Ero sivun ”Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Kiinan varhaiset dynastiat” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Emppu (keskustelu | muokkaukset)
Emppu (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 47:
[[Tiedosto:China 2c.jpg|thumb|270px|Keskenään taistelevat valtiot.]]Kiinalainen sivistys jakautui lukuisiin keskenään taisteleviin valtioihin. Dynastia oli menettänyt käytännössä kaiken valtansa oman kanta-alueensa ulkopuolella. Kauden lopulla uudet hallitsijat julistautuivat virallisestikin kuninkaiksi. Vahvoja valtioita olivat Chu ja kauden lopulla Qin. Muut viisi läänitysvaltiota olivat Wei, Han, Zhao, Yan ja Qi. Sota oli normaali asioidentila kunnes Qin-valtion kuningas Ying Zheng lopulta kukisti muut ja julistautui keisariksi 221 eaa.
 
[[Tiedosto:W Zhou Yan helmet.JPG|thumthumb|Pronssikypärä Yan-valtiosta]]Ajan myötä sodankäynti muuttui ammattimaisemmaksi ja sodat pitenivät. Rauta omaksuttiin myös aseistukseen. Keksittiin uusia aseita, kuten keihään ja taistelukirveen yhdistelmä hilpari ja nuolia pitkien matkojen päähän singautteleva väkeävä varsijousi. Jalkaväki suojattiin panssarein ja rautakypärin. Heillä oli tukenaan vaunujoukot ja jousiampujat. Perustettiin varuskuntia ja rakennettiin muureja sekä suunniteltiin taktiikoita vihollisten päänmenoksi.
 
Filosofiat kukoistivat poliittisen hajanaisuuden piirissä. Taolaisuus on peräisin tältä kaudelta. Keskeistä siinä oli vetäytyminen maailmasta, itsensä kehittäminen ja luonnonlakien seuraaminen. Virkamiesluokka kasvoi edelleen. Hallinto ja sodänkäynti tehostuivat. Kehittyi ajatusta laeista, jotka olivat puolueettomia, julkisia ja kaikkien yläpuolella. Erityisen paljon uudistuksia tehtiin eristyneessä ja köyhässä Qin-valtiossa. Väestö ja talous kasvoivat sodista huolimatta ja valuraudan käytti synnytti teollisen tuotannon. Kolikoista tuli yleisiä maksuvälineitä. Köyhät viljelivät velkaantuivat ja velkaorjien määrä kasvoi. Maattomat viljelijät päätyivät teollisuuden palvelukseen tai uusille maa-alueille.