Ero sivun ”S3 Yhteiselämän perusteita/Kuinka erottaa oikea ja väärä teko” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Opetustuubi (keskustelu | muokkaukset)
Opetustuubi (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 33:
 
Eettisen pohdinnan ja moraalivalintojen perustaksi on kehitelty erilaisia '''moraaliteorioita''', joihin seuraavaksi tutustut. Mikään näistä ei ole oikeampi kuin toinen, ja eri ihmiset kannattavat eri teorioita. Jokaisessa teoriassa on hyvät puolensa mutta myös huonoja puolia. Voit itse valita, mikä mielestäsi kuulostaa parhaalta. Monia tilanteita voi myös pohtia käyttäen eri teorioita.
 
== Hyve-etiikassa kiinnitetään huomio tekijään itseensä ==
Hyve-etiikka on tässä esitellyistä moraaliteorioista vanhin. Sen juuret ovat parin tuhannen vuoden takana antiikin Kreikassa. '''Hyve-etiikassa etsitään vastausta kysymykseen, mitkä ominaisuudet ovat hyveitä eli millainen ihmisen tulisi olla, jotta hän eläisi hyvin'''. Hyve-etiikassa ajatellaan, että on olemassa '''hyveitä''' eli tiettyjä toivottavia, hyvänä pidettäviä ominaisuuksia, joita ihminen voi itsessään harjoittaa. Ihminen, jolla hyveitä on, on hyveellinen ihminen. Hyveen vastakohta eli ei-toivottava ominaisuus on '''pahe'''. Hyve-etiikassa ajatellaan myös, että liiallinen hyve on pahe. Esimerkiksi rehellisyyden hyve löytyy jostain aina valehtelemisen ja aina kaikissa tilanteissa totuudenpuhumisen välistä, eli "kultaiselta keskitieltä".
 
Hyve-etiikka eroaa seuraavana esiteltävistä velvollisuus- ja seurausetiikasta siinä, että tässä ei arvioida lainkaan teon syitä tai sen seurauksia vaan teon tekijän ominaisuuksia. Ajatus on, että hyveellinen ihminen osaa valita eettisessä valintatilanteessa oikein, koska hänellä on '''taipumus toimia hyveidensä mukaisesti.''' Jos ihmisellä on esimerkiksi rehellisyyden hyve, hän toimii valintatilanteissa rehellisesti. Ihminen, jolla on oikeudenmukaisuuden hyve, toimii puolestaan oikeudenmukaisesti. Samalla ihmisellä voi tietysti olla useampiakin hyveitä. Antiikin Kreikassa filosofit määrittelivät niin kutsutut '''klassiset hyveet.''' Näitä ovat ''oikeamielisyys (eli oikeudenmukaisuus), rohkeus, käytännöllinen viisaus sekä kohtuullisuus''. Myös ''anteliaisuus, ystävällisyys'' ja ''rehellisyys'' ovat esimerkkejä yleisesti hyveinä pidettävistä asioista.
 
Nykyään elämän eri alueilla erilaisia hyveitä pidetään arvokkaina. Esimerkiksi palomiehelle tai poliisille voidaan ajatella erilaisia hyveitä (tavoiteltavia ominaisuuksia) kuin vaikkapa opettajalla, urheilijalla tai lääkärillä.
 
NykyäänHyve-etiikan elämänongelma erion alueillasiinä, erilaisiaettä hyveitähyveet pidetäänovat arvokkainakulttuurisidonnaisia. EsimerkiksiEri palomiehellekulttuureissa tai poliisille voidaan ajatellaarvostetaan erilaisia hyveitäasioita, (tavoiteltaviajolloin ominaisuuksia)hyveetkin kuinvaihtelevat vaikkapaeri opettajalla, urheilijalla tai lääkärilläkulttuureissa. {{Perusopetuksen keskustelulaatikko|# Rehellisyys, ystävällisyys ja kohtuullisuus ovat hyveitä. Kuvittele, että luokkakaverisi on pitkän jännittämisen jälkeen uskaltautunut laulamaan koko koulun edessä, mutta ei ole oikein onnistunut. Nyt hän kysyy, mitä mieltä olit esityksestä. Jos sinulla on edellä mainitut hyveet, pitäisikö sinun kertoa totuus?
# Tehkää lista seuraavien henkilöiden hyveistä, eli toivottavista piirteistä.
:* oppilas
:* poliisi
:* palomies
:* urheilija
:* kaikki maailman ihmiset
Lukekaa toistenne listat. Perustelkaa omat valintanne ja yrittäkää löytää jokaiselle henkilölle 3 tärkeintä hyvettä.}}
 
