Ero sivun ”Fysiikan oppikirja/Ydin ja ydinsäteily” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 13:
Alfahajoamisessa ydin lähettää eli emittoi alfahiukkasen, joka koostuu kahdesta protonista ja kahdesta neutronista. Käytännössä alfahiukkanen on siis heliumydin. Alfahiukkasen poistuttua ytimen massaluku pienenee neljällä ja protoniluku kahdella, joten hajoamisen tuloksena muodostunut ydin on kaksi paikkaa alkuperäistä ydintä edellä jaksollisessa järjestelmässä. Alfasäteilyä hyödynnetään esimerkiksi palohälyttimissä. Suuren kokonsa vuoksi alfahiukanen ionisoi voimakkaasti kohtaamaansa ainetta, ja on ihmiselle vaarallista. Suuren kokonsa ja sähkövarauksen takia alfahiukkasen kantama ilmassa on kuitenkin vain kymmeniä senttejä, ja paperiarkki riittää pysäyttämään sen.
 
Beetahajoamisessa ydin lähettää joko elektronin ja antineutriinon (B- -hajoaminen) tai positronin ja neutriinon (B+ -hajoaminen). B- -hajoamisen tapauksessa yksi ytimen protoneistaneutroneista muuttuu neutroniksiprotoniksi, ja ydin emittoi elektronin ja antineutriinon. B+ -hajoamisessa protoni muuttuu vastaavasti neutroniksi, ja ydin emittoi positronin ja neutriinon. Massaluku pysyy kummassakin tapauksessa samana, mutta B- -hajoamisessa protoniluku kasvaa yhdellä ja B+ -hajoamisessa pienenee yhdellä.
 
Radioaktiivisen kappaleen aktiivisuus ilmaisee, kuinka monta ydinsäteilyhiukkasta kappaleesta lähtee sekunnissa. Radioaktiivisen aineen puoliintumisajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka kuluessa näytteen aktiivisuus vähenee puoleen alkuperäisestä.