|
* [[/Mutaatiot/]]
==* [[/Substantiivit ==/]]
Iirin substantiivit jakaantuvat kahteen sukuun - maskuliiniin ja feminiiniin - ja niillä on nykykielessä kolme elävää sijamuotoa: nominatiivi, genetiivi ja vokatiivi (puhuttelusija). Erityistä datiivimuotoa ei nykystandardi tunnusta, vaikka siitä onkin jäljellä kivettyneitä jäänteitä. Silloin kun se esiintyy, se esiintyy yksinkertaisten prepositioiden jäljessä.
=== Substantiivit ja määräinen artikkeli ===
Iirissä ei ole epämääräistä artikkelia, ainoastaan määräinen. Artikkelittomat substantiivit ovat lähtökohtaisesti epämääräisiä.
Maskuliinisuudella ja feminiinisyydellä on merkitystä siltä kannalta, millaisia mutaatioita sanassa esiintyy määräisen artikkelin jälkeen. Määräinen artikkeli on yksikön nominatiivissa ''an'', monikon nominatiivissa ja genetiivissä ''na''. Maskuliinien genetiivissä artikkelin muoto on ''an'', feminiinien genetiivissä ''na''.
Yksikössä ''an'' aiheuttaa heikennyksen maskuliinien genetiivissä ja feminiinien nominatiivissa. ''Na'' lisää h:n vokaalialkuisiin sanoihin feminiinin genetiivissä ja monikon nominatiivissa, mutta monikon genetiivin ''na'' pimentää.
Jos määräisen artikkelin edellä on jokin yksinkertainen prepositio, esim. ''ag'' "luona, kohdalla, omistuksessa", ''ar'' "päällä" ym., se ei aiheuta muutoksia monikollisen artikkelin jälkeisen substantiivin alkuäänteisiin. Sitä vastoin yksikössä yhdistelmä "yksinkertainen prepositio" + "määräinen artikkeli" tavallisesti pimentää alkukonsonantin. Tärkeimmät poikkeukset tästä ovat yhdistelmät ''sa'', ''san'' (sama kuin ''ins an'', tulee prepositiosta ''i'' -ssa, -ssä ja artikkelista ''an'') sekä ''don'' ja ''den'' (''do'' -lle tai ''de'' -lta sulautuneena määräiseen artikkeliin), jotka tavallisesti heikentävät. Murteittain nämäkin yhdistelmät saattavat pimentää; toisaalta Ulsterin murteessa myös kaikki pimentävät yhdistelmät heikentävät. Vrt. seuraavia esimerkkejä:
'''Yleissääntö''': ''ag an bhfear'' "miehellä" (Munster, Connacht ja standardi), ''ag an fhear'' "miehellä" (Ulster)
'''Don, den''': ''don fhear'' "miehelle" (Ulster, Connacht ja standardi), ''don bhfear'' "miehelle" (Munster)
'''Sa/san (<- ins an)''': ''sa cheantar'' "seudulla" (Ulster, Munster ja standardi); ''sa gceantar'' (Connacht).
=== Substantiivien taivutus ===
Tavallinen tapa taivuttaa maskuliineja genetiivissä on viimeisen konsonantin muuttaminen leveästä ahtaaksi lisäämällä sen eteen ''-i-'': ''scéal'' "tarina", ''fear inste an scéil'' "tarinan kertonut mies". Jos tällainen maskuliini päättyy ''-ach'', ''ch'' muuttuu genetiivissä ''gh'':ksi: ''státseirbhíseach'' "valtion virkamies", gen. ''státseirbhísigh''. Tällä tavalla taipuvien maskuliinien monikko muodostetaan usein (mutta ei läheskään aina) samalla tavalla kuin niiden yksikön genetiivi; tällaisessa tapauksessa monikon genetiivi on samanlainen kuin yksikön nominatiivi.