== Velvollisuusetiikassa arvioidaan teon taustalla vaikuttavaa syytä ==
[[Tiedosto:Immanuel Kant 3.jpg|alt=Immanuel Kant oli saksalainen filosofi, joka kehitti kategoriseksi imperatiiviksi kutsutun elämänohjeen.|pienoiskuva|Immanuel Kant oli saksalainen filosofi, joka kehitti kategoriseksi imperatiiviksi kutsutun elämänohjeen.|387x387px]]
Velvollisuus tarkoittaa jotain sellaista, mitä ihmisen on pakko tehdä. Velvollisuusetiikka lähtee ajatuksesta, että on olemassa velvollisuuksia, yleisiä periaatteita ja sääntöjä, joiden mukaan ihmisen on toimittava huolimatta seurauksista. Teon oikeutta tai vääryyttä ei määritellä sen seurausten vaan itse teon perusteella<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=http://www.filosofia.fi/node/6985|nimeke=Etiikka {{!}} Filosofia.fi|julkaisu=www.filosofia.fi|viitattu=2019-03-07}}</ref>. '''Velvollisuusetiikassa teko on oikein, jos se on velvollisuuden tai oikean säännön mukaista'''<ref>https://etiikka.fi/teoria/oikean-ja-vaaran-teoriat/ (Viitattu 28.2.2019)</ref>. Tekoa arvioidaan siis arvioimalla sääntöä, jota teko noudattaa ja syytä, miksi teko on tehty. '''Teko on oikein, jos se noudattaa ihmisellä olevaa velvollisuutta ja on tehty hyvässä tarkoituksessa, vaikka seuraukset eivät välttämättä olisikaan millään tavalla hyviä.'''
 
Tunnetuimpia velvollisuusetiikan kannattajia on 1700-luvulla elänyt saksalainen Immanuel Kant, joka oli sitä mieltä, että ihminen pystyy järjen avulla päättelemään oikean toiminnan periaatteet ja yleispätevät ohjeet. Hän kehitti ''kategoriseksi imperatiiviksi'' kutsutun yleispätevän säännön. Kategorisen imperatiivin voisi suomentaa esimerkiksi ''"kaikkialla ja aina voimassa olevaksi käskyksi"''. Kategorinen imperatiivi kuuluu seuraavasti ''"Toimi aina niin, että tekosi noudattama sääntö voi tulla yleiseksi moraalilaiksi."'' Toisin sanoen, meidän tulisi valita aina niin, että sääntöä, jota seurataen valintamme teemme, voidaan noudattaa aina ja kaikissa tilanteissa ilman poikkeuksia ja ehtoja. Kant lisäsi tähän vielä, että ''ihmistä täytyy aina kohdella päämääränä, ei koskaan pelkästään välineenä''. Kant oli esimerkiksi sitä mieltä, että "puhu totta" on tällainen ehdoton sääntö ja velvollisuus, jota tulee noudattaa '''seurauksista välittämättä''', vaikka valehteleminen pelastaisi ihmishenkiä.
 
Kant itse ja Kantin jälkeen on esitetty, että teon hyvyyden määrää teon motiivi tai tarkoitus. SilloinTeon oikeaoikeutta ja vääryyttä, eli sen '''moraalista arvoa''' ei pidä arvioida sen seurausten, ihmisen hyveiden tai tunteiden perusteella. Teko on oikein vain silloin, jos se tehdään, ''koska se kuuluu tehdä''. Oikea teko voisikinvoikin siis olla väärä, jos se on tehty vääristä syistä. EsimeriksiEsimerkiksi totuudensääli puhuminenon olisitunne, muutenja säälistä köyhän auttaminen tai vaikkapa koulun pihalla tapahtuvaan kiusaamiseen väliin meneminen ei ole velvollisuuseetikon mielestä moraalisesti oikein,. muttaSen sijaan, jos puhutautat tottaköyhää aiheuttaaksesitai kaverillesilopetat harmiakiusaamisen, teetkoska väärin.ihmisen Onvelvollisuus myöson esitettyauttaa hädässä olevia, ettäteet ihmisenvelvollisuuseetikon moraalisetmielestä velvollisuudetmoraalisesti voisivatoikein. perustuaTämä esimerkiksivoi ihmistentuntua perusoikeuksiin<refhassulta, name=":0"sillä />lopputuloshan on kuitenkin sama. JokaisenMyös ihmisentotuuden velvollisuuspuhuminen olisi siismuuten kunnioittaaoikein, ihmisenmutta perusoikeuksia.jos Kielsihänpuhut Kantkintotta ihmisenaiheuttaaksesi käyttämisenkaverillesi välineenäharmia, teet väärin.
 
