Ero sivun ”Iirin kieli” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
TeemuN (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
== Mutaatiot ==
 
Kaikille kelttiläisille kielille ovat ominaisia mutaatiot. Mutaatioilla tarkoitetaan sanan ensimmäisessä äänteessä tapahtuvia muutoksia, jotka periaatteessa aiheuttaa sanaa edeltävä kieliopillinen partikkeli, mutta jotka voivat muuttua täysin kieliopillisen luonteisiksi, jos partikkeli on kovin heikko ja painoton ja katoaa kielestä jättäen jälkeensä ''pelkän'' mutaation. Iirissä tärkeä esimerkki tällaisesta kehityksestä on verbien preteritin (menneen ajan muodon) ensimmäisen konsonantin heikentyminen. Alkujaan verbimuotoa edelsi partikkeli ''do'', joka aiheutti heikennykseksi kutsutun mutaation: ''cruinnigh!'' "kerää! kokoa!", '''''do''' c'''h'''ruinnigh sé'' "hän keräsi, kokosi"; nykykielessä sanotaan (eräitä murteita lukuunottamatta) kuitenkin vain ''chruinnigh sé'', jolloin ''do''-partikkelista muistuttaa enää alkukonsonantin heikennys ''c'' -> ''ch''.
 
=== Heikennys ===
 
Heikennys (iiriksi ''séimhiú'', englanniksi nykyään yleensä ''lenition'') merkitään lisäämällä ensimmäisen konsonantin jälkeen h-kirjain. Aiemmin sen sijasta käytettiin kirjaimen yläpuolelle asetettavaa pistettä (se kehittyi keskiajan latinankielisten käsikirjoitusten tavasta sijoittaa vahingossa kirjoitetun kirjaimen päälle piste, ns. ''punctum delens'', sen merkiksi, ettei kirjainta kuulunut lukea - tämä oli siistimpää kuin yliviivaaminen), ja tätä tapaa saattaa nähdä nykyäänkin, ennen muuta silloin kun iiriä kirjoitetaan vanhanaikaisella, ns. gaelilaisella kirjaimistolla.
 
Heikennykselle ovat alttiita b, c, d, f, g, m, p, s ja t, jotka siis heikennettyinä kirjoitetaan bh, ch, dh, fh, gh, mh, ph, sh ja th. Ne äännetään seuraavasti:
 
''bh'' [β] on huulilla äännetty soinnillinen hankausäänne, eli lausumistapa on kuin "v":llä, mutta huulet ovat kuin "b":ssä. Se on lähinnä w ilman huulten pyöristystä.
 
''ch'' on saksan ich- tai ach-äänne, riippuen siitä, onko se ns. ahtaassa (engl. ''slender'', iir. ''caol'') vai leveässä (engl. ''broad'', iir. ''leathan'') asemassa, ts. onko ensimmäinen sitä seuraava vokaali ahdas eli liudentava (e, i) vai leveä eli liudentamaton (a, o, u). Huomaa, että iirin oikeinkirjoituksessa saatetaan lyhyiden vokaalien kirjaimia käyttää pelkkinä liudennus- tai liudentamattomuusmerkkeinä (iir. ''sleamhnóg'') varsinkin pitkien vokaalien (''á, é, í, ó, ú'') edellä tai jäljessä.
 
''dh'' '''ei''' ole enää vuosisatoihin ollut englannin ''th'' sanassa ''this'', vaan äännetään nykyään aivan samalla tavalla kuin iirin ''gh''. Tämä tarkoittaa, että se on kuten suomalainen j ollessaan ahtaassa asemassa, mutta leveässä asemassa (ja konsonantin edellä myös ahtaassa) se lausutaan äänteenä, joka foneettisessa kirjoituksessa merkitään kreikkalaisella gamma-kirjaimella ja joka on saksan ach-äänteen soinnillinen vastine. Ranskalainen kurkku-r tulee aika lähelle tätä äännettä.
 
 
''fh'' on pelkkä paikanpitäjä - sitä ei äännetä ollenkaan. (Joskus tosin esim. sanan ''féin'' "itse" puhekielinen ääntämistapa ''héin'' saatetaan kirjoittaa ''fhéin'', mutta tämä on harhaanjohtavaa, eikä sitä suositella standardikielessä.) Murteissa vokaalialkuisten sanojen eteen saattaa siksi kehittyä sinne kuulumaton alku-f, esimerkiksi "avaa!" on standardikielessä ''oscail'', mutta Ulsterissa usein ''foscail'' - menneen ajan muoto ''d'oscail sé'' voisi näet ääntämisen puolesta yhtä hyvin olla ''d'fhoscail sé''.
 
 
''mh'' äännetään samalla tavalla kuin ''bh'', mutta vieressä oleva vokaali voi saada nasaalisen (nenäsointisen) värityksen.
 
''ph'' äännetään kuten f. Tosin iirin f-äänne on perinteisesti eronnut meille tunnetusta f-äänteestä samalla tavalla kuin iirin bh eroaa meikäläisestä v:stä - bh ja iirin f ovat bilabiaalisia (kahdella huulella äännettäviä) äänteitä, kun taas suomen v ja meille tunnettu f ovat labiodentaalisia (ylähampaat alahuulta vasten äännettäviä) äänteitä.
 
 
''th'' ja ''sh'' äännetään molemmat h-äänteenä. Ne heikennetään kuitenkin vain silloin kun niitä seuraa vokaali, ''-n-'', ''-r-'' tai ''-l-''. Huomaa, että ''sh''-ta ei äännetä samalla tavalla kuin englannissa: pelkkä s-kirjain kuulostaa ahtaassa asemassa (i:n tai e:n edellä tai jäljessä) samalta kuin englannin sh, minkä huomaa esimerkiksi sellaisista lainasanoista kuin ''siopa'' "kauppa", ''siúráilte'' "varma".
 
=== Pimennys ===
 
Pimennys (engl. ''eclipsis'', iir. ''urú'') johtuu siitä, että edelläoleva kieliopillinen partikkeli on aikaisemmin päättynyt nasaalikonsonanttiin. (Skottigaelissa pimennys on vasta kehittymässä, ja siellä partikkeli on yleensä säilyttänyt nasaalikonsonanttinsa!) Pimennys koskee konsonantteja b, c, d, f, g, p ja t, ja tapahtuu yksinkertaisesti siten, että soinnittomat konsonantit muuttuvat soinnillisiksi ja soinnilliset nasaaleiksi. Vokaalit pimennetään lisäämällä niiden eteen n-.
 
Kirjoitettuna pimennetyt konsonantit näyttävät aika pelottavilta: pimennystä ei näet merkitä vaihtamalla kirjainta, vaan kirjoittamalla pimennyksen aiheuttama ääntämys alkuperäisen eteen: ''mbean'', ''gcnoc'', ''ndéanann'', ''bhfráma'', ''bpearsa'' ja ''dtír'' äännetään ikään kuin ne kirjoitettaisiin ''mean'', ''gnoc'', ''néanann'', ''bhráma'', ''bearsa'' ja ''dír''. Sitä vastoin sanan ''ngleann'' alussa todella on äng-äänne.
 
Pimennyksen merkitseminen tällä tavalla helpottaa lukemista ja sanojen hakemista sanakirjasta, koska alkuperäinen sanavartalo on aina tunnistettavissa ja samalta kuulostavat sanat voidaan pitää erillään toisistaan. Tätä voidaan havainnollistaa vaikkapa siteeraamalla sananlasku ''ní hé lá na báistí lá na bpáistí'' "sadepäivä" - oikeastaan "sateen päivä" - "ei ole lasten päivä". ''Lá na báistí'' "sadepäivä" ja ''lá na bpáistí'' "lasten päivä" äännetään tarkalleen samalla tavalla, mutta kirjoitettuna ero on selvä.
 
Silloin kun pimennetty sana kirjoitetaan isolla kirjaimella, pimennettyä ääntämistä ilmaiseva kirjain jää pieneksi: Irlannin kansallislaulun nimi ''Amhrán na bhFiann'' "Sotajoukkojen laulu", joka sisältää pimennetyn F:n, on tästä hyvä esimerkki. Vokaalit pimentävä n-kirjain erotetaan tavuviivalla: ''ceol na n-éan'' "lintujen laulu", mutta tavuviiva jää pois ison kirjaimen edessä: ''Eoghainín na nÉan'' "Lintujen pikku Eoghain" (novellin nimi), ''Tír na nÓg'' "Nuorten maa" (mytologinen käsite). Jälkimmäisessäkin tapauksessa jotkut voivat käyttää tavuviivaa selvyyden vuoksi: ''Eoghainín na n-Éan'', ''Tír na n-Óg''.
 
=== Sananalkuinen t- ===
 
==== Sananalkuinen t- vokaalin edellä ====
 
Vokaalialkuisiin maskuliinisiin yksiköllisiin substantiiveihin, jotka ovat nominatiivissa, lisätään määräisen artikkelin ''an'' jäljessä t-äänne: ''athair'' "isä", ''an t-athair'' "isä, ''the father, der Vater, fadern''". Tämäkin t jää pieneksi ison kirjaimen edessä: ''an tAthair Peadar'' "isä Peadar" (katolisen papin arvonimi), ''An tInbhear Mór'' "Iso jokisuu" (kaupungin nimi Irlannissa, englanniksi Arklow).
 
