Pääsääntö on, että toiseksi viimeinen tavu on painollinen: incidento [in.tsi.dén.to] 'välikohtaus' || encefalo [en.tse.fá.lo] 'aivot' || broshuro [bro.šú.ro] 'esite' || aquo [á.kwo] 'vesi'.
Kun toiseksi viimeinen tavu on lyhyt, paino siirtyy lähemmäs sanan alkua. Tällöin toiseksi viimeinen vokaali on yleensä i tai u, joka samalla muuttuu konsonanttimaisemmaksi: pekunio [pe.kú.njo] 'raha' || revuo [ré.vwo] 'aikakauslehti'.
Infinitiivin tunnus on aina painollinen: lektar [lektár] 'lukea' || dormar [dormár] 'nukkua'.
