Ero sivun ”Ido” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
TJ (keskustelu | muokkaukset)
p Palautettiin viimeiseen TJ:n tekemään muutokseen.
Rivi 1:
== Kirjaimisto ==
5556445656456445
 
a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z. Digrammit: ch sh qu. Diftongit: au eu.
 
=== Ääntämys ===
 
'''Vokaalit''' a e i o u äännetään yleensä kuten suomessa: sama ’sama’ || selektante ’valikoiden’ || kavali ’hevoset’ || koridoro ’käytävä’ || multa ’monta’.<br>
i – äännetään konsonantin jäljessä j-mäisenä: Italia [i.ta.lja].<br>
u – äännetään q:n, g:n ja k:n jäljessä w-mäisenä: quanto [kwan.to] ’määrä’ || linguo [lin.gwo] ’kieli’ || vakua [va.kwa] ’tyhjä’.
 
'''Diftongit''' au eu äännetään kuten suomessa: autoro ’kirjailija’, Europa. Muut vokaalien yhdistelmät äännetään erillisinä: manuo [ma.nu.o] ’käsi’ || cielo [ci.e.lo] ’taivas’ || antee [an.te.e] ’aiemmin’ || triimo [tri.i.mo] ’kolmannes’.
 
'''Konsonantit''' h k l m n p r s t v (ja d) äännetään kuten suomessa: masto ’masto’ || helpo ’apu’ || korento ’sähkövirta’ || patro ’isä’ || savar ’tietää’.
 
Konsonantit b d g f äännetään kuten suomen laina- ja sivistyssanoissa: babilar ’lörpötellä’ || dormigar ’nukuttaa’ || fido ’usko’.<br>
c – äännetään affrikaattana ts: cent [tsent] ’sata’ <br>
ch – äännetään suhu-affrikaattana tsˇ: chefo [tsˇefo] ’päällikkö’ <br>
sh – äännetään suhu-ässänä sˇ: shako [sˇako] ’sˇakki’<br>
j – äännetään soinnillisena suhu-ässänä zˇ (ei j): jurnalo [zˇurnalo] ’sanomalehti’. Myös hieman affrikaattamainen ääntämys on mahdollinen: manjar [man(d)zˇar] ’syödä’ <br>
y – äännetään kuten suomen j: yaro ’vuosi’ <br>
z – äännetään soinnillisena ässänä (ei ts): zero ’nolla’ <br>
x – äännetään ks: maximo [ma.ksi.mo] ’maksimi’ <br>
w – äännetään bilabiaalisena (ylä- ja alahuuli yhtyvät): watto ’watti’ <br>
qu – äännetään kw: quik ’heti’ (q:n jäljessä voi olla vain u) <br>
ng – äännetään erillisinä n.g, ei kuten suomen äng-äänne: linguo [lin.gwo] ’kieli’ || sango [san.go] ’veri’.
 
=== Painotus ===
 
Pääsääntö on, että toiseksi viimeinen tavu on painollinen: incidento [in.tsi.dén.to] ’välikohtaus’ || encefalo [en.tse.fá.lo] ’aivot’ || broshuro [bro.sˇú.ro] ’esite’ || aquo [á.kwo] ’vesi’.
 
Kun toiseksi viimeinen tavu on lyhyt, paino siirtyy lähemmäs sanan alkua. Tällöin toiseksi viimeinen vokaali on yleensä i tai u, joka samalla muuttuu konsonanttimaisemmaksi: pekunio [pe.kú.njo] ’raha’ || revuo [ré.vwo] ’aikakauslehti’.
 
Infinitiivin tunnus on aina painollinen: lektar [lektár] ’lukea’ || dormar [dormár] ’nukkua’.
 
== Artikkeli ==
 
Epämääräistä artikkelia ei ole: tablo ’[[pöytä]]’, stulo ’tuoli’. Määräinen artikkeli on la: la tablo, la stulo ’(puheena oleva) [[pöytä]], tuoli’. Artikkeli voidaan lyhentää vokaalilla alkavan sanan edellä: l’ adreso ’osoite’, l’ idealo ’ihanne’. Myös muutamien prepositioiden yhteydessä on mahdollista tiivistää seuraavasti: da la = da l’ = dal.
 
Monikollista määräistä artikkelia le voidaan käyttää, jos monikollisuus ei ilmene mistään muusta lauseenjäsenestä: le 3 ’kolmet’, le yes e le no ’kyllä ja ei (vastaukset)’.
 
== Sanavarat ==
 
Idon sanavarat perustuvat Euroopan suuriin kieliin: ranskaan, englantiin, saksaan, espanjaan, italiaan ja venäjään. Monessa tapauksessa näiden kielten yhteinen aines koostuu sanoista, jotka ovat lähtöisin latinasta. Myös sivistyssanoista tuttua kreikkalaista sanastoa on mukana. Osa sanastosta periytyy esperantosta.
 