==== Sananalkuinen t- konsonantin edellä ====
 
T:n, d:n ja s:n heikentämistä rajoittaa iirissä sääntö - eräissä tapauksissa varsin ankara sääntö, toisissa pelkästään taipumus - jota kutsutaan dentals-säännöksi: konsonantit d, n, t, l ja s eivät voi heikentää toisiaan. (L:n ja n:n heikennystä ei merkitä kirjoituksessa, vaikka joidenkin iirinpuhujien kielessä onkin kuultavissa ero.) Tämän takia d- ei heikenny ilmauksessa ''fear an dorais'' "ovimies", vaikka p- heikentyykin täysin vastaavassa asemassa: ''fear an phoist'' "postimies": määräinen artikkeli loppuu n:ään. Kuitenkin, jos periaatteessa heikennettävissä oleva s- aloittaa sanan määräisen artikkelin heikentävien muotojen jäljessä (maskuliini yksikön genetiivi, feminiini yksikön nominatiivi), määräinen artikkeli muuttaa sen t:ksi. Tämä kirjoitetaan samalla tavalla kuin heikennys, eli sekä uusi ääntämys (t-) että alkuperäinen ääntämys (s-) jäävät näkyviin: ''solas'' (mask.) "valo", ''teach an tsolais'' "majakka" (sananmukaisesti "valon talo", vrt. engl. ''lighthouse''); ''sráid'' (fem.) katu, ''An tSráid Mhór'' "Pääkatu" (sananmukaisesti "Suuri katu").
 
=== Sananalkuinen h- ===
 
Sananalkuinen h- on ns. hiatuskonsonantti, eli se on syntynyt erottamaan kahta vokaalia toisistaan. Se esiintyy esimerkiksi seuraavissa yhteyksissä:
 
- Kun possessiivipronomini ''a'' "hänen" viittaa naiseen, se ei heikennä konsonanttia, mutta lisää h:n vokaaliin: ''a ainm'' "hänen nimensä" (miehen), mutta ''a hainm'' "hänen nimensä" (naisen). Vrt. ''a charr'' "hänen autonsa" (miehen), mutta ''a carr'' "hänen autonsa" (naisen).
 
- Määräisen artikkelin muoto ''na'' lisää seuraavaan vokaaliin h:n, jos se on feminiinin yksikön genetiivi tai monikon (feminiinin tai maskuliinin) nominatiivi: ''acmhainn'' "resurssi", ''easpa na hacmhainne tábhachtaí seo'' "tämän tärkeän resurssin puuttuminen", ''na hacmhainní nádúrtha'' "luonnonresurssit, luonnonvarat". Sitä vastoin monikon genetiivin ''na'' pimentää: ''athroinnt na n-acmhainní nádúrtha'' "luonnonvarojen uusjako".
 
== Substantiivit ==
 
Iirin substantiivit jakaantuvat kahteen sukuun - maskuliiniin ja feminiiniin - ja niillä on nykykielessä kolme elävää sijamuotoa: nominatiivi, genetiivi ja vokatiivi (puhuttelusija). Erityistä datiivimuotoa ei nykystandardi tunnusta, vaikka siitä onkin jäljellä kivettyneitä jäänteitä. Silloin kun se esiintyy, se esiintyy yksinkertaisten prepositioiden jäljessä.
 
=== Substantiivit ja määräinen artikkeli ===
 
Iirissä ei ole epämääräistä artikkelia, ainoastaan määräinen. Artikkelittomat substantiivit ovat lähtökohtaisesti epämääräisiä.
 
Maskuliinisuudella ja feminiinisyydellä on merkitystä siltä kannalta, millaisia mutaatioita sanassa esiintyy määräisen artikkelin jälkeen. Määräinen artikkeli on yksikön nominatiivissa ''an'', monikon nominatiivissa ja genetiivissä ''na''. Maskuliinien genetiivissä artikkelin muoto on ''an'', feminiinien genetiivissä ''na''.
 
Yksikössä ''an'' aiheuttaa heikennyksen maskuliinien genetiivissä ja feminiinien nominatiivissa. ''Na'' lisää h:n vokaalialkuisiin sanoihin feminiinin genetiivissä ja monikon nominatiivissa, mutta monikon genetiivin ''na'' pimentää.
 
Jos määräisen artikkelin edellä on jokin yksinkertainen prepositio, esim. ''ag'' "luona, kohdalla, omistuksessa", ''ar'' "päällä" ym., se ei aiheuta muutoksia monikollisen artikkelin jälkeisen substantiivin alkuäänteisiin. Sitä vastoin yksikössä yhdistelmä "yksinkertainen prepositio" + "määräinen artikkeli" tavallisesti pimentää alkukonsonantin. Tärkeimmät poikkeukset tästä ovat yhdistelmät ''sa'', ''san'' (sama kuin ''ins an'', tulee prepositiosta ''i'' -ssa, -ssä ja artikkelista ''an'') sekä ''don'' ja ''den'' (''do'' -lle tai ''de'' -lta sulautuneena määräiseen artikkeliin), jotka tavallisesti heikentävät. Murteittain nämäkin yhdistelmät saattavat pimentää; toisaalta Ulsterin murteessa myös kaikki pimentävät yhdistelmät heikentävät. Vrt. seuraavia esimerkkejä:
 
'''Yleissääntö''': ''ag an bhfear'' "miehellä" (Munster, Connacht ja standardi), ''ag an fhear'' "miehellä" (Ulster)
 
'''Don, den''': ''don fhear'' "miehelle" (Ulster, Connacht ja standardi), ''don bhfear'' "miehelle" (Munster)
 
'''Sa/san (<- ins an)''': ''sa cheantar'' "seudulla" (Ulster, Munster ja standardi); ''sa gceantar'' (Connacht).
 
=== Substantiivien taivutus ===
 
Tavallinen tapa taivuttaa maskuliineja genetiivissä on viimeisen konsonantin muuttaminen leveästä ahtaaksi lisäämällä sen eteen ''-i-'': ''scéal'' "tarina", ''fear inste an scéil'' "tarinan kertonut mies". Jos tällainen maskuliini päättyy ''-ach'', ''ch'' muuttuu genetiivissä ''gh'':ksi: ''státseirbhíseach'' "valtion virkamies", gen. ''státseirbhísigh''. Tällä tavalla taipuvien maskuliinien monikko muodostetaan usein (mutta ei läheskään aina) samalla tavalla kuin niiden yksikön genetiivi; tällaisessa tapauksessa monikon genetiivi on samanlainen kuin yksikön nominatiivi.
 
Tavallinen tapa taivuttaa feminiinejä genetiivissä on lisätä loppuun ''-e''. Jos viimeinen konsonantti on leveä, se muuttuu ahtaaksi: ''fuinneog'' "ikkuna", ''fráma na fuinneoige'' "ikkunan kehys". Tällä tavalla taipuu vain pari maskuliinia, ennen muuta ''im'' "voi", gen. ''ime'', ja ''sliabh'' vuori, gen. ''sléibhe''. (Vokaalinmuutos ''ia''->''éi'' on varsin tavallinen, kun loppukonsonantti muuttuu leveästä ahtaaksi, vrt. esim. maskuliinia ''iasc'' "kala", gen. ja monikko ''éisc''.) Feminiinit, jotka loppuvat ''-ach'', ovat tämän taivutusluokan erikoistapaus: ''baintreach'' "leski", gen. ''baintrí'' (alkujaan ''baintrighe'').
 
Molemmilla suvuilla esiintyy ''-a''-loppuisia genetiivejä. Tällainen ''-a'' muuttaa ahtaan loppukonsonantin leveäksi: ''feirmeoir'' "farmari, maanviljelijä", gen. ''feirmeora''.
 
Eräillä, varsinkin -ir-loppuisilla feminiineillä on ''-ach''-loppuinen genetiivi: ''cathair'' kaupunki, gen. ''cathrach'', ''cathaoir'' tuoli, gen. ''cathaoireach''. (Huomaa kuitenkin, että ''camhaoir'' "aamuhämärä, aamunkoitto" saa tavallisesti genetiivin ''camhaoire''. Muoto ''camhaoireach'' kuuluu etupäässä Ulsterin murteeseen, jossa -ach-genetiivi on tavallinen jopa lainasanoissa: ''stil'' "viinapannu", gen. yleensä ''stile'', mutta Ulsterissa ''stileach''.) Huom: kuitenkin myös kirjakielessä lainasanoilla ''traein'' "juna" ja ''craein'' "nosturi" on -ach-genetiivi: ''traenach, craenach''. Nämä ovat saaneet tukea ja mallia äänteellisesti samantapaisesta sanasta ''cráin'' "emakko", gen. ''cránach''.
 
Perussanastossa on joitakin täysin epäsäännöllisiä genetiivejä, esim. ''bean'' "nainen", gen. ''mná''.
 
Täysin päätteettömiä genetiivejä esiintyy sanoilla, jotka päättyvät painottomaan -e- tai -a-vokaaliin: niillä ikään kuin on jo pääte, niin ettei niihin enää voi lisätä mitään. On ilman muuta selvää, ettei kaikkia englantilaisia lainasanojakaan ole vielä saatu mukaan iirin taivutusjärjestelmään.
 
