===Mahdollisimman suuri taajuus ja mahdollisimman laaja kaista===
Yleisesti ottaen on kannattavaa käyttää niin suurta taajuutta ja niin lyhyttä aallonpituutta kuin se on yhteysvälin kannalta mahdollista. Tämä mahdollistaa sen, että yhteys ei tukkeudyutukkeudu kovin nopeasti silloinkaan, kun radioliikennettä on runsaasti. Kauas kantava pitkä aalto, mikä on vähätaajuinen, kerää yhteysvälille muuta radioliikennettä helposti kauempaa yhteysvälin ulkopuolelta. Muiden radiolähetteiden häiriöksi koettua lähetettä kutsutaan vanhalla radiosähkötyslyhenteellä QRM:ksi. M tarkoittaa man-made eli ihmisen aikeuttamaa häiriötä, kun taas luonnonolosuhteista johtuvaa häiriötä kutsutaan vanhalla sähkötyskielellä QRN:ksi, missä N tarkoittaa luonnonmukaista, natural. Tiheään asutuilla alueilla voi olla QRM:ää enemmän kuin QRN:ää. Toisaalta harvaanasutuilla alueilla voi olla niin vähän radioliikennettä, että pääosa häiriöistä on vain QRN:ää. Tämän vuoksi kovin pitkien matkojen yhteydet voivat olla parhaimmillaan juuri vähänasutuksisten alueiden poikki, esimerkiksi Suomesta Siperian yli Japaniin, missä on runsasti mahdollisia vasta-asemia, yhteysmahdollisuuksia amatööriradioilla. Kaikkein harvaanasuttujen alueiden yhteyksiä ovat merten poikki menevät, koska harvoilla saarilla ei voi olla runsaasti QRM:n tuottajia.