== Sanaluokat ==
 
Idon sananmuodosta voi nähdä, mihin sanaluokkaan sana kuuluu. Substantiivi päättyy -o, adjektiivi ja possessiivipronomini -a, adverbi -e, infinitiivi -ar, finiittinen verbi -s, substantiivin ja adjektiivin monikko päättyy -i.
 
Kansainvälisesti tunnetut maiden ym. nimet (eli substantiivit) säilyttävät tutun muotonsa: Italia, Portugal, Peru, Gabon. Sen sijaan maan nimessä oleva -lando saa substantiivin o-tunnuksen: Finlando.
 
=== Substantiivi ===
 
Substantiivin tunnus on sananlopun -o: domo ’talo’, nubo ’pilvi’. Myös adjektiivi voi esiintyä substantiivina, kun tunnuksena on -o: belo ’kaunotar’, sinistro ’vasuri’. Samoin partisiipin voi substantivoida: lektanto ’lukija’, iranto ’se, joka menee’.
 
Verbistä voidaan tehdä vastaava substantiivi: savar ’tietää’ –> savo ’tieto’. Deverbaalisessa substantiivissa on mukana edelleen verbisyyttä: danko ’kiitos, kiittäminen’.
 
=== Adjektiivi ===
 
Adjektiivin tunnus on sananlopun -a: bona ’hyvä’, granda ’suuri’. Myös partisiipit ovat adjektiivisia: sidanta ’istuva’, lektita ’luettu’. Substantiivistakin saadaan adjektiivi: papera chapelo ’paperinen hattu’, paperihattu’.
 
Attribuutin voi sijoittaa substantiivin eteen tai jälkeen: nova libri = libri nova ’uudet kirjat’. Jos attribuutteja on useita, ne voidaan sijoittaa niin substantiivin eteen kuin jälkeenkin: bela linguo internaciona ’kaunis kansainvälinen kieli’. Yleensä pitkä (ja attribuutin määritteitä sisältävä) adjektiivi sijoitetaan pääsanan jälkeen. Myös keskenään samanarvoisten attribuuttien luettelo sijoitetaan pääsanan jälkeen: la homi instruktita, senpartisa, e prudenta ’koulutetut, puolueettomat ja järkevät ihmiset’.
 
Adjektiivin -a voi jäädä valinnaisesti pois: Bon(a) jorno! ’Hyvää päivää!’. Tunnus jätetään pois yleensä silloin, kun seuraava sana alkaa vokaalilla: kordial amiko ’sydämellinen ystävä’.
 
=== Adverbi ===
 
Adverbin tunnus on sananlopun -e: rapide ’nopeasti’, bone ’hyvin’. Tavallisesti adverbi muodostetaan adjektiivista, mutta sen voi muodostaa myös substantiivista: nokto ’yö’ –> nokte ’yöllä’, hemo ’koti’ –> heme ’kotona’.
 
Adverbi sijoitetaan määritettävän sanan eteen: aparte facile memorebla vorti ’erityisen helposti muistettavat sanat’ (aparte facile + facile memorebla).
 
=== Vertailuasteet ===
 
Adjektiivien vertailu muodostetaan sanoilla plu ja maxim sekä min ja minim: <br>
forta ’vahva’, plu forta ’vahvempi’ maxim forta ’vahvin’; saja ’viisas’, min saja ’vähemmän viisas, tyhmempi’, minim saja ’vähiten viisas, tyhmin’.
 
Myös adverbeilla on vertailuasteet: plu rapide ’nopeammin’, maxim bone ’parhaiten’.
 
== Monikko ==
 
Monikon tunnus on -i. Sen voi liittää niin substantiiviin kuin adjektiiviin: libri ’kirjat’, flori ’kukat’, novi ’uudet’, populari ’suositut’. Monikollista substantiivia määrittävä attribuutti on aina yksikkömuotoinen: negra kati ’mustat kissat’. Myös predikatiivilauseen predikaatti on yksikössä:
L’ elekti esas importanta. ’Vaalit ovat tärkeät.’
 
Suomen kielen plurale tantum -sanat ovat idoksi yksiköllisiä: pantalono ’housut’, cizo ’sakset’. Monikko muodostetaan normaalisti: pantaloni ’monet housut’.
 
== Verbi ==
 
=== Finiittinen verbi ===
 
Finiittisen verbin tunnus on -s jokaisessa persoonassa ja kummassakin luvussa: iras ’menen, menet, menee, menemme, menette, menevät’. Ennen tunnusta oleva -a- merkitsee '''preesensiä'''.
 