Monikko voidaan ilmaista hyvinkin eri tavoin. Monikonpäätteiden vaihtelevuudesta saa kuvan seuraavista esimerkeistä: ''fuinneog'' "ikkuna", mon. ''fuinneoga''; ''riachtanas'' "välttämättömyys, tarve, tarvike", mon. ''riachtanaisí'', ''léine'' "paita", mon. ''léinte'', ''páirc'' "puisto, pelto", mon. ''páirceanna'', ''bliain'' "vuosi", mon. ''blianta'', ''oíche'' "yö", mon. ''oícheanta''. Monikonpääte ''-anta'' on käytössä lähinnä aikaan viittaavilla sanoilla, vrt. myös ''am'' "aika", ''amanta'', ''lá'' "päivä", ''laethanta'', ''uair'' "tunti, kerta", ''uaireanta''. Yleisesti ottaen monikonpäätteet -í, -anna ja -acha ovat leviämässä laajempaan käyttöön, ja useiden monikonpäätteiden latominen peräkkäin kuuluu osana rentoon puhekieleen: esimerkiksi ''léinte''-monikkoa voidaan "parannella" yksiselitteisemmäksi lisäämällä siihen muutama muu monikonpääte näin:
 
''léinte'' + ''-í'' = ''léintí''
 
''léintí'' + ''-acha'' = ''léintíocha''
 
''léintíocha'' + ''-í'' = ''léintíochaí''
 
''Léine''-sanan monikkoina esiintyvät standardimuodon ''léinte'' lisäksi niin ''léinteacha'', ''léintíocha'' kuin ''léintíochaí'', eikä yksikään näistä ole puhekielessä erityisen virheellinen. Kirjakielessä puhekielen uuvuttavia monikonpääteketjuja tosin voidaan katsoa pitkään. Toisaalta niistä lasketaan mielellään myös leikkiä.
 
Jos monikon päätteenä on -a, tai jos monikon merkkinä on vain viimeisen konsonantin liudennus (ja siihen mahdollisesti liittyvä vokaalimuutos, esim. ''iasc'' "kala", ''éisc'' "kalat"), monikko on ns. heikko, eli se menettää monikonmerkkinsä tai loppu-a:nsa monikon genetiivissä. Sellaiset monikot kuin -ta, -te, -tha, -the, -í, -acha, -anna ja -anta ovat sitä vastoin vahvoja, eli monikon genetiivi on sama kuin monikon nominatiivi (paitsi jos -acha-monikkoa käyttävä sana on feminiini, jonka yksikön genetiivinpääte on -ach). Ulsterin murteessa tosin on ainakin ennen esiintynyt sellaista, että -anna- ja -acha-päätteistä on tiputettu viimeinen vokaali monikon genetiivissä pois, tai sellaisiin monikkoihin kuin ''scéalta'' tai ''léinte'' on voitu lisätä genetiivin päätteeksi -ach: ''scéaltach'', ''léinteach''.
 
Iirissä esiintyy jonkin verran englannista lainattua -s-monikkoa, mutta sen ei voi sanoa olevan missään mielessä leviämässä - esimerkiksi kymrin (walesin) kieleen englannin monikko-s on omaksuttu jo paljon aikaisemmin, osaksi kymrin erittäin mutkikasta monikonpäätevalikoimaa. Iirissä sen käyttö rajoittuu tavallisesti kaksi- tai useampitavuisiin englantilaislainoihin: ''leoraí'' "kuorma-auto, rekka", mon. ''leoraíos''; tämän lisäksi huomaa ''leaid'' "häiskä, jätkä, jäbä" (engl. ''lad''), mon. ''leads'' (kirjakielen monikkosuositus ''leaideanna'' lienee murteille vieras).
Sen käytöstä iirinkielisissä sanoissa on jonkin verran esimerkkejä: Connemaran murteessa vokaalienvälinen -h-äänne on usein hävinnyt, joten sanan ''céilí'' "tanssiaiset, iltamat" standardikielinen monikko ''céilithe'' äännetään siellä tarkalleen samalla tavalla kuin yksikkö. Tästä syystä englantilaisen mallin mukaan muodostettua monikkoa ''céilíos'' on pidettävä murteen kannalta aika tarpeellisena.
 
Iirissä voidaan johtaa kollektiivisubstantiiveja johtopäätteellä -ra, vrt. ''iníon'' "tytär", ''iníonra'' "tyttöjoukko, tyttöjengi"; ''mac'' "poika", ''macra'' "poikajoukko, nuorukaisjengi". Tämä -ra esiintyy parissa tapauksessa monikonpäätteenä: ''laoch'' "sankari", ''laochra'' "sankarit", ''gníomh'' "teko" ''gníomhartha'' (vanh. ''gníomhra'') "teot". Connemaran murteessa tämä -ra kuitenkin saatetaan erityisesti feminiineillä lisätä -acha-monikonpäätteen eteen ylimääräisenä r:nä, vrt. ''carraig'' "kallio", mon. ''carraigreacha'' (standardikielellä ''carraigeacha''), ''tonn'' "aalto", mon. ''tonntracha'' (standardikielellä ''tonnta''). Connemaran murteessa esiintyy myös harvinainen monikon pääte -íl: ''plump'' "pum!", "pam!", "jysäys", mon. ''plumpaíl'' "jysyt". Muissa murteissa ja standardikielessä tämä on verbaalisubstantiivin merkki, joten niissä ''plumpaíl'' tarkoittaa pikemminkin "jyske, jysähtely".
 
== Adjektiivit ==
 
Adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa, sijassa ja luvussa: ''an fear mór'' "suuri, iso mies", ''éacht an fhir mhóir'' "suuren miehen uroteko", ''na fir mhóra'' "isot miehet", ''bád na bhfear mór'' "isojen miesten vene"; ''an bhean mhór'' "suuri, iso nainen", ''eachtra na mná móire'' "suuren naisen seikkailu", ''na mná móra'' "suuret naiset", ''ollscoil na mban mór'' "suurten naisten yliopisto", ts. "yliopisto, josta on valmistunut merkittäviä naisvaikuttajia".
 
:maskuliini, yksikön nominatiivi: ''an fear mór'' (adjektiivin perusmuoto)
:maskuliini, yksikön genetiivi: ''an fhir mhóir'' (heikennys, loppukonsonantin pehmennys)
 
:feminiini, yksikön nominatiivi: ''an bhean mhór'' (adjektiivin perusmuoto heikennettynä)
:feminiini, yksikön genetiivi: ''na mná móire'' (adjektiivin loppuun lisätään -e, tarvittaessa edessä oleva konsonantti pehmennetään)
 
Viimeiseen tapaukseen on yksi poikkeus: ''-úil''-loppuisten adjektiivien feminiini genetiivimuoto ei lopu ''-úile'', vaan ''-úla'': ''an bhean dhathúil'' "kaunis nainen", ''teach na mná dathúla'' "kauniin naisen talo".
 
Monikossa pääte on nominatiivissa -a, genetiivissä päätteetön. Huomaa kuitenkin, että pehmeään (slender) konsonanttiin päättyvät monikkomuodot heikentävät adjektiivin monikon nominatiivissa:
 
:''na fir '''mh'''óra'' "suuret miehet", mutta
:''na mná '''m'''óra'' "suuret naiset"
 
Sitä paitsi sellaiset monikonpäätteet kuin -anna, -acha, -anta, -ta, -te, -í pysyvät muuttumattomina monikon genetiivissä, joten myös niitä seuraava adjektiivi on muuttumaton:
 
:''na páirceanna móra'' "suuret puistot"
:''is é Baile Átha Cliath cathair na bpáirceanna móra'' "Dublin on suurten puistojen kaupunki"
 
mutta:
 
:''na fir mhóra'' "suuret miehet, suurmiehet"
:''ollscoil na bhfear mór'' "suurmiesten yliopisto"
 
 
Kuten esimerkeistä näkyy, adjektiivi voi edellä olevan substantiivin suvusta ja sijasta riippuen heikentyä ja saada päätteitä; esimerkiksi painottomaan -a:han tai -e:hen päättyviin adjektiiveihin ei kuitenkaan voida lisätä päätteitä, ja myös muiden adjektiivien kohdalla päätteiden käyttö on puhekielessä vähentynyt, koska alkuheikennykset yleensä kertovat riittävän tarkkaan, missä mennään. Adjektiiviattribuutteja ei elävässä iirissä yleensäkään mielellään raahata pääsanan mukana. Jos halutaan kääntää iiriksi vaikkapa sellainen lause kuin: ''Julmalla, väkivaltaisella miehellä oli kolme herttaista, kilttiä poikaa'', luonteva tapa on: ''Bhí fear ann, agus ba chruálach, foréigneach an cineál fear a bhí ann. Bhí triúr mac muiríne air, agus iad maith macánta.'' "Oli mies, ja hän oli julma ja väkivaltainen luonteeltaan. Hänellä oli kolmen pojan verran perhettä, ja he olivat kilttejä ja herttaisia."
 
Adjektiivien komparaatio on iirissä hankalaa, koska iirin adjektiiveilla on vain yksi vertailumuoto, joka voi lauseyhteydestä riippuen olla komparatiivi tai superlatiivi: ''Sceimhlitheoir cruálach is ea é Máirtín. Is cruálaí Séamus ná Máirtín. Is é Cathal is cruálaí acu go léir.'' "Máirtín on julma terroristi. Séamus on julmempi kuin Máirtín. Cathal on heistä kaikista julmin."
 
