Ero sivun ”Uskonnottomuus/Humanismi” versioiden välillä

 

{{Sitaatti|Filosofisen mietiskelyn varhaisimmista ajoista lähtien syvälliset ja terävä-älyiset ajattelijat niin idässä kuin lännessä ovat esittäneet yksinkertaisen väitteen, että inhimillisen elämän pääasiallinen tarkoitus on työskennellä ihmisen onnen hyväksi tässä maailmassa ja luonnon rajojen sisällä, joka luonto on hänen kotinsa. Tämä tässä luonnollisessa todellisuudessa tarjolla olevien yltäkylläisten aineellisten, kulttuurillisten ja henkisten antimien nauttimisen, kehittämisen ja kaikkien ulottuville saattamisen elämänkäsitys on johtopäätöksissään syvällinen mutta helppo ymmärtää ja arkijärkeä vastaava. Tämä ihmiskeskeinen elämisen oppi on saanut historian pitkien ajanjaksojen aikana suhteellisen vähän huomiota. Sillä on aikojen kuluessa ollut monta nimeä, mutta minun uskoakseni se on elämänkäsitys, jolle kaikkein täsmällisin nimitys on humanismi.|Corliss Lamont, ''The Philosophy of Humanism'', kuudes tarkistettu ja laajennettu painos 1985, s. 3.}}

Humanistista uskontoarvostelua edustaa bangladeshilaisen kirjailijan Taslima Nasrinin lausunto intialaiselle ''Statesman''-sanomalehdelle: