Ero sivun ”Juhlakirja/Uskonnottomat juhlat” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Thi (keskustelu | muokkaukset)
Thi (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 41:
== Nimiäiset ==
 
Nimiäiset tai nimenantojuhla on lapsen nimenannon yhteydessä järjestettävä juhla.<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{Kirjaviite | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref> Tilaisuudessa lapsi esitellään suvulle ja perheystäville, ja sen tärkeimpänä osuutena on lapsen nimen julkistaminen<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Nimen+paljastaminen+huipentaa+nimi%C3%A4iset/HS20080721SI1KA03v7u | Nimeke=Nimen paljastaminen huipentaa nimiäiset | Tekijä=Moilanen, Kaisu | Julkaisu=Helsingin sanomat | Ajankohta=21.7.2008 | Viitattu=22.8.2009}}</ref>. Lapsen vanhemmat päättävät hyvin vapaasti juhlan paikan ja tilanteen. Nimiäisiin saatetaan kutsua ulkopuolinen puhuja tai puhuja voi olla sukulainen tai ystävä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Aurejärvi-Karjalainen, Anneli | Nimeke=Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-0-23761-2}}</ref>
 
Nimenantojuhla voi mennä esimerkiksi seuraavasti. Lapsi puetaan juhlamekkoon. Juhlapuhuja, vanhemmat tai kummi pitää puheen. Äiti julkistaa lapsen nimen ja isä laskee vauvan päähän kukkaseppeleen. Vieraat allekirjoittavat onnentoivotuksen lapselle. Lapselle voidaan myös istuttaa oma puu. Kahvitarjoilu ja pienet lahjat ovat yleisiä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Laitinen, Jaana | Otsikko=Naimisiin ilman papin aamenta | Julkaisu=Helsingin sanomat | Ajankohta=6.11.2006}}</ref>
 
Vanhemmat saattavat haluta lapselle nimen, joka ei viittaa kristinuskoon. Alkuperäinen suomalainen nimiperinne katkesi kristinuskon valtakaudella. Omakielisiä etunimiä alettiin ottaa uudestaan käyttöön 1800-luvulta alkaen. Kristillisten nimien taustalla on usein pakanallinen historia. Monilla nimillä on myös useita eri kantamuotoja.<ref name="Aurejärvi-Karjalaine88">Aurejärvi-Karjalainen 1999, s. 88.</ref>
 
== Aikuistuminen ==