteitakin yhteiseloon, mikä vaatii yhteistyötä ja vuoropuhelua. Osa ihmisistä näkee maahanmuuton ja monikulttuurisuuden uhkana kohdemaan perinteiselle kulttuurille. Toiset taas ajattelevat maahanmuuton ja erilaiset kulttuurit kohdemaan kulttuuria rikastuttavana ja monipuolistavana asiana.
 
Maahanmuutto tuo toki mukanaan asioita, jotka eivät aiemmin ole olleet osa kohdemaan kulttuuria. KulttuuriaTämä muovaauusien kuitenkinasioiden kulttuuriin tuominen ei kuitenkaan ole yksin maahanmuuttajien vastuulla, sillä kulttuuria muovaa myös esimerkiksi televisio ja internet. OnKun myösmonikulttuurisuus nähdään uhkana perinteiselle kulttuurille, on täysin perusteltua kysyä, mitä se "perinteinen kulttuuri" oikeastaan on, sillä. kulttuuritKulttuurit ovat saaneet vaikutteita ympäriltään ja muuttuneet aina. Tämän päivän suomalainen kulttuuri on hyvin erilaista kuin esimerkiksi 1900-luvun alun suomalaisuus, kun Suomi itsenäisenä valtiona syntyi. Jos ajassa mennään vielä enemmän taaksepäin, törmäämme suomalaiseen kulttuuriin, jossa uskottiin metsän henkiin ja moniin jumaliin. Kulttuurimme on aina muuttunut ja ottanut vaikutteita ympäriltään, ja voimmekin kysyä, miksi suomalaisuus ja suomalainen kulttuuri olisi juuri nyt sellainen, joka ei muutu ja jota ei saa muuttaa. On omasta ajattelutavasta kiinni, näkeekö maahanmuuttajien mukanaan tuomat tavat uhkana vai kulttuuriin aina kuuluneena muutoksena.
 
Ihmisen '''kansallisuus''' tarkoittaa eri asiaa kuin '''kansalaisuus'''. Kansallisuudella tarkoitetaan etnistä taustaa, esimerkiksi saamelaisuutta, romania tai vaikkapa kurdia, kun taas kansalaisuus tarkoittaa virallista kuulumista johonkin maahan. Ihminen voi siis olla kansallisuudeltaan vaikkapa romani ja kansalaisuudeltaan suomalainen.
 
Maan kansalaisuus saadaan yleensä synnyttäessä, mutta sitä voi vaihtaa. Suomeen muuttanut voi hakea kansalaisuutta täysi-ikäisenä, jos on asunut Suomessa viisi vuotta yhtäjaksoisesti tai yhteensä seitsemän vuotta 15 vuotta täytettyään. Suomessa asumisen aikavaatimus on lyhyempi Suomen kansalaisten puolisoille, Pohjoismaiden kansalaisille ja pakolaisille. Suomen kansalaisuuden voivat saada ilman hakemusta ilmoituksella muun muassa entiset Suomen kansalaiset sekä Suomen kansalaisten ulkomailla syntyneet lapset ja ottolapset. <ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/suomen-kansalaisuuden-saaneet.html|nimeke=Suomen kansalaisuuden saaneet|tekijä=Tilastokeskus|julkaisu=www.stat.fi|viitattu=2019-02-10|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Jos Suomen kansalaisuuden saanut henkilö saa lapsen, tulee lapsesta kansalaisuudeltaan suomalainen.
 
== Kuka on suomalainen – mitä suomalaisuus on? ==
<blockquote>''"Ympäristö sulkee tietyiltä ihmisryhmiltä, ja myös minulta, mahdollisuuden olla suomalainen. [...] Suomalainen en siis voi olla, mutta ihmisillä on valmiit ennakkoluulot siitä mitä voin olla. Minun on sovittava käsitykseen siitä millainen on afrikkalainen, pakolainen, maahanmuuttaja tai muslimi. [...] Surullista on myös se, että suomalaiseksi ei voi tulla, mutta siihen pitäisi kuitenkin jatkuvasti pyrkiä."''
<br>Warda Ahmed vuonna 2013 teoksessa Älä oleta – Normit nurin! <ref>Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry, Seta ry, Suomen Lukiolaisten Liitto SLL ry, Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf. 2013. Älä oleta – Normit nurin! Seta-julkaisuja 22. (viitattu 10.2.2019) Luettavissa [https://www.dropbox.com/s/bfgw8cddd30vtkp/NORMIT_NURIN.pdf?dl=0 netissä]. </ref></blockquote>{{Perusopetuksen keskustelulaatikko|Keskustelkaa Warda Ahmedin kokemuksesta. Mitä se mielestänne paljastaa hänen kohtaamiensa suomalaisten ajattelusta?}}
 
 
Ihmisen '''kansallisuus''' tarkoittaa eri asiaa kuin '''kansalaisuus'''. Kansallisuudella tarkoitetaan etnistä taustaa, esimerkiksi saamelaisuutta, romania tai vaikkapa kurdia, kun taas kansalaisuus tarkoittaa virallista kuulumista johonkin maahan. Ihminen voi siis olla kansallisuudeltaan vaikkapa romani ja kansalaisuudeltaan suomalainen.
 
Maan kansalaisuus saadaan yleensä synnyttäessä, mutta sitä voi vaihtaa. Suomeen muuttanut voi hakea kansalaisuutta täysi-ikäisenä, jos on asunut Suomessa viisi vuotta yhtäjaksoisesti tai yhteensä seitsemän vuotta 15 vuotta täytettyään. Suomessa asumisen aikavaatimus on lyhyempi Suomen kansalaisten puolisoille, Pohjoismaiden kansalaisille ja pakolaisille. Suomen kansalaisuuden voivat saada ilman hakemusta ilmoituksella muun muassa entiset Suomen kansalaiset sekä Suomen kansalaisten ulkomailla syntyneet lapset ja ottolapset. <ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/suomen-kansalaisuuden-saaneet.html|nimeke=Suomen kansalaisuuden saaneet|tekijä=Tilastokeskus|julkaisu=www.stat.fi|viitattu=2019-02-10|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Jos Suomen kansalaisuuden saanut henkilö saa lapsen, tulee lapsesta kansalaisuudeltaan suomalainen.
 
'''Identiteetillä''' tarkoitetaan sitä, keneksi ihminen itsensä tuntee. Jos ihminen on syntynyt esimerkiksi Suomessa, mutta hänen sukujuurensa ovat vaikkapa Intiassa, voi hänen kulttuuriidentiteettinsä olla joko suomalainen, intialainen tai sekoitus molempia. Toiset ihmiset haluavat korostaa identiteetissään juuriaan, toisille taas juurien häivyttäminen saattaa olla tärkeää ja halutaan omaksua uuden kotimaan identiteetti. Jotkut ovat hieman molempia. Jokaisella on oltava oikeus valita ja on tärkeää, että kenenkään ei tarvitse häivyttää identiteettiään pakon edessä tai syrjityksi tulemisen pelossa. '''Avoimessa ja yhdenvertaisessa yhteiskunnassa jokainen saa halutessaan olla ylpeä juuristaan, ja heidät otetaan osaksi yhteisöä sellaisena kuin he ovat.'''<br />{{Perusopetuksen keskustelulaatikko|*Pohtikaa omaa identiteettiänne. Keitä te olette kansalaisuudeltanne ja kansallisuudeltanne?
* Kuka on suomalainen? Mikä tekee ihmisestä suomalaisen?