Ero sivun ”Säveltäminen/Säveltäminen sinfoniaorkesterille” versioiden välillä

no nyt artikkeli on paremmassa kunnossa
(perusteellista uudelleenmuotoilua, jatkan loppuun myöhemmin)
(no nyt artikkeli on paremmassa kunnossa)
Luonnollisesti kannattaa tehdä sellainen, mikä tuntuu itsestä sopivammalta. Se ei ole kuitenkaan itsestään selvä millaisella tulee olemaan menestymismahdollisuuksia. Voi säveltää kuitenkin vaikka jollain perinteisellä tyylillä, mikäli siinä on riittävästi myös jotain uutta annettavaa. Kun päämääräksi asetetaan vähintäänkin esityskelpoisuus ollaan jo pitkällä. Tarvitaan kuitenkin paljon opiskelua, sekä toisten- jo menestyneiden sävellysten tuntemusta, ennen kun voi tietää millainen sävellys tulee menestymään.
 
=== Millaisen sinfonian pystynpystyy säveltämään? ===
 
Ellet opi ensin ymmärtämään mitä sinfonian säveltäminen vaatii, et pysty säveltämään minkäänlaista. Ei riitä, että teoriat on opittu ja toisten sävellykset tutkittu, tarvitaan lisäksi keinoja joilla sävellystyötä voidaan hallita koko sen ajan, mikä siihen tulee kulumaan. Lyhyenkin sinfonian säveltämiseen menee ammattilaiselta 3 kk ja aloittelijalta luultavasti 1vvuosi. Siinä ajassa alkuperäinen suunnitelma muuttuu vähän väliä, eikä loppua ole näkyvissä.
 
Nämä ongelmat voi välttää vain huolellisella etukäteissuunnittelulla. Mutta miten suunnitella sinfonia etukäteen ellei ole aikaisemmin säveltänyt puhumattakaan suunnitellut. Voi aloittaa vaikka seuraavan rungon pohjalta:
=== Mikä on kohderyhmä? ===
 
Sinfonia voidaan ajatella tuotteeksi, jolla on tietty kohderyhmä, joille se on tarkoitettu. Kohderyhmiä on tavallaan useita:
 
Kohderyhmiä on tavallaan useita:
 
* ensiksi, mikäli olet aloitteleva säveltäjä, sävellys on hyväksytettävä jollain ammattilaisella
* seuraavaksi sinfoniaorkesterilla (intendentti, ylikapellimestari, taiteellinen johtaja)
* sitten tulee konserttiyleisö (aktiiviset musiikinharrastajat, musiikinopiskelijat, tavalliset satunnaiset matkailijat
* ja lopuksi konsertin arvostelijat (lehtiarvostelu, ammattilaiset, orkesteri).
 
Vaikka kohderyhmät ovat mitä vaativampia, ITSEOPISKELIJAmyös VOIitseopiskelija AIVANvoi HYVINaivan SÄVELTÄÄhyvin SINFONIANsäveltää sinfonian.
 
Sillä enpä olisi muuten oppinut sinfonian- tai minkään muunkaan sävellyksen säveltämistä, ainakaan tällä tasolla ja näin ymmärtäen.
 
== Suunnittelu ==
=== Miksi suunnitella sinfonia? Millainen? ===
 
Sinfonia on tarkoitettu suurelle orkesterille konsertissa esitettäväksi sävellykseksi. Sinfonian esitysaika on tavallisesti 20 – 60 min. Sinfonialla säveltäjä haluaa ilmaista musiikillisin keinoin fyysisiä, psyykkisiä tai abstrakteja tapahtumia tai tunnelmia/tunteita, pelkän tietyn tunnelman luominenkin voisi olla säveltäjän päämääränä. Tähän tarkoitukseen sinfonia soitinmusiikkina sopii mainiosti, ovathan sinfoniaorkesteri ja sen soittimet mitä parhaita tunnelman luojia taitavien soittajien sekä kapellimestarin käsissä.
Sinfonia on tarkoitettu suurelle orkesterille konsertissa esitettäväksi sävellykseksi.
 
Sinfonian esitysaika on tavallisesti 20 – 60 min.
 
Sinfonialla säveltäjä haluaa ilmaista musiikillisin keinoin fyysisiä, psyykkisiä tai abstrakteja tapahtumia tai tunnelmia/tunteita, pelkän tietyn tunnelman luominenkin voisi olla säveltäjän päämääränä.
 
Tähän tarkoitukseen sinfonia soitinmusiikkina sopii mainiosti, ovathan sinfoniaorkesteri ja sen soittimet, mitä parhaita tunnelman luojia, taitavien soittajien, sekä kapellimestarin käsissä.
 
