Ero sivun ”Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Rooman valtakunta/Keisariaika” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Emppu (keskustelu | muokkaukset)
Emppu (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 63:
Vuonna 68 maakuntia oli yhtensä 36, joista 11 oli senaatillisia, 15 legaattien johtamia keisarillisia ja 10 prokuraattorien tai perfektien johtamia pienempiä alueita. Keisariaikana maakuntien määrä kasvoi uusien valloitusten ja aiempien maakuntien jaon seurauksena. Suuria tai paljon sotaväkeä sisältäneitä maakuntia jaettiin, jottei liian suuri poliittinen taikka sotilaallinen valta ei olisi keskittynyt yhden käskynhaltijan käsiin.
 
=====Diolektianuksen uudistuksetUudistukset=====
Kun '''Diolektianus''' oli ottanut käyttöön nelivallan, hän jakoi valtakunnan uudestaan lähes 100 '''maakuntaan''', joista yksi oli Italia. Niillä oli monenlaisia maaherroja, jotka kuuluivat erilaisiin luokkiin. Vain pieni osa näistä uusista maaherroista voitiin valita ritariluokan piiristä. Maakunnista muodostettiin puolestaan alunperin kaksitoista '''diokeesia''' (diocese), joita valvoi käskynhaltija (vicarius). Vain prokonsulit ja Rooman kaupunginjohtaja (prefekti) oli vapautettu tämän valvonnan alta ja olivat suoraan tetrarkkien alaisuudessa.
 
Vaikka alikeisarit katosivat pian kuvioista, '''Konstantinus I Suuri''' perusti 318 pretoori perfektien johtaman maakuntahallinnon. Perfektejä vaihdettiin tiheään tahtiin, eikä heillä ollut sotilaallista valtaa, joka oli siirretty ratsuväen ja jalkaväen komentajille. Perfektien vastavoimanaan toimi myös keskushallinnon ylivirkamies (magister officiorum), jolle kuului keskushallinnon alempien virkamiesten valinta ja ulkopolitiikan hoito. Järjestelyn taustalla oli hyvien perfektien puute ja pyrkimys estää keisarin kilpailijoiden nousu perfektien joukosta.
 
300-luku oli jatkuvien uudistusten kausi, jolloin maakuntia jaettiin yhä uudelleen ja
 
{{kesken}}