Ero sivun ”Iirin kieli” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 351:
Erityisiä persoonapäätteitä käytetään enää lähinnä vain eteläisessä (Munsterin) murteessa:
 
:''caithim'' = ''caitheann mé''
:''caithir'' = ''caitheann tú''
:''caithimid'' = ''caitheann muid''
:''caithid'' (myös ''caithid siad'') = ''caitheann siad''
 
:''labhraím'' "minä= puhun"''labhraíonn mé''
:''labhraír'' "sinä= puhut"''labhraíonn tú''
:''labhraímid'' "me= puhumme"''labhraíonn muid''
:''labhraíd'' (myös ''labhraíd siad'') "he= puhuvat"''labhraíonn siad''
 
Kirjakielessä näistä ovat yleisessä käytössä lähinnä vain ''caithim/labhraím'' ja ''caithimid/labhraímid''. Monikon toisella persoonalla ei ole edes Munsterin murteessa enää erityistä päätettä, vaan sielläkin sanotaan ''caitheann sibh/labhraíonn sibh''. Myös yksikön toisessa persoonassa ''caitheann tú'', ''labhraíonn tú'' on nykyään Munsterissakin tavallinen.
 
Vanhassa kirjakielessä esiintyi säännöllisilläkin verbeillä erityinen riippumaton preesensmuoto, jota käytettiin päälauseissa, ja ''-ann/-íonn''-päätteiset muodot esiintyivät yksinomaan verbipartikkelien (''go'' "että", ''ní'' "ei", ''nach'' "eikö, ettei", ''an'' "-ko,-kö", ''cha(n)'' "ei") jäljessä: ''amharcaidh sé'' "hän katsoo", ''ní amharcann sé'' "hän ei katso". Tämä vastakkainasettelu ei kuitenkaan esiinny enää nykyiirissä, vaikka ''amharcaidh''-tyyppisiä preesensmuotoja saattaa nähdä 1900-luvun alkupuolen kirjallisuudessa jonkinlaisena tyylillisenä finessinä.