=== Miten suunnitella? Mitä suunnitelluun tarvitaan? ===
# Säveltäminen alkaa heti, kun siihen on keksitty sopiva idea, alku, motiivi tai teema. Työ jatkuu sävellyksen etenemisen määräämällä, tai osoittamalla tavalla. Etenemistä ideoidaan samalla kun sävellystyö etenee. Tämä tapa sopii lyhyille sävellyksille.
# Säveltäjä hahmottelee ensin mielessään koko sävellyksen alusta loppuun, niin hyvin kuin se on mahdollista ja aloittaa vasta tämän jälkeen varsinaisen sävellystyön. Menetelmä sopii kokeneille säveltäjille enintään 20 minuutin pituisilla sävellyksillä?
# Sävellys ideoidaan ja suunnitellaan paperilla sanallisesti, mahdollisimman tarkkaan. Sävellystyö seuraa suunnitelmaa koko sävellyksen ajan mahdollisine muutoksineen. Tarkan suunnittelun ansiosta on mahdollista säveltää halutun muotoinen ja sisältöinen sävellys, esim. tilaustyönä. Paperille suunniteltuna on mahdollista ideoida hyvinkin monimutkaisia ja aivan uusia muotoja sekä tekniikoita /tai rakennelmia. Sävellyksen pituus ei aseta rajoituksia.
 
Huom! Kaikissa ryhmissä, sekä ideointi että suunnittelu tapahtuu jonkun soittimen kanssa.
 
Sinfonian laajuudesta johtuen, kokonaista sinfoniaa sävellyksenä ei voi kerralla miettiä ja sisäistää selväksi suunnitelmaksi, – puhumattakaan siitä, että kaikki sävelet, soinnutukset, osat jaksotuksineen, orkestrointi sekä lukemattomat muut tekijät kirkastuisivat mielessä ja pysyisivät siellä, myös koko säveltämisen ajanjakson- eli jopa vuosia.
 
Tarvitaan siis menetelmä, millä sävellystyö voidaan suunnitella. Sävellystyön suunnittelun onnistumisen lähtökohtana on musiikin kielen hallitseminen.
 
Kielen oppii musiikinteorian oppikirjoista. Suunnittelu on suoritettava tietyissä vaiheissa, suunnitelman pitäisi ohjata säveltämistä, eikä päinvastoin niin, että sävellys alkaa elämään ja kulkemaan omaa hallitsematonta rataansa (ajopuuteoria).
 
Suunnittelun vaiheet:
 
==== Ideointivaihe ====
 
tämäIdeointi on kaiken lähtökohta sävellystä aloitettaessa, pitäähän säveltäjällä olla jokin idea mihin sävellys perustuu. Ideaa voi kehitellä pelkän ajatuksen voimalla. Idea kehittyy pikkuhiljaa tai sitten yhtäkkiä, sängyssä aamulla, jossain erikoisessa tilanteessa, missä tahansa:
 
* idean voi vapaasti kehitellä vaikka hyttysen lennosta, mikäli osaa
* idea on myös se, kun sävelletään ilman mitään kiinnekohtaa, pelkästään mielikuvia luoden
 
Ennen kuin idean voi hyväksyä jatkokehittelyyn, siihen on keksittävä paljon erilaisia musiikillisia tulkintamahdollisuuksia.
 
==== Tavoitteiden asetteluvaihe ====
 
Tässä määritellään jo tarkemmin millaisia tilanteita, tapahtumia tai tunnelmia aiotaan sävellyksessä musiikin keinoin käsitellä. Esimerkiksi meriaiheisessa sävellyksessä voisi olla neljä osaa,:
 
* I = kaunis meri -idylli
* II = myrsky
* III = haaksirikko
Keinojen suunnitteluvaiheessa suunnitellaan millaisin keinoin tavoitteet voi toteuttaa.
 
Tässä vaiheessa tarvitaan jo muistiinpanoja, sillä keinot ovat mitä moninaisemmat, riittää kuitenkin esimerkiksi pelkkä maininta;:
 
* I-osa on sonaattimuotoinen, siinä kuvataan kaunista meri-idylliä, osa on kaksitaitteinen joista ensimmäinen adagio/dolce ja toinen andante/forte. I-osan tarkoituksena on luoda turvallinen, mutta kuitenkin hieman arvoituksellinen tunnelma. Soinnutus tonaali- voittoinen.
* II-osa myrsky, on kolmitaitteinen forte - forte fortissimo, osa alkaa heti allegrossa raivokkaasti (furioso), motiivit ja teemat kehittyvä voimakkaasti, taitteet tuovat vaihtuessaan useita, vahvoja modulaatioita. Soinnutus modaalivoittoinenmodaali-voittoinen.
* III-osa voisi sitten olla modernimpaa tyyliä, ehkäpä vaikka ad libitum (vapaasti mielen mukaan), tämän osan säveltäjä voisi säveltää impulsiivisesti hetken mielentilan mukaan, ainoa ennalta tehty tavoite olisi tällöin kauhu. Soinnutus noudattaa pitkälle sävellajitonta linjaa.
* IV-osa on viisitaitteinen rondo, tässä osassa on tarkka määritelmä osien rakenteesta sekä niiden järjestyksestä, rakenne kuvataan kirjaimin ABACA, (kirjaimien tarkoitus selviää musiikin teorian oppikirjoista). Rondo-nimi selittää myös säveltäjälle millaisesta sävellysmuodosta on kysymys. Osan musiikillisena tavoitteena on kuvata tunnelmia haaksirikosta pelastumisen jälkeen.
 
Millaiset ovat osa IV:n keinot ja kuinka ne tuodaan sävellyksessä esille, on vaikea suunnitteluvaiheessa tietää. Keinoihin vaikuttaa suuresti se millaisia I-III:sta tulee ja mitä musiikillisia aineksia ne sisältävät.
Osan musiikillisena tavoitteena on kuvata tunnelmia haaksirikosta pelastumisen jälkeen.
 
