Suomen autonomian palautus oli vain tauko, sillä toinen sortokausi alkoi vuonna 1908. Kenraalikuvernööriksi määrättiin FransFranz Albert Seyn, joka jatkoi samalla linjalla kuin Bobrikov. Venäläinen kenraali alkoi johtaa senaattia, Suomen eduskunnalta vietiin kaikki valta ja Venäjän duuma sai eduskunnalta viedyn vallan. Toisen sortokauden alettua vuonna 1908 Venäjän keisarin määräyksen seurauksena Suomea koskevat asiat esitti keisarille tulevaisuudessa Venäjän hallitus. Myöhemmin tuli voimaan yhdenvertaisuuslaki, joka tarkoitti sitä, että venäläiset saivat harjoittaa ammattejaan Suomessa. Suomessa ei enää myönnytty venäläistämiseen. Toinen sortokausi loppui kun Suomi itsenäistyi 6.12.1917.
