Wikikirjasto

Ero sivun ”Shakkiaapinen/Strategia ja taktiikka” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Raimondo (keskustelu | muokkaukset)
17 911 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Raimondo (keskustelu | muokkaukset)
17 911 muokkausta
Rivi 3:
==Shakkivalmennus==
 
Kuten edellä on esitetty shakkivalmennuksen teoria jaetaan tavallisesti pelin vaiheiden mukaan avaus-, keskipeli- ja loppupeliteoriaaksi. Strategia ja taktiikka - ainakin piilevänä - ovat läsnä pelin joka vaiheessa, ja ne on otettava huomioon joka siirtoa mietittäessä. Monet huippupelaajat ovat sanoneet, että shakissa kaikki on viime kädessä kiinni taktiikasta. Ilman strategista osaamista ei kuitenkaan päästä tilanteeseen, jossa taktiikka voi ratkaista pelin, ellei sitten vastustaja ole aivan taitamaton. Mielenkiintoinen vertaus on verrata shakkipeliä väittelyyn. Peliasemassa olevat strategiset piirteet vastaavat ideoita, joita väittelijät puolustavat ja vastustavat, ja taktiikka vastaa argumentteja, joilla ideoita puolustetaan ja vastustetaan. Ihmisellä voi olla hyvinkin syvällisiä ajatuksia, mutta jos hänen kielitaitonsa tai sanavalmiutensa on puutteellinen, hänShakinpelaajalle ei kykene ilmaisemaan ajatuksiaan niiden ansaitsemalla selvyydellä. Niinpä shakinpelaajallekaan eikuitenkaan riitä pelkkä strategian osaaminen, sillä se on viime kädessä hyödynnettävissä vain taktiikan keinoin. Pelkkään taktiikkaan turvautuminen taas on verrattavissa tyhjään retoriikkaan.
 
===Strategian ja taktiikan käsitteet===
Rivi 9:
 
===Avaus- keskipeli- ja loppupeliteorian opiskelu===
Avausteorian opiskeleminen on hyvin tärkeää toisaalta aivan aloittelijoille ja toisaalta aivan huippupelaajille. Keskitason pelaaja sen sijaan käyttää aikansa hedelmällisemmin opiskelemalla keski- ja loppupeliä. Aloittelija ja huippupelaaja opiskelevat avausteoriaa aivan eri tavoin. Aloittelija opettelee avauksen yleisperiaatteet ja ehkä yhden tai kahden erityisen avauksen tavallisimpia siirtoja. Huippupelaaja puolestaan opiskelee avauksia opettelemalla ulkoa aiemmin keksittyjä siirtosarjoja ja silloin tällöin keksimällä niihin parannuksia.

===Siirtyminen avauksesta keski- ja loppupeliin===
Avausteorian yleisiä periaatteita on niin vähän että ne pystyy ilmaisemaan yhdellä virkkeellä: Kehitä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta upseeria ilman että menetät materiaalia tai vaarannat kuninkaasi turvallisuuden tai hankit pysyviä heikkouksia sotilasasemaasi. Siitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, on kirjoitettu tuhansia kirjoja.
 
Aloittelijalla ja huippupelaajalla on paitsi erilainen tapa myös erilainen syy opiskella avauksia. Ilman avauspelin opettelua aloittelija ei pääsisi käytännössä edes harjoittelemaan keskipeliä, koska peli ratkeaisi jo avauksessa. Huippupelaaja puolestaan hallitsee keski- ja loppupelin niin hyvin, ettei hänellä ole niissä paljon paranneltavaa. Opettelemalla avausvariaatioita ulkoa hän pystyy pelaamaan avauksen nopeammin ja säästämään miettimisaikaa keski- ja loppupeliin. Ja jos hän esivalmisteluissaan keksii johonkin avausvariaatioon uuden siirron, niin sen pelaaminen pelissä saa vastustajan joko käyttämään paljon miettimisaikaa tai ehkä jopa tekemään huonon siirron.
 
Entä mitä tapahtuu, kun keskitason pelaaja kohtaa toisen keskitason pelaajan, ja ensimmäinen on opetellut ulkoa monia huimia avausvariaatioita ja jälkimmäinen on keskittynyt keski- ja loppupelin opiskeluun? Miten jälkimmäinen selviää avauksen yli ja pääsee käyttämään osaamistaan? Olen itse jälkimmäisenJälkimmäisen kaltainen pelaaja ja omapelaajan ratkaisunikannattaa onpyrkiä pitääpitämään avaukset "väkisin" yksinkertaisina, niin peli ei pääse muuttumaan ulkoamuistamiskilpailuksi. Se ei ole mikään tragedia, jos keskipeliin siirrytään tasaväkisestä ja "tylsästä" tai jopa hieman ahtaasta avauksenpäätösasemasta.
 