Viimeisessä osassa tulisi käsitellä osien I-III motiiveja ja teemoja. Näin käsiteltynä sävellys tavallaan selittää kaikki aikaisemmat osat, purkaa sinne jääneet jännitykset ja ennen kaikkea tekee ymmärrettäväksi, ehkä hyvinkin vaikean ja epäselvän tekstuurin mitä säveltäjä on tarkoituksellisesti käyttänyt.
Millaiset ovat osa IV:n keinot ja kuinka ne tuodaan sävellyksessä esille, on vaikea suunnitteluvaiheessa tietää.
 
Keinovalikoimiin kannattaa kirjata myös, mitä soittimia tai niiden yhdistelmiä voisi käyttää tietyn tunnelman luomiseksi. Samoin tunnelmatavoitteita on hyvä yksilöidä tarkemmin ja lisätä niitä suunnitelmaan sitä mukaan, kun niitä tulee mieleen. Myös yksilöidyt sointukulut voi kirjoittaa muistiin, mikäli se on tarpeellista.
Keinoihin vaikuttaa suuresti se millaisia I-III:sta tulee ja mitä musiikillisia aineksia ne sisältävät.
 
Viimeisessä osassa tulisi käsitellä I-III osien motiiveja ja teemoja, näin käsiteltynä sävellys tavallaan selittää kaikki aikaisemmat osat, purkaa sinne jääneet jännitykset ja ennen kaikkea tekee ymmärrettäväksi, ehkä hyvinkin vaikean ja epäselvän tekstuurin mitä säveltäjä on tarkoituksellisesti käyttänyt.
 
Keinovalikoimiin kannattaa kirjata myös, mitä soittimia / yhdistelmiä voisi käyttää tietyn tunnelman luomiseksi.
 
Samoin tunnelmatavoitteita on hyvä yksilöidä tarkemmin ja lisätä niitä suunnitelmaan sitä mukaan, kun niitä tulee mieleen.
 
Myös yksilöidyt sointukulut voi kirjoittaa muistiin, mikäli se on tarpeellista.
 
=== Suunnitelman toteuttaminen / sävellystyön aloittaminen ===
 
OlemmeNyt nyton suunnitelleetsuunniteltu sävellyksen puitteet. Puitteet olisi opeteltava ulkoa niin hyvin, että kun säveltäminen alkaa puitteita ei tarvitse enää erikseen miettiä, ne ovat vaan koko ajan taustalla, ohjaamassa sävellyksen kulkua ja etenemistä oikeaan, haluttuun -suuntaan.
 
Tässä vaiheessa olet jo säveltänyt ainakin mielessäsi erilaisia lyhyitä kohtia tulevaan sävellykseen, mutta kun aloitat kirjoittamaan sävellyksen ensimmäisiä tahteja muista kokonais-suunnitelma ja vertaa kirjoittamaasi siihen.
 
Tässä vaiheessa olet jo säveltänyt ainakin mielessäsi erilaisia lyhyitä kohtia tulevaan sävellykseen, mutta kun aloitat kirjoittamaan sävellyksen ensimmäisiä tahteja muista kokonaissuunnitelma ja vertaa kirjoittamaasi siihen.
 
Muutama ensimmäinen tahti on sävellyksen tärkein ja vaativin sävellystapahtuma:
* näistä tahdeista riippuu miten jatketaan, mutta vaikka voit itse vaikuttaa jatkoon jonkin verran, aloitettu on kuitenkin käsiteltävä loppuun varsinkin sävellyksen alussa (impressionismissa ei tarvitse)
 
* sävellyksen ensimmäinen motiivi on syytä esitellä heti alussa, muuten tulee turhia jaaritteluita, ellet sitten suunnitellut paljastavasi sitä vasta myöhemmin ja alussa olikin vain yleistä "seurustelua"
* näistä tahdeista riippuu miten jatketaan. Vaikka voit itse vaikuttaa jatkoon jonkin verran, aloitettu on kuitenkin käsiteltävä loppuun varsinkin sävellyksen alussa. (impressionismissa ei tarvitse)
* sävellyksen ensimmäinen motiivi on syytä esitellä heti alussa, muuten tulee turhia jaaritteluita, ellet sitten suunnitellut paljastavasi sitä vasta myöhemmin ja alussa olikin vain yleistä ”seurustelua”
* sävellys muistetaan parhaiten alusta ja vielä paremmin lopusta, mikäli kuuntelija on vielä hereillä
* sävellyksen alku voi ratkaista heti kuulijalle, miellyttääkö se tai hyväksynköhyväksyykö sävellyksen
* hyvä sävellys ei selittelyä kaipaa, jos alku miellyttää se voi tämän jälkeen olla mitä eriskummallisin, mikäli sävellyksestä myöhemmin selviää alussa esitetyn kummallisuuden tarkoitus.
 
== Rakennusosat ==
=== Motiivit ja teemat ===
 
''Motiivit ja teemat'' ovat musiikin aineksia.
 
