Ero sivun ”Fysiikan oppikirja/Ydin ja ydinsäteily” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 166:
===Radioaktiivisuus===
Radioaktiiviset aineet pyrkivät kohti '''stabiilia''' tilaa. Hajoaminen tapahtuu yleensä useamman välivaiheen kautta. Tytärydin voi siis hyvinkin olla radioaktiivinen. '''Hajoamissarjaksi''' kutsutaan radioaktiivisen nuklidin hajoamisen ketjua kohti stabiilia ydintä. Beetahajoaminen muutttaa järjestyslukua yhdellä ja alfahajoaminen kahdella sekä massalukua neljällä. Tilastollisesti voidaan kuvata ja ennustaa suuren ydinjoukon käyttäytymistä (radioaktiivisuutta). Yksittäisen nuklidin hajoamisajankohtaa ei voida ennustaa.
Rivi 203:
====Radiohiiliajoitus====
Hiilen radioaktiivista isotooppia <math>{}_6^{14}C</math> (radiohiili) käytetään arkeologisessa iänmäärityksessä. Avaruudesta tuleva (kosminen säteily) koostuu mm. neutroneista, jotka ilmakehässä törmätessään typpiytimeen voivat aiheuttaa reaktion <math>{}_7^{14}N + {}_0^1n \rightarrow {}_6^{14}C + {}_1^1p</math>. Hiili-14:sta puoliintumisaika on 5730a. Oletetaan että radioaktiivisen hiili-isotoopin muodostumisolosuhteet ja määrä ovat ilmakehässä pysyneet vakioina tuhansia vuosia. Eliön tai kasvin kuollessa Hiili-14:sta osuus verrattuna Hiili-12:sta alkaa alentua reaktion <math>{}_6^{14}C \rightarrow {}_7^{14}N + {}_{-1}^{~~0}</math> seurauksena. Puoliintumisajan perusteella voidaan laskea kuolleen näytteen ikä, vertaamalla sen radiohiilipitoisuutta elävän näytteen radiohiilipitoisuuteen. Menetelmä sopii näytteisiin jotka ovat joskus sisältäeet elävää organismia.
Radiohiilen määrä on kuitenkin vaihdellut ilmakehässä kosmisen säteilyn määrän vaihtelun takia. Yli 45 000 vuotta vanhojen näytteiden iänmääritykseen radiohiilimenetelmä ei anna luotettavia tuloksia. Muita radioaktiivisuuteen perustuvia iänmääritysmenetelmiä on, joilla voidaan määrittää paljon vanhempia näytteitä. Uraani-torium -menetelmällä voidaan tutkia jopa yli 700 000 vuotta vanhoja näytteitä.
[[Luokka:Fysiikan oppikirja]]
| |||