===Strategian peruskäsitteet===
Avauksen pelaaminen onnistuneesti on tärkeää, mutta sillä ei yksistään kuitenkaan pitkälle päästä. Oleellisen tärkeää on tietää, miten avauksessa saavutettua asemaa kannattaa käsitellä. Siihen tarvitaan keskipelitietoutta. Keskipeliä opiskellaan tutustumalla strategisiin peruskäsitteisiin kuten materiaalitasapaino, kuningasasema, avoimet linjat, keskustatyyppi, sotilasasema, tilaetu ja kehitys sekä näistä johdettavissa oleviin pelisuunnitelmiin. Keskipeliä on huomattavasti helpompi pelata, jos tietää, mihin kannattaa pyrkiä. Tämä edellyttää jonkinasteista loppupelien tuntemusta. Loppupelit jaotellaan nappulatyyppien mukaan. Erityyppisille loppupeleille on olemassa tyypillisiä pelitapoja sekä hyökkäävälle että puolustavalle puolelle. Näitä voi opetella ja soveltaa riippumatta yksittäisistä konkreettisista pelitilanteista. Loppupeleissä on useimmiten oleellista sotilaan korottuminen, ja kevytupseeriloppupeleissä on usein keskeisenä teemana upseerin uhraus vastustajan viimeiseen sotilaaseen.
 
===Keski- ja loppupeliteoria===
Keski- ja loppupelien tuntemus on luonteeltaan yleispätevämpää kuin avausten tuntemus. Keski- ja loppupeliä opiskellessa ei tarvitse päntätä ulkoa siirtosarjoja, vaan riittää, että ymmärtää periaatteita. Niitä voi sitten soveltaa mihin tahansa asemaan. Tämän takia keski- ja loppupelin opiskelusta on ainakin muille kuin aloittelijoille ja huipputason pelaajille enemmän hyötyä kuin avausteorian opettelusta. Luonnollisesti keski- ja loppupelin periaatteita opiskellessa käytetään konkreettisia pelejä esimerkkeinä ilmentämään opeteltavia periaatteita. Erona avausvariaatioiden pänttäämiseen on kuitenkin se, että kun periaate on opittu, voidaan esimerkki unohtaa.
 
Rivi 23 ⟶ 28:
 
===Psykologisten tekijöiden huomioiminen===
OlenAsenne itse(halu -hyödyntää tietonsa käytännössä) ja niinmuita onpsykologisia luultavastitekijöitä. moniMonet muukinkokeneetkin -pelaajat montapelaavat kertaausein turnauspeleissä pelannut kyseenalaisia siirtoja hyvin tietäen, että ne ovat kyseenalaisia. Miksi? Koska ne näyttävät mielenkiintoisemmilta kuin turvallisiksi tiedetyt siirrot? Jos osallistuu kilpailuun (shakissa turnaukseen), niin silloin on mielestäni tarkoituksenmukaista yrittää saavuttaa mahdollisimman hyvä tulos. "Mielenkiintoisia" siirtoja voi pelata kotona tietokoneen kanssa ja kavereitten kanssa epävirallisissa hupipeleissä. ▼
- Asenne (halu hyödyntää tietonsa käytännössä) ja muita psykologisia tekijöitä
▲Olen itse - ja niin on luultavasti moni muukin - monta kertaa turnauspeleissä pelannut kyseenalaisia siirtoja hyvin tietäen, että ne ovat kyseenalaisia. Miksi? Koska ne näyttävät mielenkiintoisemmilta kuin turvallisiksi tiedetyt siirrot? Jos osallistuu kilpailuun (shakissa turnaukseen), niin silloin on mielestäni tarkoituksenmukaista yrittää saavuttaa mahdollisimman hyvä tulos. "Mielenkiintoisia" siirtoja voi pelata kotona tietokoneen kanssa ja kavereitten kanssa epävirallisissa hupipeleissä.
 
Toinen silloin tällöin esiintyvä "asennevamma" on "yleisölle pelaaminen". Siinä on kysymys siitä, että ajattelee yleisöön (tai vastustajaan) tehtävää vaikutusta, eikä keskity pelkästään pelaamiseen. Tavallinen oire tästä on se, että pelaa siirron liian nopeasti eikä mieti sitä tarpeeksi. Syntyy vaikutelma, että pelaaja haluaa pelata ratkaisevan, briljantin siirron välittömästi vastustajan siirron jälkeen, jotta yleisöön saisi tehdyksi entistäkin nerokkaamman vaikutelman, ikään kuin pystyisi sekunnin murto-osassa ratkaisemaan tehtäviä, joihin tavallinen kuolevainen tarvitsisi vähintäänkin minuutteja. Ongelmana on vain se, että kun tuo siirto on tehty ja sitä alkaa tarkastella lähemmin, niin valitettavan usein se osoittautuu kaikeksi muuksi kuin nerokkaaksi.
 