On aika tavallista, että adjektiivin sijasta käytetään jotain etuliitettä, jolla on adjektiivinen merkitys. Kun sanan alkuun lisätään tällainen etuliite, se aiheuttaa alkukonsonantin heikkenemisen (kuten yleensäkin tapahtuu iirin yhdyssanoissa): ''dea-'' "hyvä", ''duine'' "ihminen", ''dea-dhuine'' "hyväsydäminen, hyvä ihminen", ''droch-'' "huono, paha", ''seans'' "mahdollisuus, tilaisuus, onni" ''drochsheans!'' "eipä onnistu!". Tällaiset etuliitteet ovat muodolliselta kannalta yhdyssanan määriteosia eikä niitä voi taivuttaa eikä komparoida. Kannattaa kuitenkin huomata, että mielellään etuliitteenä käytettävä sana ''sean'' (''seanfhear'' "vanha mies", ''seanbhean'' "vanha nainen", ''seancharr'' "vanha auto", ''seanteach'' "vanha talo") on adjektiivi ja voidaan irrottaa erilliseksi sanaksi, jolloin se voidaan myös komparoida: ''seanfhear is ea é Cathal'' "Kalle on vanha mies" ''is ea, ach tá Uilliam níos sine ná Cathal: dháiríre tá Uilliam chomh sean leis na sléibhte'' "niin on, mutta Ville on vanhempi kuin Kalle: totta tosiaan, Ville on vanha kuin taivas (iiriksi sananmukaisesti ''vanha kuin vuoret'')".
 
Tavallisesti adjektiivin komparatiivi/superlatiivimuoto on sama kuin sen feminiinin yksikön genetiivi: ''dathúil - níos dathúla'', ''cruálach - níos cruálaí'', ''trom - níos troime'', jne. Iirissä on kuitenkin kourallinen epäsäännöllisiä komparatiiveja/superlatiiveja. (Ohessa kaikkien komparatiivi/superlatiivimuotojen edessä on ''níos'', joka tekee niistä nimenomaan komparatiiveja. ''Is'' voi tehdä tästä muodosta merkitykseltään komparatiivin tai superlatiivin sen lauseyhteyden mukaan.)
 
:''gránna'' ruma - ''níos gráinne''
:''álainn'' kaunis - ''níos áille''
:''maith'' hyvä - ''níos fearr''
:''olc'' paha - ''níos measa''
:''dona'' huono - ''níos measa''
:''beag'' pieni - ''níos lú''
:''mór'' suuri, iso - ''níos mó''
:''furasta'' helppo - ''níos fusa''
:''ionúin'' rakas - ''níos ansa''
:''te'' lämmin - ''níos teo'' - tämä tosin on myös tämän adjektiivin epäsäännöllinen genetiivi- ja monikkomuoto
:''breá'' kiva - ''níos breátha'' - samoin tämä on myös sekä feminiini genetiivi että monikko
 
Murteittain esiintyy myös muita erityispiirteitä; esimerkiksi yksitavuisten adjektiivien komparatiiviin lisätään Connachtin murteissa ''-cha'' tai ''-chte'', siis ''níos teocha/teoichte'', ''níos breácha/breáichte''. Ulsterissa taas esim. adjektiivilla ''gránna'' "ruma, hirveä" on komparatiivi ''níos gráice''.
 
Kun halutaan sanoa, että jokin asia "tulee paremmaksi" tai "tulee huonommaksi", iirille tyypillinen ilmaisutapa on, että se "menee parannukseen" tai "menee huonoutta kohti": ''tá sé ag dul i bhfeabhas'' (''feabhas'' "hyvyys, paremmuus, hyvä laatu"; i-preposition jälkeen tulee pimennys), ''tá sé ag dul chun donais'' (''donas'' "huonous"; chun-preposition jälkeen tulee genetiivi).
 
== Pronominit ==
 
=== Persoonapronominit ===
 
Iirin persoonapronominit ovat
 
''mé'' minä
 
''tú'' sinä
 
''sé'' hän, se (maskuliini)
 
''sí'' hän, se (feminiini)
 
''muid'' me
 
''sinn'' me
 
''sibh'' te
 
''siad'' he
 
Erityisiä objektimuotoja ovat
 
''thú'' sinut, sinua
 
''é'' hänet, häntä, sen, sitä (maskuliini)
 
''í'' hänet, häntä, sen, sitä (feminiini)
''iad'' heidät, heitä
 
Erikoistapaus ovat ''sinn'' ja ''muid''. Monien iirinpuhujien kielessä ''muid'', joka on alkujaan ollut verbin pääte ja irtautunut siitä vasta murteissa, klassisen kielen hävittyä, erilliseksi sanaksi, on yksinomaan subjektipronomini ("me") ja alkuperäinen pronomini ''sinn'', joka tunnetaan Sinn Féin -puolueen nimestä, ennen kaikkea objektin merkki ("meidät"). Tämä sinänsä kätevä käytäntö ei kuitenkaan ole yksinomainen eikä standardi. Esimerkiksi verraten elinvoimaisessa Connemaran murteessa ''muid'' on molemmissa asemissa tavallisin. Murteista tunnetaan myös sekamuoto ''muinn''.
 
Donegalin itäisimmissä iirinkielisissä kylissä (esim. Ros Goill) kuulee myös muotoja ''ibh'', ''inn'', eikä ainoastaan objektimuotoina. Samoissa murteissa ''í'', ''é'' ja ''iad'' esiintyvät myös subjekteina. Tämä lienee ollut käytäntö myös nyttemmin sukupuuttoon kuolleissa nykyisen Pohjois-Irlannin alueen murteissa, ja skottigaelissa se on yhä elävää kieltä. Iirissä kyse on kuitenkin häviävistä perifeerisistä murteista, joiden puhujat itsekin pyrkivät noudattamaan kirjakielen standardia, jos ylipäätään käyttävät iiriä kirjallisesti.
 
Persoonapronomineilla on myös erityiset painokkaat muodot: ''mise'', ''tusa''(objektimuoto ''thusa''), ''seisean'' (objektimuoto ''eisean''), ''sise'' (objektimuoto ''ise''), ''muidne''/''sinne'' (myös kirjoitustapoja ''muidinne'', ''sinn-ne'' näkee), ''sibhse'', ''siadsan'' (objektimuoto ''iadsan''). Persoonapronominien painokkuutta voi lisätä myös sanalla ''féin'' "itse" (joka äännetään usein ''héin'', toisaalta edellisen sanan päättyessä -m:ään se voidaan ainakin Munsterin murteessa ääntää myös ''péin'').
 
''Tú/tusa''-pronominin objektimuotoa ''thú/thusa'' ei käytetä niin johdonmukaisesti objektimuotona kuin muotoja ''é, í, iad'' jne. Iirin ääntämistä koskeva ns. ''dentals''-sääntö sanoo, että konsonantteja d, t ja s ei mielellään heikennetä konsonanttien d, n, t, l, s (muistisana: ''dentals'') jäljessä. Näiden konsonanttien jälkeen saatetaan siksi käyttää objektimuodon sijasta ''tú, tusa''-muotoja. Samasta syystä kopulalauseissa ei käytetä th-alkuisia muotoja, vaikka muista pronomineista käytettäisiinkin erillisiä objektimuotoja, jos sellaisia on.
 
=== Possessiivipronominit ===
 
Iirin possessiivi- eli omistuspronomineja kutsutaan joskus possessiivisiksi adjektiiveiksikin. Ne asetetaan substantiivin eteen, ja ne laukaisevat erilaisia mutaatioita.
 
''mo'' "minun". Tämä aiheuttaa substantiiville heikennyksen (''séimhiú''): ''carr'' "auto", ''mo charr'' "minun autoni". Jos seuraava sana alkaa vokaalilla (tai fh:lla, joka tunnetusti on pelkkä mykkä merkki), tämä kirjoitetaan ''m''':nä, siis ''m'fheirm'' "minun maatilani", ''m'athair'' "minun isäni".
 
''do'' "sinun". Myös tämä aiheuttaa substantiiville heikennyksen ja muuttuu muotoon ''d''' vokaalin tai ''fh-'':n edellä.
 
''a'' "hänen, sen" (maskuliininen). Tämäkin aiheuttaa alkukonsonantille heikennyksen.
 
''a'' "hänen, sen" (feminiininen). Tämä ei vaikuta seuraavan sanan alkukonsonanttiin, mutta se liittää ensimmäiseen vokaaliin ''h-'':n. ''A ainm'' "hänen nimensä" (miehen), mutta ''a hainm'' "hänen nimensä" (naisen).
 
