Ero sivun ”Sienikirja/Tulostettava versio/Tatit” versioiden välillä

Lehmäntatin '''lakki''' on 5–15 cm leveä ja nuorena puolipallon muotoinen. Vanhoilla yksilöillä lakki on hieman laakeampi, toukkainen, pehmeä ja sienen valkoinen pillikerros roikkuu lakin reunan ulkopuolella. '''Yläpinta''' on väriltään ruskeansävyinen, mutta voi olla usein myös vaalea. Lehmäntatin '''pillistö''' on harmaanvalkoinen, pillit ovat kooltaan pieniä ja pyöreitä. Lehmän tatin '''jalka''' on 8-17 cm pitkä, vaaleanharmaa ja siinä on tummia pisteitä. Joskus pisteet on vain jalan alaosassa ja sielläkin hentoina. Lehmäntatin '''malto''' on valkoista, nuorena kiinteää, vanhemmiten erittäinhyvin pehmeää. Jalan mltomalto on erittäin sitkeää, kuituista.

Sienen maku on mieto ja etenkin nuoret, vielä kiinteät, yksilöt kelpaavat varsin hyvin ruokasieneksi. Lehmäntatti '''ei sovellu kuivattavaksi''' eikä oikein pakastamiseenkaan sillä se sitkenee helposti. Lehmäntatti on parempi valmistaa heti tuoreeltaan.

Valkolehmäntatti on ruokasienenä vähäarvoinen. SenSe vetelyyson eivielä olepehmeämpimaltoinen kovinkaankuin houkuttelevaalehmäntatti ja usein erittäin toukkainen. Miedonmakuisena aivan nuorta sientä voidaan kuitenkin käyttää muiden tattien tavoin.

'''Lakki''' on 3-5 cm leveä, nuorena lähes valkoinen, mutta vanhemmiten hieman vihertävä. '''Jalka''' on erittäin sitkeä valkoinen. Jalassa on heikosti erottuvia nukkatupsuja. '''Pillit''' ovat pullistuvia, aluksi valkoisia, mutta myöhemmin hieman vihertäviä. '''Malto''' on paksua, lakissa todellavielä pehmeämpää kuin pehmeäälehmänttatilla, jalassa kuituisen sitkeää. Malto on aluksi kokonaan valkistavalkoista, mutta vanhemmiten lakin maltoon tulee vihertävää sävyä. Halkaistussa sienessä jalan malto sinertyy vaaleansiniseksi. '''Tuoksuton'''. '''Maku''' on mieto.

Valkolehmäntatti ei lehmäntatin tavoin kelpaa pakastettavaksi sillä se sitkenee paljonhelposti.

'''Lakki''' on 4-10 cm leveä vaaleanruskea. '''Jalka''' on erittäin sitkeä valkoinen. Jalassa on pistemäisiä nukkatupsuja. '''Pillit''' ovat valkoisia tai kellertäviä, pullistuvia. Ne muuttuvat kosketuspinnasta aluksi punaisiksi ja lopulta lähes mustiksi. '''Malto''' on paksua, lakkissalakissa hyvin pehmeää, ei kuitenkaan yhtä pehmeää kuin lehmäntatilla, jalassa kuituisen sitkeää. Malto on aluksi valkoista, mutta muuttuu leikkauspinnoista aluksi hennon punertavaksi, sitten harmaanvioletiksi ja lopulta mustaksi. '''Tuoksuton'''. Lähes '''Mautonmauton'''.

Pähkinäntatti ei lehmäntatin tavoin kelpaa pakastettavaksi sillä se sitkenee paljonhelposti.

Nummitatin lakit ovat nuorena hyviä, mutta vanhana ne pehmenevät ja sitkenevät liikaa. NummitattiNummitattia on vaikea säilöä.