===Tarkoituksenmukainen miettimisjajan käyttö===
Kannattaa opetella hyödyntämään käytettävissä oleva miettimisaika. Kannattaa "istua käsien päällä". Joillakin on tämän saavuttamiseksi tapana kirjoittaa oma siirto pöytäkirjaan ennen sen suorittamista laudalla. Kun siirto on kirjoitettu, katsotaan tilannetta vielä muutama hetki sen varmistamiseksi, ettei olla tekemässä karkeaa virhettä. Vasta sitten siirretään nappulaa. Toinen tapa opetella miettimään siirtoa riittävän pitkään on katsoa suurmestarien esimerkkiä. Oikeissa suurmestarien turnauksissa pelattavia pelejä voi nykyään seurata suorana lähetyksenä internetissä esimerkiksi Internet Chess Club:issa. Kun seuraa peliä suorana lähetyksenä, niin joutuu odottamaan keskimäärin 3 minuuttia joka siirtoa. Jälkeenpäinkin suurmestarien pelejä tutkiessa on tärkeää pysähtyä miettimään joka siirron kohdalla eikä vain selata peliä pikakelauksella läpi. (En halua parjata pikashakkia, mutta tosiasia lienee, ettäMyös liiallinen pikashakin pelaaminen saattaa vieroittaa siirtojen miettimisestä. Kohtuullinen pikashakkiannos on hauskaa ajanvietettä, ja jopa hyvä tapa testata erilaisia avausvariaatioita, mutta kehittymään pyrkivälle pelaajalle se ei voi olla pääasiallinen harjoitustapa.)
 
===Asennoitumisongelmista===
Toisinaan pelaaja saattaa alkaa pelätä sekä tasapelejä että taktisesti epäselviä asemia halutessaan voittaa joka pelin, mutta ilman, että pelistä olisi tullut jännittävä. Seurauksena on usein se, että tasapelin tai taktisten komplikaatioiden välttämiseksi pelaaja tekee kyseenalaisia siirtoja hyvin tietäen, että ne johtavat strategisesti vaikeaan asemaan, mistä taas seurauksena on usein häviö.
 
AikanaanErään kärsintarinan erittäinmukaan vaikeasta "oireyhtymästä": Toisaalta pelkäsin tasapelejä ja toisaalta pelkäsin taktisesti epäselviä asemia. Halusin voittaa joka pelin, mutta ilman, että pelistä olisi tullut jännittävä. Seurauksena oli usein se, että tasapelin tai taktisten komplikaatioiden välttämiseksi tein kyseenalaisia siirtoja hyvin tietäen, että ne johtavat strategisesti vaikeaan asemaan. Monta kertaa seurauksena oli häviö. Tässäpä tuleekin mieleeni muuan tarina: Tanskalaisentanskalaisen (nykyään Argentiinassa asuvan) suurmestarin Bent Larsenin kerrotaan vieroksuneen tasapelejä (mutta ei taktisia komplikaatioita) ja hänen väitetään sanoneen näin: "Jos asemasi on parempi kuin vastustajan, niin tasapelin tarjoaminen on tyhmää. Jos asemasi on huonompi, niin tasapelin tarjoaminen on loukkaus vastustajaa kohtaan. Jos taas asema on tasaväkinen, niin on aika ryhtyä pelaamaan kunnolla." Larsenin kerrotaan sanoneen myös näin: "Jos valittavana on kaksi siirtoa, joista toinen johtaa varmaan tasapeliin ja toinen epäselvään asemaan, niin valitsen jälkimmäisen. Kun teen näin kolmessa pelissä, voitan kaksi ja häviän yhden. Se on parempi tulos kuin kolme tasapeliä."
 
YksiObjektiivisuuden tunnettu "asennevamma"puute on objektiivisuudenvarsin puuteyleinen asenne ongelma. Asemasta riippumatta pelaaja joko ei halua vaihtaa nappuloita pois tai sitten hänellä on vahva tarve vaihtaa niitä mahdollisimman paljon ja nopeasti. ToinenToisinaan on se, ettäpelaaja hänsaattaa pitää lähettiä aina paljon parempana kuin ratsua (tai toisinpäin), eikä suostu vaihtoon vaikka se kannattaisi (tai haluaa ehdoin tahdoin vaihtaa silloinkin kun se ei kannata). Ehkä yksiEräs tapa saavuttaa objektiivisempi ote voisi olla se, että katsoo tietokoneen pelaamista. Koneella ei ole psykologisia heikkouksia. Se ei pelkää, eikäei toivo., Eikäeikä pitkästy.
 
----
Vuosina 1989-1990 pelasin runsaan vuoden aikana 130 peliä tietokonetta vastaan normaalilla miettimisajalla (3 minuuttia per siirto). Kirjoitin siirrot pöytäkirjaan ja noudatin kosketetun nappulan sääntöä enkä tietenkään ottanut siirtoja takaisin. Tuona aikana tein joitakin havaintoja koneen pelityylistä. Yksi piirre, joka minua ärsytti, oli se, että kone ei hyväksynyt tasapelitarjousta (koneessani ei ollut sellaista toimintoa ylipäätään). Peli oli vain pelattava loppuun. Yhtäkin torniloppupeliä, jota kummankin oli "mahdoton" voittaa, pelasin yli 11 tuntia, kunnes lopulta pitkästymisen takia tein virheen ja hävisin.
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikibooks.org/wiki/Shakkiaapinen/Strategia_ja_taktiikka”