Monikon possessiivipronominit aiheuttavat kaikki pimennyksen:
 
''ár'' "meidän": ''ár dteach'' "meidän talomme", ''ár gcarr'' "meidän automme", ''ár n-ollscoil'' "meidän yliopistomme";
 
''bhur'' (Ulsterin murteessa myös ''mur'') "teidän": ''bhur dteach'' "teidän talonne", ''bhur n-ollscoil'' "teidän yliopistonne";
 
''a'' "heidän": ''a dteach'' "heidän talonsa", ''a n-ollscoil'' "heidän yliopistonsa"
 
 
Possessiivipronomineja voidaan vahvistaa päätteillä samalla tavalla kuin persoonapronomineja. Pääte lisätään tällöin possessiivipronominin pääsanaan:
 
:''mo charrsa'' "MINUN autoni"
:''mo theachsa''"MINUN taloni"
:''m'athairse'' "MINUN isäni"
 
(substantiivin loppukonsonantin liudennuksesta tai liudentumattomuudesta riippuen painottava pääte on joko ''-se'' tai ''-sa'', vrt. ''mé - mise'')
 
:''do charrsa'' "SINUN autosi"
:''do theachsa'' "SINUN talosi"
:''d'athairse'' "SINUN isäsi"
 
(tässäkin substantiivia jatketaan joko ''-se''- tai ''-sa''-päätteellä sen loppukonsonantin laadun mukaan; vrt. ''tú - tusa'')
 
:''a charrsan'' "HÄNEN autonsa" (miehen)
:''a theachsan'' "HÄNEN talonsa" (miehen)
:''a athairsean'' "HÄNEN isänsä" (miehen)
 
(nyt substantiiviin lisättävä painottava liite on ''-sean'' tai ''-san'', vrt. ''sé - seisean'')
 
=== Demonstratiivipronominit ===
 
Demonstratiivipronominien ''tämä, tuo, se'' iirinkieliset vastineet ovat ''seo'', ''sin'' ja ''siúd''. Tavallisesti ne yhdistetään vastaaviin kolmannen persoonan persoonapronomineihin: ''sé seo'', ''é seo'', ''sí seo'', ''í seo'', ''siad seo'', ''iad seo'', ''sé sin'', ''é sin'', ''sí sin'', ''í sin'', ''siad sin'', ''iad sin'', ''sé siúd'', ''é siúd'', ''sí siúd'', ''í siúd'', ''siad siúd'', ''iad siúd''. Samaa kantaa ovat myös paikka-adverbit ''anseo'' "tässä, täällä", ''ansin'' "siellä, siinä; silloin", ''ansiúd'' "tuolla (kaukana)".
 
Munsterin murteessa ''seo'', ''sin'' ja ''siúd'' saavat leveään (broad) konsonanttiin päättyvän sanan jäljessä rinnakkaismuodot ''so'', ''san'' ja ''súd'', siis esim. ''é seo, é sin, é siúd'', mutta toisaalta ''iad so, iad san, iad súd''. Huomaa myös, että adverbit ''anseo, ansin, ansiúd'' esiintyvät Munsterin murteissa muodossa ''anso, ansan, ansúd''.
 
=== Muita pronomineja ===
 
Iirissä pronominit ovat yleensä adjektiivisia tai kierretään adjektiivityyppisillä ilmauksella, ne eivät siis esiinny yksinään. ''Cách'' "jokainen" ei ole kaikille murteille tyypillinen; yleensä se kierretään ilmauksilla, joissa esiintyy ainoastaan substantiivin yhteydessä mahdollinen pronomini ''gach'': ''gach duine'' "jokainen, joka ihminen", myös ''gach aon duine'' (Ulsterissa tämä lyhenee muotoon ''achan duine'', Connemarassa ''chaon duine''), ''aon'' "yksi"; sekä ''gach uile dhuine'' (Connemarassa ''chuile dhuine''), ''uile'' "kaikki". Huomaa kuitenkin ''gach'' "kaikki" sivulauseen edellä: ''labhair mé le gach dá raibh ann'' "puhuin kaikkien läsnäolleiden kanssa" ("jokaisen niistä, jotka olivat läsnä").
 
''Uile'' "kaikki" voidaan asettaa yksiköllisen substantiivin eteen. Tällöin substantiivi heikkenee, ''uile'' puolestaan noudattaa mutaatioiden osalta substantiivin sijaa ja lukua: ''an t-uile dhomhan'' "koko maailma, kaikki maailma", ''muintir an uile dhomhain'' "koko maailman asukkaat". Tavallisempaa on kuitenkin käyttää ''uile''-sanaa adjektiivisesti pääsanansa perässä, kuten tavallisia adjektiiveja: ''an domhan uile, muintir an domhain uile''. Jälkimmäinen tapa on yksinomainen silloin kun pääsana on monikollinen. Adjektiivista ''uile''-sanaa voidaan vahvistaa tai se voidaan kokonaan korvata ilmauksella ''go léir'': ''na daoine uile, na daoine go léir, na daoine uile go léir''. Viimeinen kolmesta variantista esiintyy käytännössä lähinnä kuluneessa muodossa ''na daoine uilig''. Monissa murteissa ''uilig'' tai ''uiliug'' onkin korvannut ''uile'' -sanan kokonaan silloin kun se esiintyy pääsanansa perässä. Tämä johtuu pitkälti siitä, että ''uile'' saattaa äännettäessä helposti sekaantua sanaan ''eile'' = "muu, toinen, eri".
 
''Ceachtar'' "kumpi(kaan)" esiintyy yleensä kielteisten tai rajoittavien ilmausten yhteydessä ja mieluummin substantiivisena, harvemmin adjektiivin tavoin toiseen substantiiviin liitettynä: ''an bhfaca tú ceachtar acu?'' "näitkö kumpaakaan niistä?" Harvinaisempi rinnakkaismuoto ''neachtar'' on varattu yksinomaan kielteisiin lauseyhteyksiin: ''ní fhaca mé neachtar acu'' "en nähnyt kumpaakaan niistä".
 
=== Pronominien tapaan käytettyjä substantiiveja ===
 
Eräitä iirin substantiiveja käytetään kuten pronomineja. Tällöin niiden kanssa mahdollisesti käytetyt artikkelit eivät yleensä aiheuta minkäänlaisia alkumutaatioita.
 
:''oiread'' tai ''an oiread'' "kerta, verta".
:''an iomarca'' "liikaa, liian paljon, liian suuri määrä"
:''barraíocht'' "liikaa, liian paljon, liian suuri määrä". Tämä on erityisesti Ulsterin murteelle tyypillinen sana. Eteläisemmissä murteissa käytetään mieluummin ilmausta ''an iomarca''.
:''an méid'' "se; niin paljon (kuin jaksaa, tekee, jaksoi, teki ym.), se mikä on tehty (sanottu) ym.; kaikki (asiaan liittyvä)"
:''an iomad, an iliomad'' "suuri määrä". Artikkelin jälkeinen t- tulee kuitenkin lisätä, jos tämän substantiivin perässä ei ole sanaa, joka ilmoittaisi, ''mitä'' meillä on suuri määrä: ''chonaic mé an iliomad iontas sna tíortha coimhthíocha'' "näin paljon ihmeitä (''iontas'') ulkomailla", mutta ''chonaic mé an t-iliomad sna tíortha coimhthíocha'' "näin ulkomailla paljon" (ts. paljon kaikenlaista).
 
== Kopula ==
 
Kopulalla tarkoitetaan iirin kielessä erityistä olla-verbiä, joka yhdistää toisiinsa kaksi substantiivia, kaksi pronominia tai pronominin ja substantiivin. Kopulan tehtävänä on iirissä luokitella ("auto on ajoneuvo", "hauki on kala", "mies on ihminen"), samaistaa ("Mary McAleese on Irlannin presidentti", "minä olen Kake", "hän on se, joka tämän teki") tai painottaa ("se on Moskovasta kun puhutaan").
 
=== Esimerkkejä luokittelulauseista ===
 
''Is gléas siúil í an gluaisteán.'' Auto on kulkuneuvo.
 
''Is iasc é an liús.'' Hauki on kala.
 
''Is duine é an fear.'' Mies on ihminen.
 
''Is toradh é an t-úll.'' Omena on hedelmä.
 
''Is bia úll.'' Omena on ruokaa.
 
Luokittelulauseissa luokiteltava on yleensä (koko lajin edustajana) määräisessä muodossa ja luokkaa ilmaiseva sana epämääräisessä. Tällöin sanajärjestys on 1) kopula, 2) luokka, 3) kolmannen persoonan objektimuotoinen pronomini, joka noudattaa luokiteltavan sukua ja lukua, 4) luokiteltava sana määräisessä muodossa.
 
Pronominin käytöstä huomaa, että maskuliiniin ''gluaisteán'' viitataan feminiinisellä pronominilla. Näin tehdään aina, kun kyseessä on kulkuneuvo tai kirja.
 
Jos luokiteltava on ainesana tai sitä käsitellään sellaisena, sillä ei ole määräistä artikkelia eikä sitä edellä artikkeli. Vrt. yllä "omena on hedelmä", jossa ajatellaan omenaa (''úll'') konkreettisena kappaleena, mutta "omena on ruokaa", jossa se mielletään aineeksi.
 
Jos luokiteltava on tekoa ilmaiseva substantiivi tai muuten abstrakti, sen määräinen artikkeli jää pois, eikä sen edessä oleva pronomini noudata välttämättä sukuakaan:
 
''Is cuidiú mór é comhairle mhaith.'' Hyvä neuvo on suuri apu.
 
