Ero sivun ”Paikallismuseon kokoelmien hoito/Valmistautuminen” versioiden välillä

Lisäsin ja muokkasin tekstiä
(lisäsin linkin)
(Lisäsin ja muokkasin tekstiä)
Työ pitää suunnitella hyvin. Museotiloissa liikutaan ja toimitaan rauhallisesti. Siivousta tehdessä ei käytetä pitkiä riipuksia tai avainnauhoja, jotka voivat vahingoittaa esineitä. Esineitä käsitellessä pidetään aina käsineitä kädessä. Siivouksessa käytetään pölyhuiskua, imuria ja pehmeitä siveltimiä.
 
Omasta turvallisuudesta pitää huolehtia. Hengityssuojainta kannattaa käyttää, jos tilassa on paljon pölyä tai eläinten jätöksiä. Tunnistamatonta jauhetta tai materiaalia ei pidä pöllytellä.
Siivousta tehdessä ei käytetä pitkiä riipuksia tai avainnauhoja, jotka voivat vahingoittaa esineitä. Aina ennen kuin kosketaan uuteen esineeseen varmistetaan, että siinä ei ole irtonaisia osia. Omasta turvallisuudesta pitää huolehtia, esim. käytetään tarvittaessa hengityssuojainta. Tunnistamatonta jauhetta tai materiaalia ei pidä pöllytellä. Jos esineitä pitää liikutella tai nostella, niin nostetaan kahdella kädellä ja pidetään pohjasta kiinni. Tuolia ei nosteta käsinojista tai selkänojasta. Jos vähääkään epäilyttää osaako toimia, niin jättää mieluummin tekemättä ja kysyy neuvoja [https://www.museovirasto.fi/fi/museoalan-kehittaminen/tietoa-suomen-museoista/maakuntamuseot maakuntamuseosta].
 
Museossa siivotaan eri tavalla kuin kotona. Museoesineet on tarkoitus säilyttää ”ikuisesti”. Kaikki käsittely kuluttaa, ei saa siis siivota liikaa. Puhdistus on samalla esineiden kunnon ja tuholaisten tarkkailua, Niin sanottua ennaltaehkäisevää konservointia. Pöly sitoo kosteutta esineiden pintaan ja vaurioittaa niitä. Pölykerros myös tarjoaa ravintoa hyönteisille. Kun esineitä käsitellään niin laitetaan käsineet käteen, joko puuvilla- tai kumihanskat. Käsissä on aina rasvaa ja suolaa, jotka tarttuvat esineiden pintaan. Valo haalistaa ja vaurioittaa kaikkia materiaaleja.
 
Museossa siivotaan eri tavalla kuin kotona. Museoesineet on tarkoitus säilyttää ”ikuisesti”. Kaikki käsittely kuluttaa, ei saa siis siivota liikaa. Säännöllinen siivous ja esineiden kunnon tarkkailu on paras tapa välttyä esineiden vaurioilta.
Säännöllinen siivous ja esineiden kunnon tarkkailu on paras tapa välttyä esineiden vaurioilta. Turkiskuoriaiset, koit, tupajumit, hiiret ja linnut ovat tavallisimpia [[Paikallismuseon kokoelmien hoito/Tavallisimmat tuholaiset|tuholaisia paikallismuseoissa]]. Ideaalitilanne on se, että museo siivotaan sekä keväällä että syksyllä. Hiiret eivät yleensä viihdy kesäaikaan sisätiloissa, ellei niillä ole pesää museossa sisällä. Lintujen pesintä olisi hyvä yrittää estää museorakennuksissa, koska se houkuttelee rakennuksiin hyönteisiä.
 
Siivousta tehdessä ei käytetä pitkiä riipuksia tai avainnauhoja, jotka voivat vahingoittaa esineitä. Aina ennen kuin kosketaan uuteen esineeseen, varmistetaan, että siinä ei ole irtonaisia osia. Omasta turvallisuudesta pitää huolehtia, esim. käytetään tarvittaessa hengityssuojainta. Tunnistamatonta jauhetta tai materiaalia ei pidä pöllytellä. Jos esineitä pitää liikutella tai nostella, niin nostetaan kahdella kädellä ja pidetään pohjasta kiinni. Tuolia ei nosteta käsinojista tai selkänojasta. Jos vähääkään epäilyttää osaako toimia, niin jättää mieluummin tekemättä ja kysyykysy neuvoja [https://www.museovirasto.fi/fi/museoalan-kehittaminen/tietoa-suomen-museoista/maakuntamuseot maakuntamuseosta].
 
Museossa siivotaan eri tavalla kuin kotona. Museoesineet on tarkoitus säilyttää ”ikuisesti”. Kaikki käsittely kuluttaa, ei saa siis siivota liikaa. Puhdistus on samalla esineiden kunnon ja tuholaisten tarkkailua, Niinniin sanottua ennaltaehkäisevää konservointia. Pöly sitoo kosteutta esineiden pintaan ja vaurioittaa niitä. Pölykerros myös tarjoaa ravintoa hyönteisille. Kun esineitä käsitellään niin laitetaan käsineet käteen, joko puuvilla- tai kumihanskat. Käsissä on aina rasvaa ja suolaa, jotka tarttuvat esineiden pintaan. Valo haalistaa ja vaurioittaa kaikkia materiaaleja.
 
Säännöllinen siivous ja esineiden kunnon tarkkailu on paras tapa välttyä esineiden vaurioilta. Turkiskuoriaiset, koit, tupajumit, hiiret ja linnut ovat tavallisimpia [[Paikallismuseon kokoelmien hoito/Tavallisimmat tuholaiset|tuholaisia paikallismuseoissa]]. Ideaalitilanne on se, että museo siivotaan sekä keväällä että syksyllä. Hiiret eivät yleensä viihdy kesäaikaan sisätiloissa, ellei niillä ole pesää museossa sisällä. Lintujen pesintä olisi hyvä yrittää estää museorakennuksissa, koska se houkuttelee rakennuksiin hyönteisiä.
 
 
Kaikki valo haalistaa ja vaurioittaa kaikkia materiaaleja. Esineitä ei siis kannata sijoittaa ikkunan teen. Jos ikkunalla tai sen läheisyydessä halutaan pitää esineitä, niitä kannattaisi vaihdella. Valoja ei kannata pitää turhaan päällä, jos tiloissa ei ole ketään.
[[Luokka:Paikallismuseon kokoelmien hoito]]
62

muokkausta