Kaikki sävellykset sisältävät motiivin. Motiivi syntyy heti sävellyksen alussa tai ainakin heti lyhyen alkuäänen tai soinnun jälkeen. Motiivi on se pieni sävel- tai rytmikuvio, tai vain 2-3 säveltä tietyssä järjestyksessä, jota sitten aletaan kehittelemään melodioiksi ja teemoiksi. Ollakseen motiivi, sitä on toistettava monta kertaa sävellyksen aikana, joko sellaisenaan tai muuntuneena. Motiiveja voi olla useampia, jotka ovat vastakkaisia tai sukua keskenään. Vaikka haluaisit, et voi säveltää ilman sävellyksessä esiintyviä motiiveja, sillä ilman motiivia sävellyksessä on vain yksi sävel. Tietenkin impressionismissa se on jonkin verran mahdollista.
Kaikki sävellykset sisältävät motiivin.
 
Teema voi hahmottua melodiseksi kokonaisuudeksi, joskin pienet rytmiset ja harmoniset tekijät ovat keskeisiä. Teema voi olla eri pituinen, toistuva, eri sävelkorkuinen ja muuttuu varioiden, että kehitellen. Teema alkaa tavallisesti toonikateholla ja päättyy toonikaan tai dominanttiin. Moduloituna päätyy huippusävellajiin.
Motiivi syntyy heti sävellyksen alussa tai ainakin heti lyhyen alkuäänen tai soinnun jälkeen.
 
Motiivi on se pieni sävel- tai rytmikuvio, tai vain 2-3 säveltä tietyssä järjestyksessä, jota sitten aletaan kehittelemään melodioiksi ja teemoiksi.
 
Ollakseen motiivi, sitä on toistettava monta kertaa sävellyksen aikana, joko sellaisenaan tai muuntuneena.
 
Motiiveja voi olla useampia, jotka ovat vastakkaisia tai sukua keskenään.
 
Vaikka haluaisit, et voi säveltää ilman sävellyksessä esiintyviä motiiveja, sillä ilman motiivia sävellyksessä on vain yksi sävel. No, tietenkin impressionismissa se on jonkin verran mahdollista.
 
Teema voi hahmottua melodiseksi kokonaisuudeksi, joskin pienet rytmiset ja harmoniset tekijät ovat keskeisiä. Teema voi olla eri pituinen, toistuva, eri sävelkorkuinen ja muuttuu varioiden, että kehitellen.
 
Teema alkaa tavallisesti toonikateholla ja päättyy toonikaan tai dominanttiin. Moduloituna päätyy huippusävellajiin.
 
=== Melodia ===
 
''Melodia'' ei sinfoniassa ole kovin määräävässä asemassa. Melodia sisältää itsessään yhden tai useamman motiivin ja teeman. Mikäli selvästi tunnistettavaa melodiaa ei ole, melodiaksi ymmärretään esimerkiksi sointukulun ylin eli korkeimmalla soiva sävel.
 
Melodia sisältää itsessään motiivin / motiiveja ja teeman.
 
Mikäli selvästi tunnistettavaa melodiaa ei ole, melodiaksi ymmärretään esimerkiksi sointukulun ylin -korkeimmalla soiva sävel.
 
=== Säkeet ===
 
Säkeet muodostavat melodialle, sointukululle, tai rytmille rajakohtia. Rajakohta selventää sävellyksen muotoa. Toisin sanoen tiedetään, missä ollaan menossa tai mitä ollaan tekemässä. Esimerkiksi ensisäe kertoo, että sille on tulossa jatkoa ja tällöin ensisäkeeseen tulee kadenssiksi puolilopuke (I-IV), ja vasta jälkisäkeeseen täyslopuke (I-IV-V-I).
Säkeet muodostavat melodialle, sointukululle, tai rytmille rajakohtia.
 
Rajakohta selventää sävellyksen muotoa.
 
Toisin sanoen tiedetään missä ollaan menossa tai mitä ollaan tekemässä, esim. ensisäe kertoo, että sille on tulossa jatkoa ja tällöin ensisäkeeseen tulee kadenssiksi puolilopuke (I-IV), ja vasta jälkisäkeeseen täyslopuke (I-IV-V-I).
 
=== Säeryhmät ===
 
Säeryhmillä, lausekkeilla ja sikermillä on sama tehtävä kuin säkeillä, nämä muodostuvat vain suuremmista kokonaisuuksista. Näin voi käsittää ja hallita paremmin sävellyksen eri vaiheita sekä mistä se muodostuu.
 
Ja taas, näin voimme käsittää ja hallita paremmin sävellyksen eri vaiheita sekä mistä se muodostuu.
 
Säveltäjä työskentelee tavallisesti siten, että ensin sävelletään säkeitä ja säeryhmiä, jotka ovat kiinteästi toisiinsa liittyviä sekä toisistaan riippuvaisia ja joita on sitten myöhemmin tarkoitus kerrata, joko sellaisenaan, tai erilaisin muunnoksin.
=== Jono- ym. rakenteet ===
 
Jonoilla ja muilla rakenteilla kuvataan sävellyksen kertauksia. Kertauksissa käytetään erilaisia yhdistelmiä, kuten esim. parirakenne, joka on kaksiosainen: ensimmäinen päättyy jännitteeseen (puolilopuke), toinen purkautuu täyslopukkeeseen (kysymys-vastaus). Edelleen hallitaan sitä mitä olemme tekemässä.
Näillä kuvataan sävellyksen kertauksia.
 