Koska ''comhairle'' "neuvo, suunnitelma, päätös, päätetty asia" on feminiini, sen jäljessä tuleva adjektiivi ''maith'' "hyvä" on heikennettynä. Miksei sen edessä sitten ole määräistä artikkelia (''an chomhairle mhaith'') eikä feminiinistä pronominia (''í'')? Siksi, että tämä ei aivan tarkkaan ottaen luokittele hyvän neuvon käsitettä alakäsitteeksi suuren avun yläkäsitteeksi, vaan luokiteltavana on pikemminkin hyvän neuvon ajateltu sisältö. Pronomini ''é'' ei niinkään viittaa kiistämättömän feminiiniin '''substantiiviin''' ''comhairle'' kuin siihen ajateltuun viestiin tai sanottavaan, joka tuo neuvo on. Ja sellaisiin asiasisältöihin iiri viittaa aina maskuliinisella pronominilla. Maskuliinista pronominia käytetään yleisesti silloin, kun ei muuten osata päättää, kumpi pronomini olisi parempi, ja puhekielessä se onkin vallannut alaa feminiiniseltä siellä, missä ei ole selvästi kyse feminiinisestä henkilöstä (tai kulkuneuvoista) - pronominien käyttö on siis kehittymässä englannin mukaiseksi.
 
Huomaa vielä vaihtoehtoinen luokittelulauseen rakenne:
 
''gléas siúil is ea í an gluaisteán'' = ''is gléas siúil í an gluaisteán''
 
Tässä rakenteessa kummittelee vielä neutri pronomini ''ea'', jota käytetään eräissä kopularakenteissa, vaikka iiristä onkin neutri suku hävinnyt. Tämä ''is ea'' -rakenne on erityisen tyypillinen eteläisille (Munsterin) murteille.
 
=== Esimerkkejä samaistuslauseista ===
 
''Is í Máire Mhac Ghiolla Íosa Uachtarán na hÉireann.'' Mary McAleese on Irlannin presidentti.
 
''Is mise Kake.'' Minä olen Kake.
 
''Is tusa Reiska.'' Sinä olet Reiska.
 
''Is eisean an duine a rinne seo.'' Hän on se, joka tämän teki.
 
=== Esimerkkejä painottavasta kopulasta ===
 
''Is eisean a rinne seo.'' Hän se tämän teki.
 
''Is ó Mhoscó atá an scairt ghutháin ag teacht.'' Puhelu tulee Moskovasta, "se on Moskovasta kun puhutaan."
 
== Muut verbit ==
 
=== Taivutusluokat ===
 
Iirin säännölliset verbit jaetaan kahteen taivutusluokkaan (konjugaatioon).
 
Ensimmäiseen luokkaan kuuluu verbejä, joilla on yksitavuinen verbivartalo.
 
Toiseen luokkaan kuuluvien verbien verbivartalo on kaksitavuinen. Ne saavat pidennetyn päätteen. Esim. preesensissä taivutuspäätteen eteen asetetaan pitkä ''-í-''. Futuurissa ja konditionaalissa taas käytetään pitkää ''-ó-'':ta, joka ahtaan konsonantin jäljessä kirjoitetaan ''-eo-''. Pitkän ''-í-'':n käytössä esiintyy jonkin verran murre-eroja, mutta pitkä ''-ó-'' on kaikissa murteissa toisen konjugaation futuurin ja konditionaalin tunnus.
 
=== Preesens ===
 
==== Säännöllisten verbien yleispreesens ====
 
Yleispreesens, joka ilmaisee tavallisesti esiintyvää tai toistuvaa tekemistä, muodostetaan lisäämällä verbin käskymuotoon pääte ''-ann'', pitkän í:n jäljessä ''-onn'':
 
1. taivutusluokka
 
:''caitheann mé'' "minä heitän, kulutan, käytän vaatteita, ammun, poltan tupakkaa"
:''caitheann tú'' "sinä heität" ym.
:''caitheann sé, sí'' "hän heittää" jne.
:''caitheann muid'' "me heitämme" ym.
:''caitheann sibh'' "te heitätte" jne.
:''caitheann siad'' "he heittävät" ym.
 
2. taivutusluokka
 
:''labhraíonn mé'' "minä puhun", "minulla on tapana puhua"
:''labhraíonn tú'' "sinä puhut, sinulla on tapana puhua"
:''labhraíonn sé, sí'' "hän puhuu"
:''labhraíonn muid'' "me puhumme"
:''labhraíonn sibh'' "te puhutte"
:''labhraíonn siad'' "he puhuvat"
 
Suomen passiivia vastaavan impersonaalimuodon pääte on ''-t(h)ar, -t(h)ear'':
 
:''caitear'' "heitetään, ammutaan, kulutetaan" jne.
:''labhraítear'' "puhutaan"
 
Erityisiä persoonapäätteitä käytetään enää lähinnä vain eteläisessä (Munsterin) murteessa:
 
:''caithim'' = ''caitheann mé''
:''caithir'' = ''caitheann tú''
:''caithimid'' = ''caitheann muid''
:''caithid'' (myös ''caithid siad'') = ''caitheann siad''
 
:''labhraím'' = ''labhraíonn mé''
:''labhraír'' = ''labhraíonn tú''
:''labhraímid'' = ''labhraíonn muid''
:''labhraíd'' (myös ''labhraíd siad'') = ''labhraíonn siad''
 
Kirjakielessä näistä ovat yleisessä käytössä lähinnä vain ''caithim/labhraím'' ja ''caithimid/labhraímid''. Monikon toisella persoonalla ei ole edes Munsterin murteessa enää erityistä päätettä, vaan sielläkin sanotaan ''caitheann sibh/labhraíonn sibh''. Myös yksikön toisessa persoonassa ''caitheann tú'', ''labhraíonn tú'' on nykyään Munsterissakin tavallinen.
 
Vanhassa kirjakielessä esiintyi säännöllisilläkin verbeillä erityinen riippumaton preesensmuoto, jota käytettiin päälauseissa, ja ''-ann/-íonn''-päätteiset muodot esiintyivät yksinomaan verbipartikkelien (''go'' "että", ''ní'' "ei", ''nach'' "eikö, ettei", ''an'' "-ko,-kö", ''cha(n)'' "ei") jäljessä: ''amharcaidh sé'' "hän katsoo", ''ní amharcann sé'' "hän ei katso". Tämä vastakkainasettelu ei kuitenkaan esiinny enää nykyiirissä, vaikka ''amharcaidh''-tyyppisiä preesensmuotoja saattaa nähdä 1900-luvun alkupuolen kirjallisuudessa jonkinlaisena tyylillisenä finessinä.
 
==== Kestopreesens ====
 
Englannin ''-ing''-preesensiä (ts. tekee juuri nyt, on tekemässä - ns. kestopreesens) vastaava muoto on oikeastaan olemassa vain yhdellä verbillä, olla-verbillä ''bí!/bheith'', jonka kestopreesens on ''tá'':
 
:''tá mé'' "olen"
:''tá tú'' "olet"
:''tá sé'' "hän on"
:''tá muid'' "me olemme"
:''tá sibh'' "te olette"
:''tá siad'' "he ovat"
:
:''táthar'' "ollaan"
 
Jos verbiin liittyy jokin verbipartikkeli (''go'' "että", ''an'' "-ko, -kö", ''nach'' "eikö; ettei", ''ní'' "ei", ''chan'' "ei"), käytetään epäsäännöllistä vartaloa ''fuil'':
 
:''níl mé'' "en ole" (< aiemmin ''ní fhuil mé'')
:''chan fhuil mé'' "en ole" (yksinomaan Ulsterin murteessa - ja skottigaelissa - käytetty muoto)
:''deir Seán go bhfuil mé...'' "Seán sanoo että minä olen..."
:''deir Seán nach bhfuil mé...'' "Seán sanoo että minä en ole..."
:''an bhfuil mé...?'' "olenko minä...?"
:''nach bhfuil mé...?'' "enkö minä ole...?"
:''an bhfuiltear...?'' "ollaanko...?"
 
Ns. suorassa relatiivilauseessa käytetään ''tá''-vartaloa, johon liitetään painoton relatiivipartikkeli ''a'': ''an fear atá ag obair ansin'' "mies, joka on siellä töissä". Epäsuorassa relatiivilauseessa käytetään ''fuil''-vartaloa: ''an fear a bhfuil an galar air'' "mies, jolla on tauti".
 
Munsterin murteessa ''nach fuil'' saa muodon ''ná fuil''. Munsterin iirille ominaista on myös ''tá''-muodon t:n heikentäminen, siellä ei siis sanota ''tá'' [tα:] vaan pikemminkin ''thá''[hα:]. Yleensä munsterilaisetkaan eivät kuitenkaan kirjoita tätä t:tä th:na, paitsi hyvin tarkasti murteen äänteitä noudattavissa kansanperinneteksteissä, joissa muutenkin voi esiintyä monenlaisia omia oikeinkirjoitusvirityksiä.
 