'''Preteritin''' tunnus on -is: kantis ’lauloin, lauloit, (jne.)’.
 
'''Futuurin''' tunnus on -os: trovos ’löydän, löydät, (jne.)’ (suomessa preesens ilmaisee myös futuuria).
 
'''Konditionaali''' ilmaistaan päätteellä -us: povus ’voisin, voisit, (jne.)’.
 
Koska idon verbistä ei ilmene subjektia, täytyy aina käyttää verbin yhteydessä persoonapronominia tai muuta sanaa, josta subjekti ilmenee.
 
'''Imperatiivin''' pääte on -ez: venez! ’tule!’, irez! ’menkää’. Myös imperatiivi on monipersoonainen, joten myös itseä voi käskeä: me irez! ’menenpä!’. Imperatiivimuotoinen sana (1) täytyy kääntää suomeksi joskus optatiivisena (2) tai konditionaalisena (3):
Takaze irez (2) e dicez (1) a li, ke li venez (3) direkte a me.
’Siinä tapauksessa tulkoot (2), ja sano (1) heille, että he tulisivat (3) suoraan minun luokseni.’
 
=== Passiivi ===
 
Aktiiviverbistä voidaan muodostaa passiivinen es-suffiksilla (vrt. esas ’olla’).
:vidas –> videsas ’nähdään (nyt)’
:trovos –> trovesos ’löydetään (myöhemmin)’
:lektus –> lektesus ’luettaisiin’ (jne.).
 
Passiivilauseessa verbin objekti sijaitsee ennen verbiä (subjektin paikalla): Ni trovesos. ’Teidät löydetään.’ (Vrt. La hundo trovos ni. ’Koira löytää teidät.’)
 
=== Partisiippi ===
 
Partisiipeilla on sekä aktiivin (-nta) että passiivin (-ta) muodot. Muotoihin sisältyvät myös tempuksen tunnukset (a, i, o).
 
Aktiivi
:Preesens: flug.a.nta ’lentävä’
:Preteriti: flug.i.nta ’lentänyt’
:Futuuri: flug.o.nta ’lentävä’
 
Passiivi
:Preesens: skrib.a.ta ’kirjoitettava’
:Preteriti: skrib.i.ta ’kirjoitettu’
:Futuuri: skrib.o.ta ’kirjoitettava’
 
Partisiipit toimivat kuten adjektiivit määritteinä: hundo dorminta ’nukkuva koira’, lavita vesti ’pestyt vaatteet’, letro skribota ’kirje, joka tullaan kirjoittamaan’.
 
=== Liittotempukset ===
 
Esas ’olla’ -verbistä ja partisiipeista voidaan muodostaa eräänlaisia liittotempuksia.
 
Näillä '''aktiivin''' rakenteilla on selkeät vastineet suomessa:
:me esas vidinta ’olen nähnyt’
:me esis skribinta ’olin lukenut’.
 
Idon järjestelmä tuottaa loogisia ja ymmärrettäviä yhdistelmiä, vaikka suomennokset ovatkin hieman erikoisia:
:me esos vendinta ’tulen olemaan myynyt’
:me esos flugonta ’olen oleva lentämään tuleva’ (jne.).
 
Aktiivin liittomuotojen kanssa käytetään subjektia: Me esas lektinta. ’Minä olen lukenut.’ Nämä ovat oikeastaan predikatiivilauseita, kuten Ol esas nova. ’Se on uusi’ (’se = uusi’).
 
Partisiipilla voi olla myös täydennyksiä, esim. Me esas lektinta la libro. ’Minä olen kirjan lukenut.’ Normaali is-preteritinen lause Me (tra)lektis la libro vastaa suomessa menneen ajan lauseita ’Minä olen lukenut kirjan’, ’Minä luin kirjan’.
 
Vaihtoehtoisessa ilmauksessa voidaan käyttää ab-suffiksia:
:me esas vidinta = me vid.ab.as ’olen nähnyt’
:me esis skribinta = me skrib.ab.is ’olin lukenut’
:me esos vendinta = me vend.ab.os ’olen myyvä’ (jne.).
 
Näillä '''passiivin''' rakenteilla on selkeät vastineet suomessa:
:me esas amata ’olen rakastettu’
:me esas trovita ’olen löydetty’, ’minut on löydetty’
:me esis vidita ’olin nähty’, ’minut oli nähty’.
 
Idon järjestelmä tuottaa loogisia ja ymmärrettäviä mutta käytännössä ehkä harvinaisia yhdistelmiä:
:me esas vidata ’olen nähtävä’
:me esos trovita ’olen oleva löydetty’
:me esis vidota ’olin nähdyksi tuleva’
:me esus lektita ’olisin luetuksi tullut’ (jne.).
 