Kertauksissa käytetään erilaisia yhdistelmiä, kuten esim. parirakenne; se on kaksi osanen, ensimmäinen päättyy jännitteeseen (puolilopuke), toinen purkautuu täyslopukkeeseen (kysymys-vastaus). Ja edelleen, hallitsemme sitä mitä olemme tekemässä.
 
=== Taite, jakso ===
 
Taite ja jakso ovat sävellyksen selkeitä, suuria rakenneosia. Uusi jakso alkaa tavallisesti huomattavan erilaisella rytmillä, sävellajilla tai soinnilla kuin edellinen. Täytyy kuitenkin muistaa, että sinfonian on oltava ehjä kokonaisuus. Tyylejä, rakenteita, rytmiä, sointukulkuja, sävellysmuotoja ym. voi olla mitä erilaisempia, mutta kaikkien on oltava jollain mielekkäällä tavalla johdannaisia toisistaan.
Nämä ovat sävellyksen selkeitä, suuria rakenneosia.
 
Uusi jakso alkaa tavallisesti huomattavan erilaisella rytmillä, sävellajilla tai soinnilla kuin edellinen.
 
Täytyy kuitenkin muistaa, että sinfonian on oltava ehjä kokonaisuus. Tyylejä, rakenteita, rytmiä, sointukulkuja, sävellysmuotoja ym. voi olla mitä erilaisempia, mutta kaikkien on oltava jollain mielekkäällä tavalla johdannaisia toisistaan.
 
== Sävellysmuoto ==
''Miten käsitellä tai ratkaista sävellysmuotojen valinta, yksiääninen (monofoninen), moniääninen (polyfoninen)?''
 
TarkastellaanpaTarkastellaan kysymystä, vaikka aikaisemman esimerkin, meriaiheisen sävellyssuunnitelman mukaan. Esimerkissä I-osa esittää tyyntä, suloista tunnelmaa merellä.
 
Esimerkissä I-osa esittää tyyntä, suloista tunnelmaa merellä. Kun päätimme näin, päätimme samalla, että osa voi alkaa rauhallisella yksiäänisellä sävellysmuodolla.
 
Kuvaan tulee mukaan hitaasti aaltoilevia ihanasti keinuttavia laineita, tämän kuvaamiseen tarvitsemme moniäänisen sävellysmuodon. Moniäänisistä muodoista voisimme valita fuugan.
 
Fuuga rakentuu imitaatioperiaatteella yhdelle tunnusomaiselle teemalle, siinä on 3-5 ääntä, sama lyhyehkö aihe ja teema kiertää äänestä toiseen. Fuuga alkaa yleensä yksiäänisenä.
 
HuomKun päätettiin näin, päätettiin samalla, että osa voi alkaa rauhallisella yksiäänisellä sävellysmuodolla. Kuvaan tulee mukaan hitaasti aaltoilevia ihanasti keinuttavia laineita, tämän kuvaamiseen tarvitsemme moniäänisen sävellysmuodon. Moniäänisistä muodoista voisimme valita fuugan. Fuuga rakentuu imitaatioperiaatteella yhdelle tunnusomaiselle teemalle, siinä on 3-5 ääntä, sama lyhyehkö aihe ja teema kiertää äänestä toiseen. Fuuga alkaa yleensä yksiäänisenä. yksiäänisyysYksiäänisyys ei tarkoita tässä yhteydessä yhtä soitinääntä, vaan se tarkoittaa yhtä samanaikaisesti soivaa, tunnistettavaa melodiaa tai teemaa.
 
Siis päätimme jo sävellyksen suunnitteluvaiheessa päätettiin mitä sävellysmuotoa tulemme mahdollisesti tullaan käyttämään.
 
== Soinnutus, soitinnus, orkestrointi ==
=== Soinnutus ===
 
''Soinnutuksesta'' on olemassa runsaasti oppikirjoja, sekä muuta aineistoa esimerkiksi Internetissä. Oppikirjat kertovat vain sen, kuinka soinnutus perinteisesti on suoritettu.
 
Soinnuttamista kuvataan rakentamiseksi, siinä sointujen kululla, siis sointujen erityylisellä järjestyksellä, rakennetaan mielikuvia haluttuun tarkoitukseen. Rauhallisuutta esitetään tonaalisella sekä rauhattomuutta ja jännitystä modaalisella sointurakenteella.
En ryhdy tästä aiheesta enempää selvittämään. Haluan kuitenkin esittää, että oppikirjat kertovat vain sen, kuinka soinnutus perinteisesti on suoritettu.
 
Sisältääpä sävellys mitä säveliä tahansa, niin se sisältää aina jonkin soinnun. Vaikka soitat kaikkia oktaavin ääniä samanaikaisesti, se on silti sointu, mutta sen käyttökelpoisuus on sitten eri asia. Voit rakentaa pelkällä tunteella mitä onnistuneempia sointuja ja niiden kulkuja. Mitään sääntöä ei ole pakottamassa, kysymys on ainoastaan siitä, miten kuulija sen ymmärtää ja hyväksyy. Lapsellisuuksia täytyy välttää, ne osoittavat vain osaamattomuutta.
Soinnuttamista kuvataan rakentamiseksi, siinä sointujen kululla, siis sointujen erityylisellä järjestyksellä, rakennetaan mielikuvia haluttuun tarkoitukseen.
 
