Ero sivun ”Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Rooman valtakunta/Keisariaika” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 31:
Hispaniassa syntyneen keisari '''Theodosiuksen''' (379-395) aikana kristinuskosta tuli ainoa sallittu valtionuskonto. Matka vainotusta uskonnosta täydelliseen yksinoikeuteen oli lyhyt. Valtion ja kirkon välille tuli kiinteä side ja politiikka ujuttautui uskonnolliseen päätöksentekoon. Keisari nähtiin Jeesuksen sijaisena maan päällä. Kirkko alkoi olla valtio valtiossa. Erityisesti valtakunnan länsiosan hallinnon rapautuessa Rooman piispan eli paavin merkitys kasvoi. Theodosiuksen kuoltua Rooma jakautui lopullisesti Itä- ja Länsi-Roomaan.
====Länsi-Rooman viimeiset ajat====
Valtakunnan länsiosan hallinto alkoi rapautua 400-luvulla. Puhutaan kansainvaellusten ajasta, vaikka todellisuudessa siirtyneet ihmismäärät olivat muutamissa kymmenissä tuhansissa. Vuonna 410 germaaniheimoihin kuuluneet visgootit hävittivät Roomaa. Vuonna 476 oli ostrogoottien vuoro vallata Rooma ja syrjäyttää viimeinen keisari '''Romulus Augustus'''. Germaaniheimot perustivat Rooman alueelle kuningaskuntia, joiden asukkaat olivat miltei täysin samoja kuin Rooman valtakunnan aikana. Uudet hallitsijat omaksuivat myös monia roomalaisia tapoja ja hyödynsivät vanhaa hallintoa. Rooman senaatti jatkoi kokoontumistaan pitkälle 500-luvulle saakka.
Tutkijat eivät ole päässeet täyteen yksimielisyyteen Rooman hajoamisen syistä. Aiemmin syynä pidettiin arvotyhjiötä ja moraalin rappiota sekä valtakunnan suurta kokoa. Jo antiikin aikana ei-kristityt syyttivät kristittyjä ja Konstantianusta. Syyksi on epäilty myös kansainvaelluksia, rotujen sekoitusta, talouden rappioita, valtiorakenteen heikkenemistä, keskushallinnon hajoamista, lyijyä vesijohdossa, mukavuudenhalua, kansalaiskurin löyhtymistä, yläluokan rappiota, ilmastonmuutosta, ryöstöviljelyä, eroosiota, korruptiota, hallinnon tehottomuutta, maakuntien ryöstämistä, epätasaista tulonjakoa, kaupunkien ja maaseudun välistä epätasapainoa, orjuutta, teknisen kehityksen pysähtymistä ja lukemattomia muitakin syitä. Nykyjään tutkijat epäilevät sisäisten taloudellisten vaikeuksien, yhteiskunnallisten muutosten ja ulkoisen sotilaallisen paineen yhteisvaikutusta. Erään mielipiteen mukaan valtakunta oli tuhoon tuomittu jo syntyessään, sillä se perustui olemassaolevien voimavarojen kuluttamiseen uusien luomisen sijaan. Lopullista vastausta tuskin saadaankaan, sillä oli kyse monimutkaisesta historiallisesta tapahtumakulusta, johon jokainen aikakausi valitsee omat vastauksensa.
[[Tiedosto:628px-Western and Eastern Roman Empires 476AD(3).PNG|thumb|Jaettu valtakunta 476]]
==Keisarikunnan hallinto==
[[Tiedosto:Vexilloid of the Roman Empire.svg|thumb|100px|Keisarikunnan vaakunaviiri]]Vaikka ylinvalta keskitettinkin Keisarin käsiin, vanhat hallinnolliset ja valtiolliset rakenteet jatkoivat toimintaansa keisarikaudella. Senaatti kokoontui vielä viimeisen keisarin syrjäyttämisen jälkeenkin.
| |||