Munsterin murteessa käytetään myös yhä verbinpäätteitä:
 
:''táim'' "minä olen"
:''taoi'' "sinä olet"
:''tá sé, sí'' "hän on"
:''táimid'' "me olemme''
:''tánn sibh'' "te olette"
:''táid'' "he ovat"
 
Muoto ''taoi'' esiintyy Munsterissakin harvoin; sen sijasta käytetään yleensä muotoa ''tánn tú''. Vastaavia päätteitä esiintyy myös ''fuil''-vartalon kanssa: ''go bhfuilim, go bhfuileann tú/sibh, go bhfuilimid, go bhfuilid''. Yleispreesensille ominaisen ''-nn''-päätteen tuominen kestopreesensiin on yksinomaan munsterilainen piirre, muut päätteet saattavat esiintyä muissakin murteissa kysymykseen vastattaessa: ''An bhfuil siad anseo? - Táid.'' "Ovatko he täällä? - Ovat." (myös ''Tá'' yksinään on käypä vastaus) - ''Táid''-muodon pleonastinen käyttö yhdessä vastaavan pronominin kanssa (''Táid siad'' pro ''Tá siad'') on sekin munsterilainen murrepiirre.
 
==== Epäsäännöllisten verbien preesens ====
 
'''Epäsäännöllisten verbien''' yleispreesensissä esiintyy vielä erityisiä epäsäännöllisiä muotoja.
 
- Verbin ''cluin(stin), clois(teáil)'' "kuulla" preesens on yleensä säännöllinen (''cluineann, cloiseann''), mutta Ulsterissa käytetään yhä muotoa ''chluin''.
 
- Verbin ''déan(amh)'' "tehdä" preesens on kirjakielessä säännöllinen (''déanann/ní dhéanann''), mutta sekä Connachtissa että Ulsterissa esiintyy muoto ''ghní'' (tai ''ní'', tässä sanassa kirjoituksen ''gh-'':ta ei äännetä mitenkään), ja ainoastaan riippuvaiset muodot, jotka esiintyvät partikkelien ''go'', ''nach'' jälkeen, muodostetaan vartalosta ''déan-'': ''go ndéanann'', ''ní dhéanann''. Ulsterin murteessa myös riippuvaiset muodot ovat hieman epäsäännöllisiä: ''ní theán'', ''go dteán'', ''nach dteán'', ''cha dteán''.
 
- Verbin ''abair(t)'' "sanoa" preesens muodostetaan vartalosta ''deir'', ja standardikirjakielessä se ei saa ''-ann''-päätettä. Sellaiset muodot kuin ''deireann'' ovat toki tavallisia puhekielessä. Riippuvaiset muodot voidaan muodostaa ja muodostetaankin ''deir''-vartalosta (''go ndeir sé'' ym.), mutta perinteisesti ne on luotu säännöllisesti ''abair''-vartalosta: ''go n-abraíonn sé''. Näin tehdään vieläkin Ulsterin murteessa. ''Abraíonn'' ilman verbipartikkelia käytettynä kuuluu yksinomaan murteisiin ja hiomattomaan puhekieleen.
 
- Verbin ''faigh/fáil'' "löytää, saada" standardinmukainen muoto luodaan säännöllisesti ''faigh''-vartalosta. Alun perin on kuitenkin käytetty muotoa ''gheibh'', ja ''faigh''-vartalo on jäänyt käytettäväksi yksinomaan ''go''-, ''nach''- ja muiden partikkelien kanssa. Näin tehdään usein vieläkin Ulsterin murteessa: ''gheibh''/''go bhfaigheann''. Munsterissa taas vartalo ''gheibh'' on yleistetty myös riippuvaisiin muotoihin: ''go ngeibheann''.
 
Muoto ''gheibh'' on alkujaan ollut päätteetön, mutta luonnollisesti sellainen muoto kuin ''gheibheann'' on puhekielessä aivan mahdollinen.
 
 
- Verbin ''feic(eáil)'' "nähdä" preesens on standardikielessä säännöllinen: ''feiceann/go bhfeiceann''. Tämä on myös Connachtin murteen tapa. Ulsterissa ja Munsterissa esiintyy kuitenkin myös vanha riippumaton preesensmuoto ''do-chí'', joka Ulsterissa on kehittynyt muotoon ''tchí'' tai ''tí'', Munsterissa ''chí'' sekä säännöllistetyllä päätteellä ''chíonn'' tai ''cíonn''. Ulsterissä säilytetään yhä vastakohtaisuus ''tchí/go bhfeiceann'', kun taas Munsterissa ''cí''-vartaloa käytetään myös verbipartikkelien jäljessä: ''go gcíonn'', ''go gcítear'' jne.
 
 
- Verbin ''tar/teacht'' "tulla" preesens muodostetaan säännöllisesti ''tag''-vartalosta: ''tagann/go dtagann''. Ulsterissa käytetään kuitenkin muotoa ''thig'' tai ''tig''. Luonnollisesti muoto ''tigeann'' on varsin tavallinen erityisesti verbipartikkelien jäljessä (''go dtigeann'').
 
 
- Verbin ''tabhair(t)'' "antaa; viedä" preesens muodostetaan vartalosta ''tug-'': ''tugann, go dtugann''. Ulsterissa käytetään kuitenkin yhä muotoa ''bheir'', ja ''tug''-vartaloa näkee vain verbipartikkelien jäljessä: ''bheir''/''go dtugann''.
 
- Vaikka verbillä ''bí/tá/bheith'' "olla" on epäsäännöllinen kestopreesens ''tá'', sen yleispreesens ''bíonn'' on yleensä säännöllinen. Ulsterissa esiintyy joskus muotoa ''bí''.
 
=== Preteriti ("past tense") ===
 
Säännöllisten verbien preteriti muodostetaan yksinkertaisesti heikentämällä verbivartalon ensimmäinen konsonantti:
 
1. taivutusluokka:
 
:''chaith mé''
:''chaith tú''
:''chaith sé''
:''chaith muid''
:''chaith sibh''
:''chaith siad''
 
2. taivutusluokka:
 
:''labhair mé''
:''labhair tú''
:''labhair sé''
:''labhair muid''
:''labhair sibh''
:''labhair siad''
 
Historiallisesti ottaen tämän heikennyksen aiheuttaa verbin eteen asetettava partikkeli ''do'', ts. ''do chaith sé, do labhair sé''. Tämä partikkeli kuuluu nykyään lähinnä vain Munsterin murteeseen yhtä poikkeustapausta lukuunottamatta: vokaalin (tai ääntämättä jäävän heikennetyn ''fh'':n) edessä partikkeli kirjoitetaan näkyviin muodossa ''d''': ''d'fhliuch sé'' "hän kostutti", ''d'oscail sé'' "hän avasi".
 
 
Preteritin persoonaton muoto muodostetaan päätteellä ''-adh'' tai ''-íodh''. Kirjoituksen loppukonsonantti ''-dh'' äännetään Ulsterissa [u], Connachtissa [u] tai [w], Munsterissa [g] tai sitten ach-äänteenä.
 
Merkillepantavaa on, että useimmissa murteissa (ainoa poikkeus on pieni Ring of Waterfordin murre) preteritin persoonaton muoto ei heikenny, kuten persoonamuodot. Sitä vastoin vokaaliin liitetään yleensä ''h-'': ''caitheadh'' (vain Waterfordissa ''chaitheadh''), ''hosclaíodh''. Muoto ''osclaíodh'' ilman alku-h:ta on standardikielen mukainen, mutta useimpien murteiden vastainen, ja useimmat kirjailijat käyttävät tässä h:ta suosituksista välittämättä.
 
Sivulauseissa käytettäviin verbipartikkeleihin lisätään preteritissä yleensä ''-r'', ja kaikki ''-r''-loppuiset partikkelit laukaisevat periaatteessa heikennyksen:
 
:''gur chaith mé'' "että minä kulutin, heitin, ammuin"
:''ar chaith tú?'' "kulutitko, heititkö, ammuitko sinä?"
:''níor chaith sé'' "hän ei kuluttanut, heittänyt, ampunut''
:''char chaith sé'' "hän ei kuluttanut, heittänyt, ampunut''
:''nár chaith sé?'' "eikö hän kuluttanut, heittänyt, ampunut?"
:''nár chaith sé'' "että hän ei kuluttanut, heittänyt, ampunut"
 
Persoonaton, autonominen muoto vastustaa kuitenkin aina heikennystä: ''gur '''c'''aitheadh'', ''nár '''c'''aitheadh'', ''ar '''c'''aitheadh?''
 
Munsterin murteissa esiintyy yhä verbipäätteiden järjestelmä:
 
:M. ''do chaitheas'' = ''chaith mé''
:''do chaithis'' = ''chaith tú''
:''do chaith sé'' = ''chaith sé''
:''do chaitheama(i)r'' = ''chaith muid''
:''do chaitheabhair'' = ''chaith sibh''
:''do chaitheadar'' = ''chaith siad''
 
:''do labhraíos'' = ''labhair mé''
:''do labhraís'' = ''labhair tú''
:''do labhair sé'' = ''labhair sé''
:''do labhraíoma(i)r'' = ''labhair muid''
:''do labhrabhair'' = ''labhair sibh''
:''do labhraíodar'' = ''labhair siad''
 
Kaikki verbipäätteet eivät kuulu yksinomaan Munsterin murteisiin. Kirjakielessä muodot ''chaitheamar'' (ei ''-amair'', joka on yksinomaan Munsterin murretta) ja ''chaitheadar'' ovat yhä varsin tavallisia, ja ''chaitheas'', ''chaithis'' esiintyvät myös muita kuin Munsterin murretta äidinkielenään puhuvien kirjailijoiden iirissä. Sitä vastoin pääte ''-abhair'' (tai ''-úir'') monikon toisessa persoonassa kuuluu jokseenkin yksinomaisesti Munsterin murteeseen.
 