Rauhallisuutta esitetään tonaalisella- ja rauhattomuutta, sekä jännitystä modaalisella sointurakenteella.
 
Sisältääpä sävellys mitä säveliä tahansa, niin se sisältää aina jonkin soinnun. Vaikka soitat kaikkia oktaavin ääniä samanaikaisesti, se on silti sointu (eri asia vaan kuinka käyttökelpoinen).
 
Voit rakentaa pelkällä tunteella mitä onnistuneempia sointuja ja niiden kulkuja. Mitään sääntöä ei ole pakottamassa, kysymys on ainoastaan siitä, miten kuulija sen ymmärtää ja hyväksyy.
 
Lapsellisuuksia täytyy välttää, ne osoittavat vain osaamattomuutta.
 
=== Soitinnus ===
 
Soitinnus on tapa kirjoittaa orkesterille. Se edellyttää tietoa mm. soittimien teknisistä ja soinnillisista ominaisuuksista. Sinfonian säveltäminen vaatii ehdottomasti soittimien käytön sekä nuotinkirjoituksen tuntemusta eri soittimille. Yksi hyvä soitinopas löytyy [http://www.jyu.fi/move/koulutus/soitintaulukko/index.htm täältä].
''Soitinnus'' on tapa kirjoittaa orkesterille.
 
Se edellyttää tietoa mm. soittimien teknisistä ja soinnillisista ominaisuuksista. Soitinnukseen kuuluvat eri soitinryhmien yhteissoiton erityispiirteet, esim. tasapaino-ongelmat dynamiikan eri tasoilla. Soitinnusta on vaikea oppia ymmärtämään. Pelkkä toisten säveltäjien esitysten kuunteleminen ei riitä. Parhaiten oppii ymmärtämään, kun oikea sinfoniaorkesteri esittää oman sävellyksen.
 
Soitinnusta on vaikea oppia ymmärtämään.
 
Pelkkä toisten säveltäjien esitysten kuunteleminen ei riitä.
 
Parhaiten oppii ymmärtämään, kun oikea sinfoniaorkesteri esittää oman sävellyksen.
 
Tietokoneella säveltämisestä on jonkin verran hyötyä, jos saat sävellyksesi kuulostamaan hyvältä tietokoneen vakio-äänikortin soittimilla, niin soitinvalinta on jo aika hyvin onnistunut.
 
Tietokoneella saadaan kuitenkin joskus aivan väärä, kauhea kuva sävellyksestä.
 
Tietokoneella säveltämisestä on jonkin verran hyötyä, jos saat sävellyksesi kuulostamaan hyvältä tietokoneen vakio-äänikortin soittimilla, niin soitinvalinta on jo aika hyvin onnistunut. Tietokoneella saadaan kuitenkin joskus aivan väärä, kauhea kuva sävellyksestä.
Kokeile vaikka miltä kuulostaa Sibeliuksen 2:n sinfonian ensimmäisen osan alun tenutossa (pidättäen) soivat jouset.
 
Sinfonian säveltäminen vaatii ehdottomasti soittimien käytön sekä nuotinkirjoituksen tuntemusta eri soittimille.
 
Aika hyvä soitinopas löytyy netistä: [http://www.jyu.fi/move/koulutus/soitintaulukko/index.htm].
 
=== Orkestrointi ===
 
Orkestrointia on vaikea selittää, koska se muistuttaa läheisesti soitinnusta. Ehkä suurin ero on siinä, kun soitinnus tarkoittaa soittimien tai soitinryhmien teknisiä ja äänellisiä ominaisuuksia ja käyttötapaa, niin orkestrointi käsittelee esimerkiksi sitä kuinka paljon tai missä kohdassa kutakin soitinta tai ryhmää käytetään.
Tämä onkin vähän vaikeammin selitettävissä oleva säveltäjän toimenpide.
 
Tätä vaihetta sävellystyössä voisi kuvailla esimerkiksi vaiheeksi, missä päätetään orkesterin soinnin vahvuudesta (kuinka monta ja mitä soittimia valitaan), sekä millä sävelkorkeudella sävellys yleisilmeeltään kulloinkin soi. Se on siis kaikkein tärkeimpiä tekijöitä sävellystyössä, mutta oppikirjoissa vähemmän käsitelty alue.
Vaikea siksi, että se muistuttaa läheisesti soitinnusta. Ehkä suurin ero on siinä, kun soitinnus tarkoittaa soittimien tai soitinryhmien teknisten- tai äänellisten ominaisuuksia / käyttötapaa, niin orkestrointi käsittelee esimerkiksi sitä kuinka paljon tai missä kohdassa kutakin soitinta tai ryhmää käytetään.
 
Lisää orkestroinnista voi lukea Internetissä [http://kunta.riihimaki.fi/rmo/Mt/mt1/17impr.html täältä].
Tätä vaihetta sävellystyössä voisi kuvailla esimerkiksi vaiheeksi, missä päätetään orkesterin soinnin vahvuudesta (kuinka monta ja mitä soittimia valitaan), sekä millä sävelkorkeudella sävellys yleisilmeeltään kulloinkin soi.
 
Siis kaikkein tärkeimpiä tekijöitä sävellystyössä, mutta oppikirjoissa vähemmän käsitelty alue (niin kuin näyttää olevan myös tässä esityksessä).
 