Kant oli sitä mieltä, että ihmisellä on järki, ja siksi '''ihminen voi järjen avulla päätellä ne velvollisuudet, johon moraali täytyy perustaa'''. Esimerkiksi on helppo perustella järjellä, miksi elämää täytyy suojella, eli toista ei saa tappaa. On myös esitetty, että ihmisen moraaliset velvollisuudet voisivat perustua esimerkiksi ihmisten perusoikeuksiin<ref name=":0" />. Jokaisen ihmisen velvollisuus olisi siis kunnioittaa ihmisen perusoikeuksia. Kielsihän Kantkin ihmisen käyttämisen välineenä.
Esimerkkejä velvollisuuseettisestä ajattelusta ovat monissa uskonnoissa olevat ohjeet elämälle. Esimerkiksi kristinuskossa on sääntökokoelma nimeltä 10 käskyä. Mielenkiintoista on, että Kantin kategorisen imperatiivin kaltainen ohje on ollut olemassa monissa maailman uskonnoissa jo tuhansia vuosia ennen Kantia. Monissa uskonnoissa se tunnetaan nimellä "kultainen sääntö.
 
Ongelmallista on, jos kaksi velvollisuutta ovatkin ristiriidassa. Jos esimerkiksi valehtelulla voi pelastaa ihmishengen, ovat velvollisuudet "puhu totta" ja "suojele elämää" ristiriidassa.
 
Esimerkkejä velvollisuuseettisestä ajattelusta ovat monissa uskonnoissa olevat ohjeet elämälle. Esimerkiksi kristinuskossa on sääntökokoelma nimeltä 10 käskyä. Mielenkiintoista on, että Kantin kategorisen imperatiivin kaltainen ohje on ollut olemassa monissa maailman uskonnoissa jo tuhansia vuosia ennen Kantia. Monissa uskonnoissa se tunnetaan nimellä "kultainen sääntö.
 
<br />
Rivi 60 ⟶ 80:
# Mitä mieltä olette Kantin ajatuksesta toden puhumisesta, vaikka valehteleminen pelastaisi ihmishenkiä?
# Mitä mieltä olette yllä esitellystä "kultaisesta säännöstä"? Toimiiko se yleispätevänä elämänohjeena?
# Vanha sanonta kuuluu: "Tarkoitus pyhittää keinot." Tällä tarkoitetaan, että jos tarkoitus on hyvä, saa käyttää "vääriä" keinojakin, esimerkiksi huijata. Velvollisuusetiikassa tekoa voidaan arvioida sen perustella, mikä on ollut teon tarkoitus. Mitä mieltä itse olette, pyhittääkö tarkoitus keinot?}}
# Etsikää netistä kristinuskon 10 käskyä ja pohtikaa omaa suhtautumistanne niihin.}}
 
== Seurausetiikassa arvioidaan teon seurauksia ==
Rivi 76 ⟶ 95:
Seurausetiikaan ja utilitarismiin läheisesti liittyviä termejä ovat eettinen altruismi ja eettinen egoisimi. '''Altruismilla''' tarkoitetaan ajatusta että moraalivalinnoissa pitäisi ajatella toisten ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Altruismi tarkoittaa siis jotakuinkin samaa kuin epäitsekkyys. Altruismin vastakohta on '''egoisimi''', joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin itsekkyys. Egoisti valitsee eettisissä valintatilanteissa sen vaihtoehdon, josta seuraa suurin mahdollinen hyöty (hyvinvointi ja onnellisuus) itselle. Utilitarismin lähtökohta on, että teon seurauksia (hyötyjä ja haittoja) pohtiessa tulisi ottaa huomioon kaikki ne, keneen teko vaikuttaa.
 