Passiivin liittomuotojen kanssa lauseen toimija tai tekijä ilmaistaan agenttirakenteella, jossa käytetään da-prepositiota: Ni esis salvata da nia hundo. Suomen kieli vaatii näissä rakenteissa aktiivilauseen ja subjektin: ’Koiramme pelasti (on pelastanut) meidät.’ (Vrt. ni esis salvata ’meidät on pelastettu’.)
 
Myös passiivin yhteydessä voidaan käyttää vaihtoehtoisesti ab-suffiksia:
:me esabis amata ’minä olen ollut rakastettu’
:me esabus amata ’minä olisin ollut rakastettu’
:ol esabis facita = ol fac.es.ab.is ’se oli tehty’.
 
== Pronomini ==
 
=== Persoonapronominit ===
 
Yksikkö
:me ’minä’
:tu ’sinä’ (käytetään vain läheisten kesken)
:vu ’Te’ (yksiköllinen; käytetään tuttavallisessakin puheessa)
:lu ’hän, se’ || il, ilu ’hän’ (miehestä) || el, elu ’hän (naisesta) || ol, olu ’se’
 
Monikko
:ni ’me’
:vi ’Te; te’ (monikko sanasta vu)
:ili ’he’ (monikko sanasta ilu) || eli ’he’ (monikko sanasta elu) || oli ’ne’ (monikko sanasta olu) || li ’he, ne’ (monikko sanasta lu eli sanoista ilu, elu, olu)
 
Lisäksi käytetään pronomineja
:on, onu (yleispersoona). Esimerkki yleispersoonainen on-sanasta: On dicez to quon on volas. ’Sanottakoon, mitä halutaan.’, ’Kukin sanokoon, mitä (kukin) haluaa.’
:su (refleksiivinen, joka viittaa 3. persoonaan).
 
Koska suomessa on vain yksi ''hän''-sana, täytyy il ja el joskus osoittaa tarkemmin:
Il manjis pomi ed el drinkis lakto. ’Poika (= hän) söi omenaa ja tyttö (= hän) joi maitoa.’
 
Kun joukkoa ihmisiä puhutellaan sanalla vu, kaikkia teititellään. Joukossa voi olla henkilöitä, joiden kanssa voisi sinutella, mutta tällaisessa yhteydessä teitittelystä ei ole mitään haittaa.
 
Refleksiivisessä ilmauksessa osoitetaan, että toiminto kohdistuu itseen. Tällöin objekti on sama kuin subjekti:
:Me lavis me. ’Peseydyin’ (”Minä pesin minut.”)
:Vu lavas vu. ’Te peseydytte.’
:Vu ruinos vu. ’Te tuhoatte itsenne.’
3. persoonassa käytetään sanaa su: El lavas su. ’Hän peseytyy.’ Li lavus su. ’He peseytyisivät.’
 
=== Possessiivipronominit ===
 
Possessiivipronominin merkkinä on -a:
:mea ’minun’
:tua ’sinun’
:vua ’Teidän’
:lua ’hänen; sen’ || ilua ’hänen’ (miehestä) || elua ’hänen’ (naisesta) || olua ’sen’
:nia ’meidän’
:via ’Teidän’
:lia ’heidän’
:onua (yleispersoonan)
:sua ’hänen / sen / heidän / niiden oma’.
 
Esimerkkejä: <br>
Ilu havas elua biciklo. ’Hänellä (= pojalla) on tytön polkupyörä’.<br>
Ol esas certe mea. ’Se on varmasti minun.’ <br>
Nia kato e vua hundo esas en mea domo. ’Meidän kissamme ja Teidän koiranne ovat minun talossani.’ <br>
El manjis sua pomi. ’Hän söi omia omeniaan.’ <br>
 
Suomessa usein riittää pelkkä possessiivisuffiksi:<br>
Mea filio trovis vua klefo. ’(Minun) poikani löysi (Teidän) avaimenne.’
 
=== Muita pronomineja ===
 
Demonstratiivipronomineja
:ca, ica ’tämä’; ci, ici ’nämä’ (– substantiivisena co, ico).
:ta, ita ’tuo, se’; ti, iti ’nuo, ne’ (– substantiivisena to, ito).
 
Persoona- ja demonstratiivipronominin voi yhdistää: ilca ’se mies’, elca ’se nainen’, olca ’se (siinä)’.
 
Relatiivi- ja interrogatiivipronomini
:qua ’kuka, mikä, joka’; qui ’ketkä, mitkä, jotka’ (– substantiivisena quo).
 
