Ero sivun ”Juhlakirja/Katsaus vuodenaikajuhliin” versioiden välillä

 

== Kevätpäiväntasaus ==

Muinaiseurooppalainen vuodenvaihde sijoittui kevättalven laskiaisen tienoille.<ref name="SKS">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/paasiainen/laskiainen.htm | Nimeke=Vuotuisjuhlat: Laskiainen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen kirjallisuuden seura | Viitattu=13.2.2010}}</ref> Kustaa Vilkuna arvelee kirjassa ''Vuotuinen ajantieto'', että monet suomalaisen laskiaisen menot ovat peräisin ikivanhasta työnjuhlasta, jolloin naiset lopettivat pellavien, hamppujen ja villojen muokkaamisen ja kehräämisen langoiksi. Talonpoikainen ilonpito keskittyi mäenlaskuun.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Vilkuna, Kustaa | Nimeke=Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen | Selite=8. painos (1. laitos 1950) | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-1-13320-9}}</ref> Suomalaisen laskiaisen perinteistä elävät mäenlaskun ja jääkelkkojen tapaiset huvit. Nykyisin laskiaisena hyvästellään pimein talvi ja aletaan odottaa kevättä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ajasto.fi/ajastaika/2002-1/Laskiainen%20laulattaa,%20siansorkka%20naurattaa | Nimeke=”Laskiainen laulattaa, siansorkka naurattaa” | Tekijä=Nieminen, Kirsti | Ajankohta=2.2.2010 | Julkaisija=Ajastaika 1/2002, Ajasto | Viitattu=13.2.2010}}</ref> Laskiaisen perinneruokiin kuuluvat hernekeitto ja laskiaispullat.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://kotiliesi.fi/ruoka/juhlaruoka/laskiaispulla-on-keskitalven-herkku | Nimeke=Laskiainen on koko perheen talvijuhla | Tekijä=Tuomela, Laura | Ajankohta=2.2.2010 | Julkaisija=Kotiliesi | Viitattu=13.2.2010}}</ref>

 

Suomessa sytytettiin aikaisemmin kokkoja, helavalkeita eli toukovalkeita pelloille ja muille avoimille paikoille ''helajuhlan'' eli ''toukojuhlan'' aikana.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Kantalainen, Merja | Osoite=http://www.kantalainen.fi/sanottua.php?id=16 | Nimeke=Vappupuhe | Ajankohta=1.5.2005 | Viitattu=2.6.2009}}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.taivaannaula.org/blogi/?p=44 | Nimeke=Suomenuskoisten helajuhla | Ajankohta=2008 | Julkaisija=Taivaannaula ry | Viitattu=2.6.2009}}</ref> Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ts.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2002-04-27,104:10:104570,1:0:0:0:0:0: | Nimeke=Ylioppilaan tyyli ei petä piknikilläkään | Tekijä=Hätönen, Paula | Julkaisu=Turun sanomat | Ajankohta=27.4.2002 | Viitattu=5.6.2009}}</ref> Pohjanmaalla poltetaan paikoin edelleenkin pääsiäiskokkoja pääsiäislauantaina.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Vuorela, Toivo | Nimeke=Suomalainen kansankulttuuri | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1975 (4. painos 1998) | Tunniste=ISBN 951-0-07190-0}}</ref>

 

Kevätjuhla on Välimeren maissa sijoittunut suunnilleen kevätpäiväntasaukseen ja pohjoisemmassa sitä on vietetty hieman myöhemmin.<ref name="etkirja">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.dlc.fi/~etkirja/et4.htm#mozTocId460222 | Nimeke=Pääsiäinen | Tekijä=Hartikainen, Erkki (päätoim.) | Julkaisu=Yhteisö ja ihmisoikeudet: Peruskoulun elämänkatsomustieto 4 | Julkaisija=Suomen ateistiyhdistys ry | Viitattu=7.3.2010}}</ref> Pääsiäinen on juhlapäivä luonnon heräämisen kunniaksi.<ref name="nic.funet.fi">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/juhlat/ostara/ | Nimeke=”Pääsiäinen” | Tekijä=Grönroos, Marko | Viitattu=8.3.2010}}</ref> Pääsiäiseen kuuluvat vanhat lasten taikamenot kuten virpominen, pääsiäismunat, mämmi, pääsiäiskananpojat ja niin edelleen.<ref name="etkirja"/>

 

Kun yö oli pisimmillään ja päivänvalo alkoi taas lisääntyä, monet pohjoiset kansat juhlivat. Heihin kuuluivat germaanit ja skandinaavit, joilta suomalaiset ovat lainanneet sekä sanan juhla että joulu.<ref name="Aurejärvi183"/>

 