Seurausetiikkaa voidaan kritisoida esimerkiksi siitä, että siinä ei oteta huomioon keinoja, joilla hyvät seuraukset saavutetaan. Ajatellaanpa esimerkiksi, että yhdellä oppilaalla on pussi karkkia, jonka hän on itse ostanut. Jos hänet määrätään antamaan karkkia kaikille luokassa, saadaan mahdollisimman monen hyvinvointia lisättyä, mutta onko siltikään oikein pakottaa hänet antamaan karkkia kaikille? Onko siis oikein laittaa yksi kärsimään, jotta monet hyötyvät?
{{Perusopetuksen keskustelulaatikko|# Keskustelkaa, mitä hyvinvointi ja onnellisuus teille tarkoittavat.}}
 
{{Perusopetuksen keskustelulaatikko|# Keskustelkaa, mitä hyvinvointi ja onnellisuus teille tarkoittavat.}}
== Hyve-etiikassa kiinnitetään huomio tekijään itseensä ==
# Pohtikaa seurausetiikan ongelmaa, eli sitä, onko oikein laittaa yksi kärsimään, jos yhden kärsiymyksestä vaikkapa sadan henkilön hyvinvointi lisääntyy.}}
Hyve-etiikka on tässä esitellyistä moraaliteorioista vanhin. Sen juuret ovat parin tuhannen vuoden takana antiikin Kreikassa. '''Hyve-etiikassa etsitään vastausta kysymykseen, mitkä ominaisuudet ovat hyveitä eli millainen ihmisen tulisi olla, jotta hän eläisi hyvin'''. Hyve-etiikassa ajatellaan, että on olemassa '''hyveitä''' eli tiettyjä toivottavia, hyvänä pidettäviä ominaisuuksia, joita ihminen voi itsessään harjoittaa. Ihminen, jolla hyveitä on, on hyveellinen ihminen. Hyveen vastakohta eli ei-toivottava ominaisuus on '''pahe'''. Hyve-etiikassa ajatellaan myös, että liiallinen hyve on pahe. Esimerkiksi rehellisyyden hyve löytyy jostain aina valehtelemisen ja aina kaikissa tilanteissa totuudenpuhumisen välistä, eli "kultaiselta keskitieltä".
 
Hyve-etiikka eroaa velvollisuus- ja seurausetiikasta siinä, että tässä ei arvioida lainkaan teon syitä tai sen seurauksia vaan teon tekijän ominaisuuksia. Ajatus on, että hyveellinen ihminen osaa valita eettisessä valintatilanteessa oikein, koska hänellä on '''taipumus toimia hyveidensä mukaisesti.''' Jos ihmisellä on esimerkiksi rehellisyyden hyve, hän toimii valintatilanteissa rehellisesti. Ihminen, jolla on oikeudenmukaisuuden hyve, toimii puolestaan oikeudenmukaisesti. Samalla ihmisellä voi tietysti olla useampiakin hyveitä. Antiikin Kreikassa filosofit määrittelivät niin kutsutut '''klassiset hyveet.''' Näitä ovat ''oikeamielisyys (eli oikeudenmukaisuus), rohkeus, käytännöllinen viisaus sekä kohtuullisuus''. Myös ''anteliaisuus, ystävällisyys'' ja ''rehellisyys'' ovat esimerkkejä yleisesti hyveinä pidettävistä asioista.
 
Nykyään elämän eri alueilla erilaisia hyveitä pidetään arvokkaina. Esimerkiksi palomiehelle tai poliisille voidaan ajatella erilaisia hyveitä (tavoiteltavia ominaisuuksia) kuin vaikkapa opettajalla, urheilijalla tai lääkärillä. {{Perusopetuksen keskustelulaatikko|# Rehellisyys, ystävällisyys ja kohtuullisuus ovat hyveitä. Kuvittele, että luokkakaverisi on pitkän jännittämisen jälkeen uskaltautunut laulamaan koko koulun edessä, mutta ei ole oikein onnistunut. Nyt hän kysyy, mitä mieltä olit esityksestä. Jos sinulla on edellä mainitut hyveet, pitäisikö sinun kertoa totuus?
# Tehkää lista seuraavien henkilöiden hyveistä, eli toivottavista piirteistä.
:* oppilas
:* poliisi
:* palomies
:* urheilija
:* kaikki maailman ihmiset
Lukekaa toistenne listat. Perustelkaa omat valintanne ja yrittäkää löytää jokaiselle henkilölle 3 tärkeintä hyvettä.}}
 
== Tehtäviä ja pohdittavaa ==