Esimerkkejä: <br>
ilta qua volas ’se mies, joka haluaa’. <br>
la homi qui venis ’ihmiset, jotka tulivat’. <br>
la kati quin me vidis ’ne kissat, jotka näin’.
 
Indefiniittipronomineja
:ula ’joku’; uli ’jotkut’ (– substantiivisena ulu)
:nula ’ei kukaan, mikään’; nuli (– nulu)
:irga ’jokin’; irgi (– irgu)
:altra ’muu’; altri (– altru)
:kelka ’jonkin verran’; kelki (– kelku)
:singla ’yksittäinen’; singli (– singlu)
:omna ’kaikki’; omni (– omnu)
:multa ’paljon’; multi (– multo)
:poka ’vähän’; poki (– poko)
:plura ’moni’; pluri.
:ipsa ’itse’.
 
Esimerkkejä: <br>
Il parolis a singlu. ’Hän puhui yhdelle.’<br>
Omna homo (= homi) esas mortiva. ’Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia.’, ’Jokainen ihminen on kuolevainen.’<br>
Mea kuzino ipsa respondis. ’Serkkutyttöni vastasi itse.’<br>
Ta afero produktis multo. ’Se juttu tuotti paljon (= monia).’<br>
 
Indefiniittipronomineista voidaan muodostaa myös adverbeja, esim. <br>
ipse ’itsekseen’, omne ’kaikin’, single ’kukin’, poke ’vähän, harvoin’.
 
== Numerot ==
 
Idon lukusanat 1–10 ovat un, du, tri, quar, kin, sis, sep, ok, non, dek. Tavallisimmat tasaluvut ovat cent ’sata’, mil ’tuhat’, miliono ’miljoona’.
 
Yhdyssanaiset lukusanat muodostetaan siten, että '''e(d)''' merkitsee ’ja’ sekä '''a''' merkitsee kerrannaista:
:dek-e-tri ’13’
:kin-a-dek-e-sis ’56’
:mil e non-a-cent e sis-a-dek-e-du ’1962’
:triacent e quaradek e kinamil e sisacent e sepadek ed ok ’345 678’.
 
Muita lukuihin liittyviä ilmauksia:
:10 - 7 = 3 : dek minus sep esas tri.
:4 + 5 = 9 : quar plus kin esas non.
:2 · 4 = 8 : duople quar esas ok.
:2<sup>3</sup> : du potenco tria.
:3/2 : radiko tria di du.
 
== Sananmuodostus ==
 
Idon sanoja voidaan muodostaa käyttämällä johtimia ja prefiksejä:
 
:persist.em.es.o ’toimeliaisuus, sinnikkyys’<br>1. ’pysyä, kestää’, 2. halukkuus, innokkuus, 3. olotila, 4. substantiivi.
 
:bir.if.eri.o ’olutpanimo’ <br>1. ’olut’, 2. tuottaa jotakin, 3. paikka jossa tehdään jotakin, 4. substantiivi.
 
:ri.san.esk.int.e ’tullen uudestaan terveeksi’<br>1. ’uudelleen’, 2. ’terve’, 3. alkaminen, 4. partisiippi, 5. adverbiaali.
 
Lisäksi sanoja muodostetaan yhdistämällä jo valmiita sanoja.
 