Tavallinen tapa taivuttaa feminiinejä genetiivissä on lisätä loppuun ''-e''. Jos viimeinen konsonantti on leveä, se muuttuu ahtaaksi: ''fuinneog'' "ikkuna", ''fráma na fuinneoige'' "ikkunan kehys". Tällä tavalla taipuu vain pari maskuliinia, ennen muuta ''im'' "voi", gen. ''ime'', ja ''sliabh'' vuori, gen. ''sléibhe''. (Vokaalinmuutos ''ia''->''éi'' on varsin tavallinen, kun loppukonsonantti muuttuu leveästä ahtaaksi, vrt. esim. maskuliinia ''iasc'' "kala", gen. ja monikko ''éisc''.) Feminiinit, jotka loppuvat ''-ach'', ovat tämän taivutusluokan erikoistapaus: ''baintreach'' "leski", gen. ''baintrí'' (alkujaan ''baintrighe'').
Molemmilla suvuilla esiintyy ''-a''-loppuisia genetiivejä. Tällainen ''-a'' muuttaa ahtaan loppukonsonantin leveäksi: ''feirmeoir'' "farmari, maanviljelijä", gen. ''feirmeora''.
Eräillä, varsinkin -ir-loppuisilla feminiineillä on ''-ach''-loppuinen genetiivi: ''cathair'' kaupunki, gen. ''cathrach'', ''cathaoir'' tuoli, gen. ''cathaoireach''. (Huomaa kuitenkin, että ''camhaoir'' "aamuhämärä, aamunkoitto" saa tavallisesti genetiivin ''camhaoire''. Muoto ''camhaoireach'' kuuluu etupäässä Ulsterin murteeseen, jossa -ach-genetiivi on tavallinen jopa lainasanoissa: ''stil'' "viinapannu", gen. yleensä ''stile'', mutta Ulsterissa ''stileach''.) Huom: kuitenkin myös kirjakielessä lainasanoilla ''traein'' "juna" ja ''craein'' "nosturi" on -ach-genetiivi: ''traenach, craenach''. Nämä ovat saaneet tukea ja mallia äänteellisesti samantapaisesta sanasta ''cráin'' "emakko", gen. ''cránach''.
Perussanastossa on joitakin täysin epäsäännöllisiä genetiivejä, esim. ''bean'' "nainen", gen. ''mná''.
Täysin päätteettömiä genetiivejä esiintyy sanoilla, jotka päättyvät painottomaan -e- tai -a-vokaaliin: niillä ikään kuin on jo pääte, niin ettei niihin enää voi lisätä mitään. On ilman muuta selvää, ettei kaikkia englantilaisia lainasanojakaan ole vielä saatu mukaan iirin taivutusjärjestelmään.
Monikko voidaan ilmaista hyvinkin eri tavoin. Monikonpäätteiden vaihtelevuudesta saa kuvan seuraavista esimerkeistä: ''fuinneog'' "ikkuna", mon. ''fuinneoga''; ''riachtanas'' "välttämättömyys, tarve, tarvike", mon. ''riachtanaisí'', ''léine'' "paita", mon. ''léinte'', ''páirc'' "puisto, pelto", mon. ''páirceanna'', ''bliain'' "vuosi", mon. ''blianta'', ''oíche'' "yö", mon. ''oícheanta''. Monikonpääte ''-anta'' on käytössä lähinnä aikaan viittaavilla sanoilla, vrt. myös ''am'' "aika", ''amanta'', ''lá'' "päivä", ''laethanta'', ''uair'' "tunti, kerta", ''uaireanta''. Yleisesti ottaen monikonpäätteet -í, -anna ja -acha ovat leviämässä laajempaan käyttöön, ja useiden monikonpäätteiden latominen peräkkäin kuuluu osana rentoon puhekieleen: esimerkiksi ''léinte''-monikkoa voidaan "parannella" yksiselitteisemmäksi lisäämällä siihen muutama muu monikonpääte näin:
''léinte'' + ''-í'' = ''léintí''
''léintí'' + ''-acha'' = ''léintíocha''
''léintíocha'' + ''-í'' = ''léintíochaí''
''Léine''-sanan monikkoina esiintyvät standardimuodon ''léinte'' lisäksi niin ''léinteacha'', ''léintíocha'' kuin ''léintíochaí'', eikä yksikään näistä ole puhekielessä erityisen virheellinen. Kirjakielessä puhekielen uuvuttavia monikonpääteketjuja tosin voidaan katsoa pitkään. Toisaalta niistä lasketaan mielellään myös leikkiä.
