Versio 15. toukokuuta 2005 kello 09.36 muokkaa Hupu23ditor (keskustelu \| muokkaukset) 484 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa		Versio 19. heinäkuuta 2005 kello 20.25 muokkaa kumoa 217.30.176.149 (keskustelu) romanisaatio sanoihin, selventää Uudempi muutos →
Rivi 1: Japanin ääntäminen on suomalaisittain ~~jopa~~ helpohkoa. Vokaalit (aeiou) ovat laajalti yhteneviä suomen kanssa, kieli ei ole merkittävässä määrin tonaalinen eikä esim. painotus ole yleensä ratkaisevaa. Myöskään suomalaisittain vieraita ääniä ei juuri ole, lukuun ottamatta japanin l/r- ja ch/j-äänteitä. Japanin kielessä ei ole erikseen l- ja r-äännettä, vaan yksi äänne, joka on ikään kuin r ilman varsinaista resonointia. Samaten transkriboitaessa vierasta kieltä käytetään samoja merkkejä sekä l- että r-kirjaimen transkriboimiseksi. Sama pätee myös v- ja b-äänteisiin. Latinalaisilla aakkosilla transkriboidun tai kana-aakkosilla kirjoitetun japanin lausuminen on melko helppoa, sillä kuten suomessa, myös japanissa yhtä kirjainta tai tavua vastaa yleensä tietty äänne joka ei muutu sanasta toiseen (ns. foneemiperiaate). Tiettyjä poikkeuksia kuitenkin on, erityisesti liitepartikkelien osalta ja n-kirjaimen lausumisessa (joka edustaa jopa neljää eri äännettä, joista suomalainen korva erottaa helposti n- ja ng-äänteet). Rivi 8: Alla esitetyt äänteet vastaavat suomalaista kirjoitusjärjestelmää vain muutamin poikkeuksin. Poikkeuksena on japanilainen r, joka on yhdistelmä suomalaista r:ää, l:ää ja d:tä. Toisella tavoin esitettynä japanilainen r on kuin suomalainen r, mutta hyvin pehmeä ja siinä on vain yksi "tärähdys" kitalakea vasten. Myös japanilainen u on sekoitus suomalaista u:ta ja y:tä, vastaten pitkälti ruotsin kielen u:ta. * Japanin kielessä diftongi ou ääntyy lähes aina oo, kuten myös ei -> ee. Esimerkiksi sana 先生 (せんせい, sensei, opettaja) äännetään usein "sensee". Tapauksissa, joissa diftongi ylittää esimerkiksi Kanji-merkin rajan, äänteet ovat periaatteessa erillisiä jolloin ne äännetään kuten kirjoitetaan. Esimerkiksi nimi 亀井 (かめい) äännetään useammin "kamei" kuin "kamee". * Keskellä sanaa g yleensä vastaa suomalaista äng-äännettä (ŋ), puhdas g-äänne se on vain sanan alussa.[http://homepage1.nifty.com/forty-sixer/bidakuon.htm] Samoin ng äännetään kuin suomessa, eli kahdella äng-äänteellä (ŋŋ), kuten myös nk (ŋk). Toisaalta äng-merkki (ŋ) ei ole yleisesti käytössä suomalaisessa ortografiassa, joten sen käyttämistä voidaan kyseenalaistaa. * は (ha) äännetään wa jos se on partikkelina, kuten myös を (wo) o ja へ (he) e. * っ eli pieni tsu-kirjain merkitsee äänen katkoa, ja sitä käytetään kaksoiskonsonanttien esittämiseen (merkkiä seuraava konsonantti kahdennetaan). * ん eli yksittäinen n lausutaan yleensä m-äänteenä p-, b- ja m-äänteiden edellä. Rivi 30: Olettaen että lukija huomaa lukea ng:n ja nk:n suomalaiseen tapaan, voidaan niiden tapauksissa jättää äng-merkit käyttämättä. Tällöin esimerkiksi sana かんごふ voidaan kirjoittaa kangofu. Sanansisäisen g:n vaatimalle yksittäiselle äng-äänteelle ei kuitenkaan ole vastinetta tavallisessa suomalaisessa kirjoituksessa, joten sitä merkitään yhdellä äng-merkillä. Huomionarvoista on myös että alla oleva järjestelmä ei ole yleisessä käytössä missään, varsinkaan Suomen ulkopuolella, joten se on avuksi vain äänneasun havaitsemisessa. ==Hiragana==

Ero sivun ”Japanin kieli/Ääntäminen” versioiden välillä