Ero sivun ”Graafinen suunnittelu” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 3:
== Graafinen suunnittelu ==
Kun yleistävissä esityksissä määritellään graafista suunnittelua, sitä luonnehditaan tavallisesti taideteollisuudeksi, jossa painettavaksi tarkoitetulle viestille annetaan visuaalinen muoto. Graafinen suunnittelu voidaan pelkistää myös paralingvistiseksi viestinnäksi, jossa viesti välittyy samanaikaisesti sekä kielellisten että ei-kielellisten koodien avulla.
Jessica Helfandin runollinen määritelmän graafisesta suunnittelusta on suomennettu tähän tapaan:
"Graafinen suunnittelu on läsnä kaikkialla, enemmän kuin mikään muu taidemuoto. Se vastaa niin yksityisiin kuin yleisiin tarpeisiin, kattaa ja välittää kaiken ekonomiasta ergonomiaan ja se tukee monipuolisesti sivistystä taiteesta arkkitehtuuriin, filosofiaan ja etiikkaan, kirjallisuuteen ja kieleen, tieteeseen politiikkaan ja esittäviin taiteisiin.
Graafinen suunnittelu on kaikkialla, koskettaen kaikkea mitä teemme, kaikkea minkä näemme, kaikkea minkä ostamme. Me näemme sen mainoksissa ja matkaoppaissa, taksikuiteissa ja nettisaiteissa, syntymätodistuksissa ja koulutodistuksissa, taitelluissa lääkepakkausohjeissa ja paksuissa pikkulasten virikekirjoissa.
Paksut suuntanuolet moottoritien viitoissa ja maaninen tekstimylläkkä musiikkivideoissa, kirkuvat logot kadunvarsiliikkeissä ja ulkoministeriön askeettinen merkkijono metallilaatassa ovat graafista suunnittelua. Se on tatuointeja ja postimerkkejä, ruokapakkauksia ja fasistista propagandaa, se on hautakiviä ja roskapostia.
Graafinen suunnittelu on monimutkainen yhdistelmä sanoja ja kuvia, numeroita ja kuvioita, valokuvia ja piirroksia joiden menestyksellinen esittäminen vaatii selkeää ajattelua ja ennen kaikkea tarkkanäköistä yksilöä, joka kykenee orkestroimaan nämä elementit niin, että ne kaikki tuovat mukanaan jotain tunnusomaista, käyttökelpoista, leikkisää, yllättävää, mullistavaa tai jotenkin mieleenpainuvaa.
Graafinen suunnittelu on kansantajuinen, käytännöllinen, välineellistetty ja klassinen taiteenlaji. Yksinkertaistetusti se on ideoiden visualisoimisen taidetta." 1
Suunnittelijaan nojaavaa näkökulmaa on rajattu jättämällä tekninen ja taloudellinen näkökulma vähälle huomiolle. Vaikka suunnittelijan paikallistaminen sosiaalisessa kehyksessään on käytännössä tärkeää, en jäljitä siihen vaikuttavia henkilöhistoriassa, terveydentilassa ja persoonallisuuskuvassa olevia tekijöitä, jotka säätelisivät merkityksenantoa.
Graafinen suunnittelu on kuitenkin tässä tutkimuksessa myös suunnittelun akti ja tässä näkökulma poikkeaa perinteisestä teoslähtöisestä taiteentutkimuksesta. Myös teoksen näkökulmasta graafinen suunnittelu asettuu hieman välimaastoon. Ontologisesta näkökulmasta katsoen on tavanomaista, että puhutaan kolmenlaisista taideteoksista. Ensinnäkin on taideteoksia, jotka on helppo identifioida johonkin tiettyyn fyysiseen objektiin, kuten maalaukset ja veistokset.
Toiseksi meillä näyttäisi olevan teoksia, joista on olemassa mahdollisesti jopa miljoonia täysin yhdenvertaisia kopioita. Tällaisia teoksia ovat esimerkiksi runot, novellit ja romaanit. Kirjallisiin teoksiin liittyy oleellisesti ongelma teoksesta sinänsä, joka muistuttaa suuresti graafisen suunnittelun teoskäsityksen ongelmaa. On kyseenalaista voimmeko identifioida vaikkapa Sinuhe egyptiläistä taideteoksena yhteenkään aineelliseen kappaleeseen.
Graafinen suunnittelutuote voi olla joissain tapauksissa rajatumpi ja joidenkin erityisten tapausten, kuten vaikkapa kuvitusten kohdalla, tätä ongelmaa ei ole. Lehden, vuosikertomuksen tai esitteen kohdalla alkuperäisen taideteoksen jäljittäminen synnyttää mutkikkaampia haasteita.
Kolmanneksi meillä on edellisen kaltaisia teoksia – siis teoksia, jotka on kirjoitettu ja joita on mahdollista monistaa täsmälleen samanlaisiksi kappaleiksi – jotka lisäksi esitetään, usein huomattavastikin toisistaan poikkeavin tavoin, kuten näytelmät ja sävellykset. 2
Graafisessa suunnittelussa teksti tulee yleensä edellä verrattuna muuhun kuvataiteen kenttään. Tekstin olemassaolo ei ole vapaan kuvataiteen ehto. Graafikko tekee työtään ensisijaisesti siten, että on olemassa jokin teksti, joka on ilmaistu ensin sanallisesti ja sen jälkeen se saa jonkin visuaalisen ilmaisun, joka joko esimerkiksi kuvittaa, täydentää, havainnollistaa tai korvaa sen. Sen vuoksi visuaalisen ilmaisun ja tekstin vuorovaikutussuhteen ymmärtäminen on tälle ammatille niin oleellista.
Graafikon nykyaikaseen rooliodotukseen näyttää kuuluvan taiteellinen tavoitteellisuus. Valokuvalla on sama mahdollisuus, mutta kuvaajan valta lopputuotteeseen on usein vähäinen. Kun valmistetaan esitteen tai lehden tyyppinen valtava synteesi, joka ennen organisointia on yleensä valtava kaaos ja sekamelska, jäsentävien merkkien rooli kasvaa jättiläismäiseksi, koska ne tekevät lukutapahtuman joko mahdolliseksi tai mahdottomaksi. Graafisella suunnittelijalla on median vastuu – onko suunnittelija siis media?
=== Mitä tulee ottaa huomioon, kun teen painotuotetta? ===
| |||