Jos monikon päätteenä on -a, tai jos monikon merkkinä on vain viimeisen konsonantin liudennus (ja siihen mahdollisesti liittyvä vokaalimuutos, esim. ''iasc'' "kala", ''éisc'' "kalat"), monikko on ns. heikko, eli se menettää monikonmerkkinsä tai loppu-a:nsa monikon genetiivissä. Sellaiset monikot kuin -ta, -te, -tha, -the, -í, -acha, -anna ja -anta ovat sitä vastoin vahvoja, eli monikon genetiivi on sama kuin monikon nominatiivi (paitsi jos -acha-monikkoa käyttävä sana on feminiini, jonka yksikön genetiivinpääte on -ach). Ulsterin murteessa tosin on ainakin ennen esiintynyt sellaista, että -anna- ja -acha-päätteistä on tiputettu viimeinen vokaali monikon genetiivissä pois, tai sellaisiin monikkoihin kuin ''scéalta'' tai ''léinte'' on voitu lisätä genetiivin päätteeksi -ach: ''scéaltach'', ''léinteach''.
Iirissä esiintyy jonkin verran englannista lainattua -s-monikkoa, mutta sen ei voi sanoa olevan missään mielessä leviämässä - esimerkiksi kymrin (walesin) kieleen englannin monikko-s on omaksuttu jo paljon aikaisemmin, osaksi kymrin erittäin mutkikasta monikonpäätevalikoimaa. Iirissä sen käyttö rajoittuu tavallisesti kaksi- tai useampitavuisiin englantilaislainoihin: ''leoraí'' "kuorma-auto, rekka", mon. ''leoraíos''; tämän lisäksi huomaa ''leaid'' "häiskä, jätkä, jäbä" (engl. ''lad''), mon. ''leads'' (kirjakielen monikkosuositus ''leaideanna'' lienee murteille vieras).
Sen käytöstä iirinkielisissä sanoissa on jonkin verran esimerkkejä: Connemaran murteessa vokaalienvälinen -h-äänne on usein hävinnyt, joten sanan ''céilí'' "tanssiaiset, iltamat" standardikielinen monikko ''céilithe'' äännetään siellä tarkalleen samalla tavalla kuin yksikkö. Tästä syystä englantilaisen mallin mukaan muodostettua monikkoa ''céilíos'' on pidettävä murteen kannalta aika tarpeellisena.
Iirissä voidaan johtaa kollektiivisubstantiiveja johtopäätteellä -ra, vrt. ''iníon'' "tytär", ''iníonra'' "tyttöjoukko, tyttöjengi"; ''mac'' "poika", ''macra'' "poikajoukko, nuorukaisjengi". Tämä -ra esiintyy parissa tapauksessa monikonpäätteenä: ''laoch'' "sankari", ''laochra'' "sankarit", ''gníomh'' "teko" ''gníomhartha'' (vanh. ''gníomhra'') "teot". Connemaran murteessa tämä -ra kuitenkin saatetaan erityisesti feminiineillä lisätä -acha-monikonpäätteen eteen ylimääräisenä r:nä, vrt. ''carraig'' "kallio", mon. ''carraigreacha'' (standardikielellä ''carraigeacha''), ''tonn'' "aalto", mon. ''tonntracha'' (standardikielellä ''tonnta''). Connemaran murteessa esiintyy myös harvinainen monikon pääte -íl: ''plump'' "pum!", "pam!", "jysäys", mon. ''plumpaíl'' "jysyt". Muissa murteissa ja standardikielessä tämä on verbaalisubstantiivin merkki, joten niissä ''plumpaíl'' tarkoittaa pikemminkin "jyske, jysähtely".
== Adjektiivit ==
|
