Ero sivun ”Iirin kieli” versioiden välillä

Merkillepantavaa on, että useimmissa murteissa (ainoa poikkeus on pieni Ring of Waterfordin murre) preteritin persoonaton muoto ei heikenny, kuten persoonamuodot. Sitä vastoin vokaaliin liitetään yleensä ''h-'': ''caitheadh'' (vain Waterfordissa ''chaitheadh''), ''hosclaíodh''. Muoto ''osclaíodh'' ilman alku-h:ta on standardikielen mukainen, mutta useimpien murteiden vastainen, ja useimmat kirjailijat käyttävät tässä h:ta suosituksista välittämättä.

Munsterilaisessa puhekielessä myös -r-loppuiset verbipartikkelit saattavat korvautua preesensissä käytetyillä: ''go n-ólas'' "että join" (pro ''gur ólas'' tai ''gur ól mé''), jotka tällöin voivat pimentää myös persoonattoman muodon: ''go gcaitheadh'' "että heitettiin" (pro ''gur caitheadh''). Käytäntö näkyy usein myös kirjakielessäkirjallisuudessa, Munsterin murretta äidinkielenään puhuvilla kirjoittajilla (tyypillinen esimerkki on Maidhc Dainín Ó Sé). Tätä tapaa ei kuitenkaan ole syytä jäljitellä kirjakielessäkirjoitetussa kielessä lukuunottamatta selviä murreoppaita ja murrenäytteitä. Esimerkiksi Connemaran murteessa moinen ei kävisi päinsäkään, sillä ilmausten ''go gcaithfidh mé'' (futuuri) ja ''gur chaith sé'' (preteriti) välillä ei sikäläisen, sananloppuista -idh:ta ja vokaalien välistä [h]-äännettä heikentävän ääntämyksen (''go gca' sé'' ja ''gur cha' sé'') vuoksi ole juuri muuta eroa kuin verbipartikkeli ja c:n heikennys. Munsterissa tällaisia ongelmia ei ole, koska siellä sananloppuinen -idh on aina selkeä -[ig], ja myös vokaalien välinen [h] varsin kuuluva - siksi ''go gcaith'' ja ''go gcaithfidh'' kuulostavat siellä hyvin erilaisilta.