Lisää orkestroinnista voi lukea Internetissä osoitteessa [http://kunta.riihimaki.fi/rmo/Mt/mt1/17impr.html]
 
== Partituuri, nuotinnus ==
 
Partituuri sisältää kaikkien soittimien, tai soitinryhmien nuotit tarkasti määrätyssä järjestyksessä. Se on ainoastaan kapellimestarin käytössä.
 
Ensimmäisellä sivulla soittimet nimetään tavallisesti englannin kielellä koko nimellään ja seuraavilla sivuilla lyhennettynä. Viivastot yhdistetään kaarimerkinnöin soittimien ryhmien mukaan, esim. puupuhaltimet ovat oma ryhmä. Nuotinkirjoituksen tiheys on tärkeä, liian harva johtaa turhiin sivujen kääntöihin ja liian tiheä on vaikea lukea.
Partituuri on ainoastaan kapellimestarin käytössä.
 
Kun jollain soittimella ei ole koko sivulla mitään soittamista, tämän tyhjän nuottiviivaston voi jättää pois (optimoida). On kuitenkin turha poistaa vain muutama viivasto ellei sivulle sovi samalla kahta tai useampaa systeemiä. Systeemillä tarkoitetaan kaikkien viivastojen kokonaisuutta, sivulla voi olla esim. 2 tai useampia viivastokokonaisuutta.
Ensimmäisellä sivulla soittimet nimetään tavallisesti englannin kielellä koko nimellään ja seuraavilla sivuilla lyhennettynä.
 
Viivastot yhdistetään kaarimerkinnöin soittimien ryhmien mukaan, esim. puupuhaltimet ovat oma ryhmä.
 
Nuotinkirjoituksen tiheys on tärkeä, liian harva johtaa turhiin sivujen kääntöihin ja liian tiheä on vaikea lukea.
 
Kun jollain soittimella ei ole koko sivulla mitään soittamista, tämän tyhjän nuottiviivaston voi jättää pois (optimoida).
On kuitenkin turha poistaa vain muutama viivasto ellei sivulle sovi samalla kahta tai useampaa systeemiä.
 
Systeemillä tarkoitetaan kaikkien viivastojen kokonaisuutta, sivulla voi olla esim. 2 tai useampia viivastokokonaisuutta.
Esimerkki 3:sta systeemistä.
 
Piccolo soi oktaavia korkeammalta ja contrabasso oktaavia alemmalta kuin kirjoitetut nuotit osoittavat. Niillä ei siis käytetä 8-viivan nuottiavainta.
 
Huomioitavia asioita:
* Piccolo soi oktaavia korkeammalta ja contrabasso oktaavia alemmalta kuin kirjoitetut nuotit osoittavat. Niillä ei siis käytetä 8-viivan nuottiavainta.
Viuluille on omia erikoismerkkejä, jotka ilmoittavat soittajalle jousen erilaisista käyttötavoista.
* Hengitysmerkkejä ’ ja / käytetään myös muilla kuin puhaltimilla, lyhyillä tauoilla.
* Nousutahdissa voi jättää ennen ensimmäistä säveltä olevat tauot pois.
* Sivujen hankalan selauksen vuoksi, sinfoniaorkesterin nuotituksessa ei käytetä kertausmerkkejä.
* Kun soittimella on esim. yli 10 tahdin tauko, niin viimeiselle tauolle on hyvä kirjoittaa sellaisen soittimen nuotit josta voi parhaiten varmistaa milloin tauko loppuu. Tällöin nuotit kirjoitetaan hieman pienempänä ja viivaston päälle selitys soittimesta.
* Kun soittaja vaihtaa kesken esityksen soitinta, siihen on varattava riittävästi aikaa. Soittimen vaihdosta ilmoitetaan viivaston päällä (esim. Muta 1. Flute, in Piccolo).
* Mikäli patarummuilla vaihdetaan viritystä, merkitään se samoin viivaston päälle (esim. Muta G-D, in B-F).
* Kun samalla viivastolla olevat I-viulut, jakaantuvat kahdeksi, se ilmoitetaan joko, a2. tai div., palatessa yhteen se ilmoitetaan merkinnällä ”Tutti”.
* Kun taas esim. kahdella huilulla a2. tarkoittaa, että molemmat soittavat samaa säveltä (nuottia), mikäli halutaan vain yhden soittavan se merkitään 1.:llä eli vain ykköshuilu soittaa.
* Kun joku soitin soittaa tilapäisesti soolon, merkintätapa on 1. Solo.
* Pitkät soolo-osuudet kirjoitetaan omalle viivastolle.
* Teemojen nuotit ovat kullekin soittimelle tai ryhmälle tarkoitettuja omia nuotteja.
* Varsinkin jousisoittimilla on tärkeää, että nuotteihin ei ahdeta liikaa merkkejä, kaarituksia ym.
 
Ellei säveltäjä halua tiettyjä kohtia soitettavan jollain tietyllä tavalla, on parempi olla laittamatta ja antaa soittajien sopia keskenään jousituksista. Muuten käy niin, että soittajat muuttavat omavaltaisesti sellaisiakin kohtia, jotka ovat artikulaation kannalta tärkeitä olla niin kuin ne ovat. Jos nuoteissa on liikaa tavaraa, soittaja ei tiedä, mikä on tärkeää.
Hengitysmerkkejä ’ ja / käytetään myös muilla kuin puhaltimilla, lyhyillä tauoilla.
 