=== Johtimet ===
 
ach – kielteinen sävy: hund.ach.o ’rakki’ <br>
ad – toistuvuus, pysyvyys: parol.ad.o ’puhuminen’. <br>
ag – kantasanan ilmaiseman välineen käyttö: martel.ag.ar ’vasaroida’. <br>
aj (1) – ominaisuus, laatu: bel.aj.o ’koriste, kaunis esine’. <br>
aj (2) – materiaali: silk.aj.o ’silkkikangas’. <br>
aj (3) – tekemisen passiivinen kohde: drink.aj.o ’juoma’. <br>
al – johonkin liittyvä: autun.al.a ’syksyinen’, natur.al.o ’luonnollisuus’. <br>
an – jäsen, johonkin kuuluva: klub.an.o ’kerholainen’, Japoni.an.a ’japanilainen’. <br>
ar – ryhmä, kollektiivi: libr.ar.o ’kirjasto, kirjakokoelma’, har.ar.o ’hiukset, tukka’. <br>
ari – tekemisen kohde, joka saa jotakin: send.ari.o ’vastaanottaja’, pag.ari.o ’maksun saaja’. <br>
atr – samankaltaisuus: metal.atr.a ’metallimainen’, blu.atr.a ’sinertävä’. <br>
e – jonkin värinen: or.e.a ’kullanvärinen’, sang.e.o ’verenväri’. <br>
ebl – mahdollinen: drink.ebl.a ’juotav(iss)a’, kred.ebl.a ’luotettav(iss)a’. <br>
ed – jonkin täysi: bok.ed.o ’suuntäysi’, glas.ed.o ’lasillinen’. <br>
eg – äärimmäinen määrä: rich.eg.o ’upporikas’, varm.eg.a ’kuuma’. <br>
em – johonkin taipuvainen, halukas: labor.em.a ’työteliäs’, atak.em.a ’hyökkääväinen’. <br>
end – pakollisuus: pag.end.a ’maksettava’, fac.end.a ’tehtävä’. <br>
er (1) – jotakin harrastava: fum.er.o ’tupakoitsija’, pesk.er.o ’kalastelija’. <br>
er (2) – ominaisella tavalla toimiminen: rept.er.o ’matelija’, remork.er.o ’hinaaja’. <br>
eri – laitos, toimintapaikka: distil.eri.o ’tislaamo’, libr.eri.o ’(laina)kirjasto’. <br>
es (1) – ominaisuus: bel.es.o ’kauneus’, qual.es.o ’laadukkuus’. <br>
es (2) – toimia, olla jonakin: host.es.ar ’olla isäntänä’, simil.es.ar ’olla samanlainen’. <br>
esk – alkaminen: sid.esk.ar ’istuutua’, sav.esk.o ’tietää saaminen’. <br>
esm – järjestyslukusana: kin.esm.a ’viides’, un.esm.o ’ensimmäinen’. <br>
estr – päällikkö, johtaja: urb.estr.o ’kaupunginjohtaja’, nav.estr.o ’(laivan) kapteeni’. <br>
et (1) – pienempi koko, voima: river.et.o ’puro’, humid.et.a ’kosteahko’. <br>
et (2) – hellittely: matr.et.o ’äiti rakas’. <br>
ey – tekopaikka: lav.ey.o ’pesuhuone’, koqu.ey.o ’keittiö’. <br>
i – hallintoalue: duk.i.o ’herttukunta’, rej.i.o ’kuningaskunta’. <br>
ier (1) – jotakin kantava, tuottava: pom.ier.o ’omenapuu’, te.ier.o ’teepensas’. <br>
ier (2) – jotakin kannattava: kandel.ier.o ’kynttilänjalka’. <br>
ier (3) – jotakin pitävä, omistava: miliard.ier.o. ’miljardööri’, rent.ier.o ’koroillaeläjä’. <br>
if – tuottaa, tehdä jotakin: sudor.if.ar ’hikoilla’, flor.if.o ’kukinta’. <br>
ig – muuttaa, tehdä joksikin: korekt.ig.ar ’korjata’, fix.ig.o ’kiinnitys’. <br>
il – väline, laite: bar.il.o ’este’, bros.il.o ’harja’, telefon.il.o ’puhelin’. <br>
im – murto-osa: du.im.o ’puolikas’, tri.im.o ’kolmannes’. <br>
in – naispuolinen, naaras: spoz.in.o ’vaimo’, kaval.in.o ’tamma’. <br>
ind – jonkin arvoinen: respekt.ind.a ’kunnioitettava’, am.ind.a ’rakastettava’. <br>
ism – oppijärjestelmä, aatesuunta: katolik.ism.o ’katolilaisuus’, real.ism.a ’realisminen’. <br>
ist (1) – kannattaja: social.ist.o ’sosialisti’, ideal.ist.a ’idealistinen’. <br>
ist (2) – ammattilainen: pesk.ist.o ’kalastaja’, dent.ist.o ’hammaslääkäri’. <br>
iv – johonkin kykenevä: aston.iv.a ’hämmästyttävä’, nutr.iv.o ’ravitseva aine’. <br>
iz – varustaa jollakin: lum.iz.ar ’valaista’, butr.iz.ar ’voidella (voilla)’. <br>
op – ryhmittäisyys: quar.op.e ’nelittäin’, temp.op.e ’ajoittain’. <br>
opl – kerrannaisuus: du.opl.a ’kaksinkertainen’, tri.opl.a ’kolminkertainen’. <br>
oz – sisältää kantasanan ilmaisemaa: danjer.oz.a ’vaarallinen’, kuraj.oz.o ’rohkea, uskalikko’. <br>
ul – miespuolinen, uros: spoz.ul.o ’(avio)mies’, kat.ul.o ’kolli’. <br>
ur – toiminnan tulos: pikt.ur.o ’piirros’, skult.ur.o ’veistos’. <br>
uy – säiliö: violin.uy.o ’viulukotelo’, te.uy.o ’teepurkki’. <br>
yun – nuori eläin: bov.yun.o ’vasikka’, hund.yun.o ’koiranpentu’. <br>
 
