Ero sivun ”Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Egypti/Vanha valtakunta” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 57:
Viidennelle dynastialle oli tyypillistä virkamiesten palkkaaminen hovin eli kuninkaallisen suvun ulkopuolelta. Maata alettiin jakaa läänityksinä merkittäville virkamiehille ja valta alkoi valua pois Faaraon käsistä. Eräät faaraoiden uudistukset myös heikensivät keskusvaltaa. Kuudennen dynastian eli hallitsijasuvun aikana osa Ylä-Egyptin ruhtinaista alkoi haluta eroon Egyptistä. Faaraoiden oli annettava yhä enemmän periksi maaherroille.
 
[[Tiedosto:Ägyptisches Museum Leipzig 262.jpg|thumb|left|Sandaalit 1. välikaudelta]]Kuudennen dynastian lopuksi valta Seetriä Egyptiin toimittaneeseen Syyrian Byblokseen menetettiin. Pian keskushallinto romahti. Vuosina 2200-2000 eaa. aluetta koetteli sadenmäärän väheneminen, joka lopetti Niilin jokavuotiset tulvat. Tulvien estyminen aiheutti valtavan nälänhädän, joka tuntui pahiten Ylä-Egyptissä.
 
Ylimystön sanotaan päätyneen kerjäläisiksi ja rosvojen hallinneen maata. Vieraita kansoja tunkeutui Niilin suistoon Aasiasta. Palsamointihuoneet eivät enää toimineet ja palsamoijien salaisuuksia paljastettiin. Viljelyn sijasta sodittiin ja kulkutaudit kiersivät maata. Kaikesta oli pulaa. Uusi ylimystö oli sivistymätön. Maassa vallitsi sekasorto, tosin etelässä jotkut paikallisruhtinaat pitivät yllä järjestystä.