Ero sivun ”Shakkiaapinen/Shakkipelin vaiheet” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Raimondo (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Raimondo (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 15:
 
''Hän käsittelee myös muutamia loppupelitapauksia, mm. oppositio asetelma K+s ja K on jo huomioitu.''
 
''Ranska ja Englanti pysyivät vielä 1800 luvun alun johtavina shakkimaina. London Chess Club ja Edinburgh Chess Club kävivät viiden pelin ja neljä vuotta kestäneen ja 1828 päättyneen kirjeottelun, jonka Lontoo niukasti hävisi. Muistona tästä ottelusta jäi ”skotlantilainen avaus”. St George’s Club sai puolestaan kirjepelihaasteen Pariisista, jonka Pariisi voitti 2-0. Tästä ottelusta jäi muistoksi ”ranskalainen puolustus”.''
 
''Englannissa shakin huipulle nousi Howard Staunton (1810-1874) ja Ranskassa ykköspelaajaaksi oli noussut de Saint_Amant, viinikauppias, joka eräällä Lontoon matkallaan voitti Stauntonin. Uusintaottelu toimeenpaantiin Renégence-kahvilassa 21 pelin otteluna. Staunnton voitti +11, -6, =4. Shakkihegemonia oli siirtynyt Englannille ja riemu oli rajaton. Teoreetikkona ja pelaajana Stautonilla oli omaperäisiä asemallisia ideoita, jotka ennakoivat jo modernia shakkia. Hän harrasti ”sisilialaista”, d4-avauksia ja kehitti c4-avausta, jota hänen jälkeensä on kutsuttu ”englantilaiseksi avaukseksi”.''
 
''Valovoimaisimmaksi shakkimieheksi nousi Adolf Anderssen (1818-1879). Hän tuli aluksi tunnetuksi 24-vuotiaanaa julkaisemansa tehtäväkirjan ansiosta. Määrätietoinen työskentely shakin parissa ja muutamat opintomatkat Berliiniin vahvistivat tasoa harvoissa kilpailuissa. Kun Lontoosta tuli kutsu ensimmäiseen kansainväliseen turnaukseen, Anderssen oli halukas lähtemään. Turnaus oli hänen häikäisevä läpimurto jaa nousu kansainväliseen kuuluisuuteen. Vuosisadan alussa Saksa ja Itävalta-Unkari kokonaisuudessaan olivat kehittymässä uudeksi ”sakin valtakunnaksi”.''
 
''Venäjällä oli pelattu arabisääntöistä shakkia jo 700 luvulta lähtien ja perinne jatkui aina Pietari suuren aikoihin saakka. Kesti vuoteen 1824 ennen kuin ensimmäinen merkittävä oppikirja ilmestyi. A Petrovin (1794-1867) Pietarissa julkaisema nelisensataasivuinen sisälsi jo Philidorin käännöksen, Allgaierin taulukoita ja Petrovin omia analyysejä. Eräs hänen Varsovassa pelaamansa peli toistuu ansaitusti ”kuolemattomien pelien kokoelmassa”.''
 
----