Ero sivun ”Radiotaajuuskirja” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 1 115:
==Radiotaajuusspektri==
===Kantavuus kaistaleveyttä vastassa===
Radiotaajuusspektri käsittää aallonpituudet, millä harjoitetaan radiotaajuista liikennettä. Mitä pidemmät radioaallot ovat, sitä kauemmas ne kantavat, ja mitä lyhyemmät radioaallot ovat, sitä laajempi on niiden sisältämä tietoliikennettä mahdollistava kaistaleveys. Pisimpiä yleensä käytössä olevat radioaallot ovat runsaan kahden kilometrin pituiset. Niitä käytetään mm. sukellusveneiden viestintään komentokeskuksiinsa maalla. Suurimpia radiotaajuuksia ja samalla lyhyimpiä aallonpituuksia yleisessä käytössä edustavat mm. 5G-matkapuhelimet, mitkä kykenevät siirtämään tarkkoja videokuvia lyhyen matkaan, mm. suoratoistokanavin, mutta edellyttävät suurta tukiasematiheyttä.
===Mahdollisimman suuri taajuus ja mahdollisimman laaja kaista===
Yleisesti ottaen on kannattavaa käyttää niin suurta taajuutta ja niin lyhyttä aallonpituutta kuin se on yhteysvälin kannalta mahdollista. Tämä mahdollistaa sen, että yhteys ei tukkeudyu kovin nopeasti silloinkaan, kun radioliikennettä on runsaasti. Kauas kantava pitkä aalto, mikä on vähätaajuinen, kerää yhteysvälille muuta radioliikennettä helposti kauempaa yhteysvälin ulkopuolelta. Muiden radiolähetteiden häiriöksi koettua lähetettä kutsutaan vanhalla radiosähkötyslyhenteellä QRM:ksi. M tarkoittaa man-made eli ihmisen aikeuttamaa häiriötä, kun taas luonnonolosuhteista johtuvaa häiriötä kutsutaan vanhalla sähkötyskielellä QRN:ksi, missä N tarkoittaa luonnonmukaista, natural.
===Radioliikenteen tehorajoittaminen soluiksi===
Radion ulottuvuuden vähentämiseksi radiotaajuusmääräyksissä annetaan enimmäistehoja, millä radiolähettimellä saa lähettää. Tällä tavalla muodostetaan ympärisäteileviä antenneja käytettävissä todennäköisiä alueita, minkä ulkopuolelle ei radiolähete leviä kovin pitkälle. Näitä alueita kutsutaan soluiksi, cells. Matkapuhelimen englanninkielinen nimi on cellular phone, solupuhelin, mikä viittaan alueeseen, soluun, miltä matkapuhelin poimii yhteytensä. On olemassa radioita, minkä käyttämiseen radiolähettämiseen ei tarvita erityistä lupaa: pätevyystodistusta ja taajuusmaksua eikä pelkkää taajuusmaksua. Näitä suoraan käytettäviä radioita ovat mm. [[Radiotaajuuskirja/PMR446|PMR446]], minkä rajoituksena on kiinteä antennin on 0,5 W:n lähetysteho, [[Radiotaajuuskirja/RHA68|RHA68]], minkä joidenkin kanavien suurin sallittu lähetysteho on 5 W, toisten 25 W sekä [[Radiotaajuuskirja/CB|CB]], minkä sallitus enimmäistehot ovat 4 W [[Radiotaajuuskirja/AM|AM]], 4 W [[Radiotaajuuskirja/FM|FM]] ja 12 W [[Radiotaajuuskirja/SSB|SSB]], joko alanauha [[Radiotaajuuskirja/LSB]] tai [[Radiotaajuuskirja/USB|USB]], ylänauha. Käytännössä radioamatöörit käyttävät 2,2 km:n - 40 metrin pituisilla aalloilla SSB-liikenteessä LSB:ä, mutta siitä lyhyemmillä aallonpituuksilla USB:ä. Näin ollen yhdenmukaisesti myös vapaaradiolla [[Radiotaajuuskirja/CB|CB]] käytetäään SSB-liikenteessä kanavalla 28 USB:ä, ei 28 LSB:ä. Pitkien radioaaltojen alueilla, missä amatöörioradioissa yleensä käytettäisiin LSB:ä, käyttävät valtiot, ase- ja puolustusvoimat sekä ulkoasiainhallinnort USB:ä.▼
Radion ulottuvuuden vähentämiseksi radiotaajuusmääräyksissä annetaan enimmäistehoja, millä radiolähettimellä saa lähettää. Tällä tavalla muodostetaan ympärisäteileviä antenneja käytettävissä todennäköisiä alueita, minkä ulkopuolelle ei radiolähete leviä kovin pitkälle. Näitä alueita kutsutaan soluiksi, cells. Matkapuhelimen englanninkielinen nimi on cellular phone, solupuhelin, mikä viittaan alueeseen, soluun, miltä matkapuhelin poimii yhteytensä. On olemassa radioita, minkä käyttämiseen radiolähettämiseen ei tarvita erityistä lupaa: pätevyystodistusta ja taajuusmaksua eikä pelkkää taajuusmaksua.
===Pätevyystodistusta, kutsumerkkiä ja taajuusmaksua edellyttämättömät vapaaradiot sekä yksinauhalähetys, SSB===
▲
SSB on sukua AM:lle. Karkeasti yksinkertaistettuna LSB on AM:n alapuolikas ja USB sen yläpuolikas. Näin ollen jättämällä toinen puolikas moduloitua signaalia lähettämättä samoin kantoaalto, säästetään noin puolet lähetystehosta, mikä on edullista vähätehoisille, yleensä 100 W:n - 1500 W:n amatööriradiolähettimille. SSB ei ole kuitenkaan kovin hyvä musiikin lähettämiseen, vaikka puhe taustakohinasta on yhtä ymmärrettävää SSB:llä kuin AM:lläkin. Tämän vuoksi pitkien, keskipitkien ja lyhyiden aaltojen yleisradiolähetyksissä ei käytetä SSB:ä, vaan AM:a, amplitudi- eli laajuusmodulaatiota, mitkä oli ensimmäinen laajalle levinnyt puheradion modulaatiotapa yleisradiolähetyksissä Alankomaista 1919 alkaen ja Yhdysvalloista 1920-luvulta alkaen. Kehityksen alaisena oleva SSB yleistyi vasta toisen maailmansodan jälkeen niin kuin FM:nkin. Saksan ja sen liittolasiten menetettyä toisen maailmansodan jälkeen pitkien ja keskipitkien aaltojen lähetystaajuuksia, Saksan liittotasavallassa keskityttiin tyytymään 50 km:n lähetysetäisyyksiin ja taajuusmoduloituihin radiolähetyksiin taajuusmodulaatiolla, FM:llä, mitä kutsutaan frekvenssimodulaatioksi. FM kuulostaa usein vähemmän kohisevalta kuin AM. AM:ää käytetään verrattain lyhyillä aalloilla, noin kolmen metrin ultralyhyiden aaltojen yleisradiolähetyksiä lyhyemmillä aallonpituuksilla [[Radiotaajuuskirja/ilmailuradio|ilmailuradioi]]ssa.
[[Luokka:Radiotaajuuskirja|*]]
| |||