=== Prefiksit ===
 
Idon keskeisiä prefiksejä ovat seuraavat:
 
bo – sukulaisuus avion kautta: bo.patrulo ’appi’. <br>
des – vastakohta: des.facila ’vaikea’, des.avantajo ’haitta’, des.amar ’vihata’. <br>
dis – eroaminen, hajaantuminen: dis.donar ’jaella’, dis.semar ’levittää, kylvää’. <br>
ex – entinen: ex.oficiro ’entinen upseeri’. <br>
ge – aviosukulaiset: ge.avi ’isovanhemmat’. <br>
mi – puoli: mi.horo ’puolituntinen’, mi.cirklo ’kaari, puoliympyrä’. <br>
mis – väärin: mis.komprenar ’ymmärtää väärin’, mis.uzo ’väärinkäyttö’. <br>
ne – kielto (ei vastakohta!): ne.posibla ’mahdoton’, ne.afabla ’epäystävällinen’, ne.richa ’ei rikas’. <br>
par – kokonaan, läpeensä: par.lektar ’lukea kokonaan’, par.kurar ’juosta päästä päähän’. <br>
para – jotakin vastaan: para.pluvo ’sateenvarjo’, para.vento ’tuulilasi’. <br>
pre – aiempi, edellinen: pre.nomo ’etunimi’, pre.dicar ’ennustaa’. <br>
pseudo – väärä, ei-oikea: pseudo.amiko ’valheellinen ystävä’, pseudo.nimo ’salanimi’. <br>
retro – takaisin: retro.irar ’mennä takaisin’, retro.venar ’palata’. <br>
ri – toisto: ri.facar ’tehdä uudestaan’, ri.freshigar ’virkistää’. <br>
sen – ilman, vailla: sen.denta ’hampaaton’, sen.senca ’merkityksetön’. <br>
stif – puolisukulaisuus: stif.matro ’äitipuoli’. <br>
vice – varallaolo, sijaisuus: vice.prezidanto ’varapresidentti’. <br>
 
Myös prepositioita voidaan käyttää prefikseinä, esim. kontre ’vastaan’: kontre.febra ’kuumeenvastainen’.
 
=== Yhdyssanat ===
Yhdyssanojen muodostaminen on idossa helppoa. Sanaluokkaa osoittavan loppuvokaalin voi jättää pois yhdyssanan alkuosasta:
:vapornavo ’höyrylaiva’
:kristalklara ’kristallinkirkas’
:amoletro ’rakkauskirje’.
 
Yhdyssanoja muodostettaessa täytyy ottaa huomioon mahdollisesti syntyvät konsonanttirykelmät:<br> mieluummin letrobuxo ’postilaatikko’ kuin letrbuxo.
 
Selkeyden vuoksi on aina mahdollista käyttää yhdyssanan osien välissä yhdysviivaa: vid-punto ’näkökohta’, skrib-tablo ’kirjoituspöytä’. Myös sanaluokkaa osoittavan loppuvokaalin voi pitää mukana: mar-salo = maro-salo ’merisuola’.
 
Yhdyssanailmauksen tilalla voi käyttää myös analyyttista rakennetta: marala salo, salo di maro ’merisuola’, letro di amo ’rakkauskirje’.
 
Tyypissä, jossa määrite kertoo, mikä kantasanan ilmoittama kohde on, voidaan vastaavassa sanaliitossa käyttää johtamatonta a-adjektiivia määritteenä: respondo-letro (letro = respondo) = responda letro ’vastauskirje’ Vrt. skribo-tablo (tablo ≠ skribo).
 
== Käänteinen sanajärjestys ==
 
Normaali sanajärjestys on SVO. Verbin suoraa komplementtia (objektia) ei siis merkitä, koska sen sijainti verbin jäljessä kertoo funktion:
:Me vidas muso. ’Minä näen hiiren.’
:Me havas libro. ’Minulla on kirja.’
 
Kysymyslauseissa on käytettävä järjestystä OSV. Tällöin suora komplementti merkitään päätteellä -n:
:Quon vu vidas? ’Minkä Te näette?’
:Quanta homin l’ alkoholismo domajas? ’Kuinka monta ihmistä alkoholismi pilaa?’
 
Jos kirjoittaja tahtoo esim. temaattisista syistä, verbin määritteen voi sijoittaa ennen predikaattia (verbiä):
:Muson me vidas. ’Hiiren minä näen.’
:Katin me prizas. ’Kissoista minä pidän.’
 
== Konjunktiot ==
 
Tavallisimmat konjunktiot ovat seuraavat:
:e (myös: ed) ’ja, sekä’ || o (myös: od) ’tai, vai’ || ma ’mutta’ || ke ’että’ || se ’jos’ || nam ’sillä’ || e(d) … e(d) ’sekä … että’ || o(d) … o(d) ’joko … tai’ || sive … sive ’joko … tai’ || nek … nek ’ei … eikä’.
 