Munsterilaisessa puhekielessä myös -r-loppuiset verbipartikkelit saattavat korvautua preesensissä käytetyillä: ''go n-ólas'' "että join" (pro ''gur ólas'' tai ''gur ól mé''), jotka tällöin voivat pimentää myös persoonattoman muodon: ''go gcaitheadh'' "että heitettiin" (pro ''gur caitheadh''). Käytäntö näkyy usein myös kirjallisuudessa, Munsterin murretta äidinkielenään puhuvilla kirjoittajilla (tyypillinen esimerkki on Maidhc Dainín Ó Sé). Tätä tapaa ei kuitenkaan ole syytä jäljitellä kirjoitetussa kielessä lukuunottamatta selviä murreoppaita ja murrenäytteitä. Esimerkiksi Connemaran murteessa moinen ei kävisi päinsäkään, sillä ilmausten ''go gcaithfidh mé'' (futuuri) ja ''gur chaith sé'' (preteriti) välillä ei sikäläisen, sananloppuista -idh:ta ja vokaalien välistä [h]-äännettä heikentävän ääntämyksen (''go gca' sé'' ja ''gur cha' sé'') vuoksi ole juuri muuta eroa kuin verbipartikkeli ja c:n heikennys. Munsterissa tällaisia ongelmia ei ole, koska siellä sananloppuinen -idh on aina selkeä -[ig], ja myös vokaalien välinen [h] varsin kuuluva - siksi ''go gcaith'' ja ''go gcaithfidh'' kuulostavat siellä hyvin erilaisilta.
 
==== Epäsäännöllisten verbien preteriti ====
 
Epäsäännöllisten verbien preteritissä esiintyy usein autonomisen muodon tunnuksen ''-adh'' sijasta tunnus ''-thas''. Lisäksi ne käyttävät mielellään muiden verbimuotojen verbipartikkelisarjaa (''go, nach, ní, chan'') preteritille ominaisten -r-loppuisten (''gur, nár, níor, char'') asemesta.
 
Verbillä ''beir/breith'' "synnyttää; tarttua, saada kiinni" käytetään standardikielessä yksinomaan preteritivartaloa ''rug-'':
 
''rug mé (= rugas), rug tú (= rugais), rug sé, rug muid (= rugamar), rug sibh (= rugabhar), rug siad (= rugadar)'', impersonaalimuoto ''rugadh''. Käytännössä kuitenkin Ulsterin murteessa käytetään mielellään säännöllistä muotoa ''beireadh'' ja Connachtin murteessa ''rugthas'' (tai ''rugús'', joka on muotojen ''rugadh'' - ääntämys kuten ''rugú'' - ja ''rugthas'' sekoitus) tarkoittamaan "otettiin kiinni, tartuttiin" (tämän kanssa prepositio ''ar'' on välttämätön). ''Rugadh'' viittaa näissä murteissa siis yksinomaan synnyttämiseen. U. ''beireadh ar an choirpeoir'', Co. ''rugthas ar an gcoirpeoir'' "rikollinen saatiin kiinni", mutta ''rugadh sa bhliain 1945 é'' "hän syntyi (hänet synnytettiin) vuonna 1945". Myös persoonallisten muotojen säännöllinen muodostaminen ''beir''-vartalosta on yleistä (''bheir mé'' ym.), mutta laskettaneen yhä murteeksi tai puhekieleksi.
 
''Rug''-muotojen kanssa käytetään ainakin standardikielessä -r-loppuisia partikkeleita: ''níor rug, char rugadh, ar rug?''.
 
 
Verbillä ''cluin[stin], clois[teáil]'' "kuulla" on preteritimuoto ''chuala'', autonominen muoto ''chualathas''. Munsterissa käytetään muotoa ''(do) chuala'' merkityksessä "kuulin", ts. samalla tavalla kuin muissa murteissa ilmausta ''chuala mé''. Muoto ''chualas'' on kyllä olemassa, mutta sitä käytetään harvemmin, koska se voi sekaantua autonomiseen muotoon ''chualathas''. Muuten erityiset munsterilaiset muodot muodostetaan tavanomaisen kaavan mukaan päätteillä ''-is, -amair, -abhar, -adar''. Molempien verbipartikkelisarjojen käyttö on tavallista: ''níor chuala'' tai ''ní chuala'', ''gur chuala'' tai ''go gcuala''; -r-loppuiset ovat enemmän standardikielen mukaisia.
 
 
Verbillä ''déan/déanamh'' "tehdä" on epäsäännöllinen preteritimuoto ''rinne''. Sen riippuvainen muoto muodostetaan vartalosta ''dearna'': ''ní dhearna, go ndearna, nach ndearna''. (Muodot ''gur rinne'', ''nár rinne'' ym. ovat olemassa, mutta kuuluvat lähinnä vain eräisiin connachtilaisiin murteisiin). Ulsterissa ''rinne'' esiintyy myös skottigaelia muistuttavassa muodossa ''rinn'', ja riippuvaisen muodon vartalo on ''tearn'': ''cha dtearn, ní thearn, nach dtearn''. Autonominen muoto muodostetaan päätteellä ''-adh'': ''rinneadh, ní dhearnadh'', U. ''ní thearnadh, cha dtearnadh''. Munsterin murteissa preteritivartalo on kuitenkin ''dein'': ''dheineas, dheinis, dhein sé, dheineamair, dheineabhair, dheineadar, deineadh''.
 
Verbillä ''abair/abairt'' "sanoa" on epäsäännöllinen preteritimuoto ''dúirt''. Munsterilaistyyppiset persoonamuodot luodaan kuitenkin vartalosta ''dúr-'': ''dúrais, dúirt sé, dúramar, dúrabhar, dúradar'', samoin autonominen muoto ''dúradh''. Huomaa kuitenkin, että ensimmäisen persoonan yksikkö ei Munsterissakaan ole yleensä ''dúras'', vaan mieluummin ''duart'' tai ''dúrt''. Käytännössä murteissa mielletään alku-d usein vokaalialkuisten säännöllisten verbien preterititunnukseksi (''d'úirt''), joten sekä Ulsterissa että Connachtissa analogiamuodot ''níor 'úirt, nár 'úirt, gur 'úirt'' ja autonominen muoto ''húradh'' standardimuotojen ''ní dhúirt, nach ndúirt, go ndúirt, dúradh'' sijasta ovat varsin tavallisia.
 
Verbin ''faigh/fáil'' "löytää, saada" preteriti muodostetaan vartalosta ''fuair'': ''fuair mé, fuair tú...'', impersonaalimuoto ''fuarthas''. Connachtin murteissa esiintyy lisäksi täysin epäsäännöllinen impersonaalimuoto ''fríth'' tai ''frítheadh''. Fuair-vartalosta johdettujen muotojen kanssa käytetään poikkeuksetta partikkeleita go, ní, nach jne. Lisäksi ní-partikkeli ei heikennä, vaan pimentää: ''ní bhfuair''. Sitä vastoin ''chan''-partikkeli heikentää aina: ''chan fhuair''.
 
 
Verbin ''tabhair/tabhairt'' "antaa, viedä" preteriti (ja monet muutkin muodot) luodaan vartalosta ''t(h)ug-'': ''thug mé, thug tú, thug sé...thug siad; tugadh''. Yleensä käytetään -r-loppuisia partikkeleita: ''níor thug mé''. Munsterin lisäksi myös Ulsterissa esiintyy sellaisia muotoja kuin ''ní thug'', ''go dtug'' (ja koska kyse on Ulsterista, myös ''cha dtug''), mutta impersonaalimuodossa on Ulsterissa aina -r: ''níor tugadh'', ''char tugadh''.
 
 
Verbin ''ith/ithe'' preteriti on nykykielessä täysin säännöllinen: ''d'ith, níor ith'' jne. Vanha epäsäännöllinen preteriti ''d'uaidh'' saattaa hyvin harvoin vilahtaa murteellisissa sanonnoissa (ainoa tämän kirjoittajan tuntema esimerkki on idiomaattinen ilmaus ''ocras an cheapaire nár uaidh tú'' = "sen voileivän nälkä, jota et syönyt", ts. turhanaikainen menetettyjen mahdollisuuksien itkeskely; kielikuva olisi täysin ymmärrettävä, vaikka sanonta säännöllistettäisiin muotoon ''ocras an cheapaire nár ith tú'', eikä jälkimmäistäkään versiota voine pitää virheenä).
 
=== Futuuri ===
 
=== Konditionaali ===
 
=== Imperfekti ("Habitual Past Tense") ===
 
=== Konjunktiivit ("Subjunctive") ===
 
=== Verbipartikkelit ===
 
=== Verbaalisubstantiivi ===
 
=== Verbin partisiippi ===
 
== Prepositiot ==
 
== Lauseoppi ==
 
=== Päälause ===
 
=== Sivulause ===
 
=== Lauseenvastike ===
 
== Murteet ==
 
=== Munsterin murre ===
 
=== Connachtin murre ===
 
=== Ulsterin murre ===
 
[[Luokka:Kielet]]
 
[[en:Irish]]