[[Juhlakirja/Joulu#Lucia_eli_Valotar|Lucian päivää]] vietetään 13. joulukuuta, pikkujoulujuhlana.<ref>Aurejärvi-Karjalainen 1999.</ref> Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.<ref name="Helsingin kaupunginmuseo">Helsingin kaupunginmuseo.</ref> Ajatuksena on, että Lucia tuo valoa talven pimeyteen. Lucia (latinan ''lux'', valo) on suomennettuna Valotar<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.saunalahti.fi/arnoldus/lucia.html | Nimeke=Pyhä Lucia | Tekijä=Forsius, Arno | Julkaisija=Helsingin kaupunginmuseo | Viitattu=14.12.2009}}</ref><ref>Aurejärvi-Karjalainen 1999.</ref>. Lucian päivän kynttilänvalo voidaan tulkita auringonpaisteen ja ihmisten välisen lämmön vertauskuvaksi.<ref>Aurejärvi-Karjalainen 1999.</ref> Suomessa valtakunnallinen Lucia-neito valitaan kansalaisjärjestö Folkhälsanin ja sanomalehti Hufvudstadsbladetin yhteistyöllä. Ne valitsevat ehdokkaat, joista Lucia-neito valitaan yleisöäänestyksellä. Äänestykseen liittyy keräys hyväntekeväisyyteen.<ref name="Helsingin kaupunginmuseo">Helsingin kaupunginmuseo</ref> Lucia kruunataan Helsingin keskustassa ja esiintyy kulkueessa tonttujen kanssa.<ref name="Helsingin kaupunginmuseo"/>.

 

Suomalaisen joulun ihanteisiin liittyvät kynttilät, itsetehdyt jouluruuat, omatekoiset koristeet ja joulusauna.<ref name="Aurejärvi-Karjalainen188">Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 189.</ref> Oljesta tehdyt koristeet tulevat kekristä, sadonkorjuun juhlasta, jonka useat perinteet ovat siirtyneet jouluun.<ref name="Aurejärvi-Karjalainen192">Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 192.</ref>. Syksyn kekristä juontuu myös kuolleiden muistaminen, joka ilmenee nykyisin yleisenä hautakynttilöiden sytyttämisenä.<ref name="Aurejärvi-Karjalainen190">Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 190.</ref> Jouluna lauletaan [[Luettelo uskonnottomista joululauluista|joululauluja]]. Muuta perinteistä joulumusiikkia on esimerkiksi Pjotr Tšaikovskin baletti ''Pähkinänsärkijä''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.joulu.info/joululaulut/muu-joulumusiikki/ | Nimeke=Muu joulumusiikki | Julkaisija=Joulu.info | Viitattu=3.12.2009}}</ref>

 

Suomessa jouluun on liitetty kekrin piirteitä, koska muinaissuomalaiset vaihtoivat vanhan vuoden uuteen jo syksyllä.<ref name="Aurejärvi183"/> Ruotsalaisilla ja suomalaisilla joulupukki (nuuttipukki) oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen samanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty lammasnahkaturkki. Nykyaikaisen joulupukin asusta sarvet ovat jääneet pois.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Karjalainen, Sirpa | Nimeke=Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1994 | Tunniste=ISBN 951-0-22920-2}}</ref> Myös olkipukki kuuluu tähän perinteeseen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.pori.fi/smu/olkipukki.html | Nimeke=Joulun esine – olkipukki | Ajankohta=Joulukuu 2004 | Julkaisija=Satakunnan museo | Viitattu=6.12.2009}}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Karjalainen, Sirpa | Nimeke=Juhlan aika: Suomalaisia vuotuisperinteitä | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1994 | Tunniste=ISBN 951-0-22920-2}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.tunturisusi.com/joulu/pukkihistoria.htm | Nimeke=Miksi joulupukki on pukki? | Julkaisija=Tunturisuden joulusivut | Viitattu=6.12.2009}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/ulkomaat/137650.html | Nimeke=Olkipukki uskoo selviävänsä | Julkaisu=Verkkouutiset | Ajankohta=7.11.2008 | Viitattu=6.12.2009}}</ref>

 

== Kirjallisuutta ==

 

* {{Kirjaviite | Tekijä=Aurejärvi-Karjalainen, Anneli | Nimeke=Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-0-23761-2}}

* {{Kirjaviite | Tekijä=Nirkko, Juha (toim.) | Nimeke=Juhannus ajallaan: Juhlia vapusta kekriin | Selite=Folklore-sarja | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-746-587-4}}

* {{Kirjaviite | Tekijä=Vilkuna, Kustaa | Nimeke=Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen | Selite=Kuvittanut Erkki Tanttu. 24. painos (1. laitos 1950) | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 951-1-12544-3}}