Nousutahdissa voi jättää ennen ensimmäistä säveltä olevat tauot pois.
 
Sivujen hankalan selauksen vuoksi, sinfoniaorkesterin nuotituksessa ei käytetä kertausmerkkejä.
 
Kun soittimella on esim. yli10 tahdin tauko, niin viimeiselle tauolle on hyvä kirjoittaa sellaisen soittimen nuotit josta voi parhaiten varmistaa milloin tauko loppuu. Tällöin nuotit kirjoitetaan hieman pienempänä ja viivaston päälle selitys soittimesta.
 
Kun soittaja vaihtaa kesken esityksen soitinta, siihen on varattava riittävästi aikaa. Soittimen vaihdosta ilmoitetaan viivaston päällä esim; Muta 1. Flute, in Piccolo.
 
Mikäli patarummuilla vaihdetaan viritystä, merkitään se samoin viivaston päälle esim; Muta G-D, in B-F.
 
Kun samalla viivastolla olevat I-viulut, jakaantuvat kahdeksi, se ilmoitetaan joko, a2. tai div., palatessa yhteen se ilmoitetaan merkinnällä ”Tutti”.
 
Kun taas esim. kahdella huilulla a2. tarkoittaa, että molemmat soittavat samaa säveltä (nuottia), mikäli halutaan vain yhden soittavan se merkitään 1. :llä eli vain ykköshuilu soittaa.
 
Kun joku soitin soittaa tilapäisesti soolon, merkintätapa on, 1. Solo.
 
Pitkät soolo-osuudet kirjoitetaan omalle viivastolle.
 
Teemojen nuotit ovat kullekin soittimelle tai ryhmälle tarkoitettuja omia nuotteja.
 
Varsinkin jousisoittimilla on tärkeää, että nuotteihin ei ahdeta liikaa merkkejä, kaarituksia ym.
 
Ellei säveltäjä halua tiettyjä kohtia soitettavan jollain tietyllä tavalla, on parempi olla laittamatta ja antaa soittajien sopia keskenään jousituksista.
 
Muuten käy niin, että soittajat muuttavat omavaltaisesti sellaisiakin kohtia, jotka ovat artikulaation kannalta tärkeitä olla niin kuin ne ovat. Jos nuoteissa on liikaa tavaraa, soittaja ei tiedä, mikä on tärkeää.
 
== Tarvitaanko teoriaa? ==
 
Voinko unohtaa kaikki teoriat ja säveltää kokonaan uuden ja ainutlaatuisen sekä omaperäisen sinfonian? Tietysti ja niin olisi suotavaakin. Aikaisemmilla tyyleillähän oli jo sävelletty ”hukuttava”"hukuttava" määrä kaikkia mahdollisia sinfonioita. Mutta kyetäksesi säveltämään aivan uutta, et voi tietää mikä on uutta, ellet tiedä mitä se vanha oikein on.
 
Mutta kyetäksesi säveltämään aivan uutta, et voi tietää mikä on uutta, ellet tiedä mitä se vanha oikein on.
Ilman omakohtaista kokemusta, tai hyvin syvällistä aikaisempien sävellystyylien tutkimista, on todella vaikea selvittää kyseistä sävellyshistoriaa. Kun yliopistossa väitöksentekijä tutkii vaikkapa Sibeliuksen 7:ttä sinfoniaa väitöstänsä varten, siinä kuluu helpostikin yksi vuosi.
 
Kun yliopistossa väitöksentekijä tutkii vaikkapa Sibeliuksen 7:ttä sinfoniaa väitöstänsä varten, siinä kuluu helpostikin yksi vuosi.
 
Perinteisenkään sinfonian säveltäminen ei ole mahdollista ilman monipuolista sävellyskokemusta.
Sanotaan, että vasta 10:nen sävellyksen jälkeen alkaa tulla vähän järkevämpiä sävellyksiä.
 
Ei kuitenkaan kannata heti lähteä keksimään aivan uutta. Ainakin alussa kannattaa säveltää aiemmin tunnetuilla sävellystyyleillä. Jos kuitenkin onnistut siinä, olet aikamme musiikkinero. Myös itseopiskelijoista löytyy kuitenkin sellaisia lahjakkuuksia, jotka voivat säveltää sinfonian.
Vastaukseni on siis, ei kannata.
 
Ainakin alussa kannattaa säveltää aiemmin tunnetuilla sävellystyyleillä.
 
Jos kuitenkin onnistut siinä, olet aikamme musiikkinero.
 
En ollenkaan vähättele etteikö sellaisia neroja löytyisi, itse asiassa koko tämä minun esitykseni lähtee siitä olettamuksesta, että myös itseopiskelijoista löytyy sellaisia lahjakkuuksia jotka voivat säveltää sinfonian.
 
KuitenkinMusiikin niin,teoria ettäkannattaa musiikinteoria onkuitenkin ensin luettuolla luettuna ja opittu, mikä oli myös tämän esitykseni lähtökohtaopittuna. Historia tuntee kuitenkin tapauksia, missä maailman kuuluisimmat säveltäjät eivät osaa edes nuotinkirjoitusta.
 
[[Luokka:Säveltäminen|Säveltäminen sinfoniaorkesterille]]
211

muokkausta