Ero sivun ”Kylä, jossa mustilla on valkoinen lippu/4. Asutus leviää” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 11:
Kuningas Kpossi perusti myöhemmin hula-asutuksia, kuten Glehue ja Godomey Grand-Poposta itään laguunin rannoille. Niissä perehdyttiin meren kulttiin ja ne houkuttelivat myös eurooppalaisia kauppiaita.
 
Vaikka hula-asutukset ilmestyivät rannikolle ennen portugalilaisten tuloa, heidän vaikutuksensa oli suuri, ja se nostikehitti hula-kansan omanomaa identiteetin kehittymistäidentiteettiä. Robin Law arvioi, että meren palvonta hula-kansan erityisenä kansalliskulttina suuntautui pääasiassa eurooppalaisen kaupankäynnin suotuisten edellytysten turvaamiseen. Varhaisimman viittauksen meren palvontaan teki Barbot Grand-Popossa vuonna 1648, kun hän raportoi eurooppalaisten laivojen siellä tekemistä kaupoista. Orjien noustessa laivaan pois vietäviksi laivojen henkilökuntaa velvoitettiin antamaan lahjoja papeille merimatkan onnistumiseksi. Bosman viittaa tavaroiden heittämiseen mereen uhrina hyvän sään takaamiseksi ja myös eurooppalaisten alusten houkuttelemiseksi Ouidahiin ja Alladaan. Dahomeyn valloituksen jälkeen myös Dahomeyn kuninkaat pitivät yllä meren kulttia. On tietoja esimerkiksi ihmisen uhraamisesta merelle Jakinin kuninkaan määräyksestä vuonna 1727, ja ihmisiä uhrattiin silloin tällöin Ouidahin satamassa Glehuéssa 1800-luvulla.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Robin Law|Otsikko=Between the Sea and the Lagoons: The Interaction of Maritime and Inland Navigation on the Precolonial Slave Coast|Julkaisu=Cahiers d'Études africaines|Ajankohta=1989|Numero=114|Sivu=209–237|Doi=10.3406/cea.1989.1643|www=https://www.persee.fr/doc/cea_0008-0055_1989_num_29_114_1643}}</ref>
 
=== Meri ja laguunit ===
Merta kunnioitettiin ja palvottiin, mutta meri oli myös melko tuntematon asia varhaisille rannikkoyhteisöille. Länsi-Afrikan rannikot kohtaavat valtameren alastomina. Niillä ei ole suojanaan saaria tai atolleja. Toisinaan aallot ja [[w:Maininki|mainingit]] törmäävät hiekkarantoihin rajusti. Lännestä itään johtava merivirtaus saattaa viedä uimarin mukanaan. PelättiinAikoinaan pelättiin myös ihmisiä syöviä haita.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Robin Law|Otsikko=Between the Sea and the Lagoons: The Interaction of Maritime and Inland Navigation on the Precolonial Slave Coast|Julkaisu=Cahiers d'Études africaines|Ajankohta=1989|Numero=114|Sivu=209–237|Doi=10.3406/cea.1989.1643|www=https://www.persee.fr/doc/cea_0008-0055_1989_num_29_114_1643}}</ref>
 
Hula-kansan (lausutaan ''pla'') nimi johdetaan sanasta meri. Merellä oli keskeinen osa heidän elämäntapaansa ja kulttuurista identiteettiään. Merta kunnioitettiin ja palvottiin, mutta se oli myös melko tuntematon asia varhaisille rannikkoyhteisöille.
[[File:Kids on the beach.jpg|thumb|Suolasaaren lapset laguunin rannalla.]]
Grand-Popon varhaiset asukkaat olivat sisämaan kansaa, eikä heillä ollut tekniikkaa tai taitoja käyttää merta matkustamiseen. Matkustaminen tapahtui laguuneita pitkin ja ne olivat myös rahtiliikenteen väyliä. Grand-Popon kuningaskunta sijaitsi keskellä laguunien sarjaa ja sillä oli oikeus periä tulleja. Laguunien lomassa oli kyliä ja satamia ja niistä käsin kalastettiin. Rannoilta saatiin polttopuutpolttopuita ja suolaa.

Grand-Popon seudun koillisosa koostuuon rämeisestärämeistä alueestaaluetta, jossa pienet kylät sijaitsevat salmien välissä olevilla saarilla. Dahomeyn kuningaskunta yritti 1700-luvulla valloittaa Grand-Popon useita kertoja, mutta epäonnistui. Dahomeyn sotilailla ei ollut uimataitoa.   
 
== Levottomia aikoja ==