== Prepositiot ==
 
Esimerkkejä<br>
a(d) – Me iras a la rivero. ’Minä menen joelle.’ Me sendas to ad amiko. ’Minä lähetän sen ystävälle.’ <br>
alonge – Irez alonge la hego. ’Menkää pensasaidan vartta.’ <br>
an – Ne marchez an la maro. ’Älkää kävelkö meren rantaan.’ <br>
ante – Il departis ante me. ’Hän lähti ennen minua.’ <br>
apud – Sideskez apud me. ’Istuutukaa viereeni.’ <br>
avan – Vu konstruktos la paviliono avan la domo. ’Te rakennatte puutarhamajan talon eteen.’ <br>
che – Me esis che mea onklino. ’Minä olin tätini luona.’ <br>
cirkum – La hundo kuris cirkum ilu. ’Koira juoksi miehen ympärillä.’ <br>
cis – Venez cis la hego. ’Tulkaa aidalle asti.’ <br>
da – Ta varo esis komprata da me. ’Tuo tavara on minun ostamani.’ <br>
de – La hundo saltis de la barelo. ’Koira hyppäsi tynnyriltä.’ Taso de kafeo. ’Kuppi kahvia.’ <br>
di – La libro di Petrus ’Petruksen kirja’. <br>
dop – Il arivis dop me. ’Hän saapui minun takani.’ <br>
dum – Il dormis dum la koncerto. ’Hän nukkui konsertin aikana.’ <br>
ek – El iris ek la kafeerio. ’Hän tuli kahvilasta.’ Vazo ek oro ’vaasi kullasta’, ’kultavaasi’. <br>
en – En la jorno il dormas. ’Päivällä hän nukkuu.’ Il marchas en la chambro. ’Hän kävelee huoneessa.’ <br>
exter – Exter konkurso ’kilpailun ulkopuolella’. <br>
for – Il habitas pasable for hike. ’Hän asuu melko kaukana.’ <br>
inter – Il pozis su inter ni du. ’Hän asettui meidän kahden väliin.’ <br>
kontre – Ka vu votas kontre la propozo? ’Äänestättekö ehdotusta vastaan?’ <br>
koram – Il dicis to koram vua gepatri. ’Hän sanoi sen vanhempienne läsnäollessa.’ <br>
kun – Il promenas kun amiki. ’Hän käveli ystäviensä kanssa.’ <br>
lor – Lor mea mariajo ’häitteni aikana (aikaan)’. <br>
malgre – Il sucesis malgre omna obstakli. ’Hän onnistui kaikista vastuksista huolimatta.’ <br>
per – Skribar per plumo ’kirjoittaa kynällä.’ <br>
po – Me kompris dek sigari po un euro. ’Minä ostin 10 sikaria eurolla.’ <br>
por – Ica papero esas por tu. ’Tämä paperi on sinulle.’ <br>
pos – To eventis pos mea departo. ’Se tapahtui lähtöni jälkeen.’ <br>
preter – Ni iris preter lia fenestri. ’Menimme heidän ikkunoittensa ohi.’ <br>
pri – Libri pri filozofio ’filosofian kirjoja’. <br>
pro – Me tremas pro koldeso. ’Minä tärisen kylmän takia.’ <br>
proxim – Me plantacigis arbusti proxim la domo. ’Minä istutin pensaita talon viereen.’ <br>
segun – El agis segun sua opiniono. ’Hän toimi käsityksensä mukaisesti.’ <br>
sen – Il arivis sen sua amiko. ’Hän saapui ilman ystäväänsä.’ <br>
sub – La kato dormas sub la tablo. ’Kissa nukkuu pöydän alla.’ <br>
super – La muevi flugas super la maro. ’Lokkeja lentää meren yllä.’ <br>
sur – La navi vehigas sur l’oceano vari. ’Laivat kuljettavat valtamerellä tavaroita.’ <br>
til – Ni irez til la frontiero. ’Tulkaa rajalle (saakka).’ <br>
tra – Li pasis tra la foresto. ’He kulkivat metsän läpi.’ <br>
trans – Ne irez trans la lago. ’Älkää menkö järven yli (toiselle puolelle).’ <br>
ultre – Ultre mea matrala linguo, me savas la Germana. ’Äidinkieleni lisäksi osaan saksaa.’ <br>
vice – Il ludas vice laborar. ’Hän leikkii työnteon sijaan.’ <br>
ye – Ye l’angulo di la strado ’kadunkulmassa’. Ye la lasta foyo ’viime kerralla’. <br>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikibooks.org/wiki/Ido